Vilunkivoitto


† 23.3.2018 †

Kuva: VRL-10352


Virallinen nimi: Vilunkivoitto Kutsumanimi: Ville
Syntynyt, ikä: 19.08.2016, kts sivun alareuna Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: ori Säkäkorkeus: 156cm
Väri: rautias Merkit: -
Omistaja: Hapero, VRL-06115 Asuinpaikka: Hengenvaara
Kasvattaja / tuoja: Erja Valtola, Suomi / VRL-14414 Rekisterinumero: VH16-018-2103
Koulutustaso: HeB / 80cm / harrasteluokka / vaativa Painotus: yleispainotus

KRJ-I, 12/17, 7,5 + 40 + 19 + 22 + 15 = 103,5p

VVJ-I, 11/17, 7 + 42 + 19 + 25 + 15 = 108p

ERJ-I, 12/17, 6,5 + 42 + 20 + 20 + 15 = 103,5p

KERJ-I, 01/18, 8 + 41 + 18 + 21 + 15 = 103p

YLA1 (AP1), 01/18, 35 (18+17) - 33 (21+12) - 17 - 16 - 4 = 105p

SLA-I, 03/18, 12 (3-3-3-3) + 19 + 25 + 20 + 20 = 96p



HISTORIA


Vilunkivoitto on kauan ja hartaudella etsitty ori. Tammakanta Hengenvaarassa vain kasvoi kasvamistaan eivätkä jalostustavoitteet etene pelkällä tyttöporukalla. Mitä enemmän tutkin markkinoita, sitä vaativampi minusta tuli. Halusin hyväluonteisen nuoren, en liian nuorta, mutta tarpeeksi nuoren. Nuoren suoraan fiksulta kasvattajalta, jolloin sen historia olisi tiedossa. Nuoren, jolla on monipuolisesti menestynyt suku ja potentiaalia. Vilunkivoitto on kaikkea tätä enkä malta odottaa mitä elämä sen kanssa tuo tullessaan.


LUONNE


Ville on sympaattinen ja energinen hevonen, jonka kanssa on aina ilo tehdä töitä. Se on melko herkkä ja kovilla otteilla saa vain levottoman ja hankalasti käsissä pysyvän hevosen, mutta sen sijaan rauhallisella ja kiltillä käsittelyllä Ville on ihmisen suurin ystävä. Se tulee toimeen kaikkien ihmisten, hevosten ja muiden eläinten kanssa ja sillä on uskomaton kyky tasoittaa lauman riitapukarienkin välit. Tallissa sanotaankin, että laitetaan riita poikki ja voita väliin, kun siirretään Ville laumastan toiseen.

Hoitotoimenpiteiden ajan Ville voi olla vaikka vapaana tallin käytävällä eikä se hievahdakaan. Ruoka houkuttaa sitä kovasti, mutta kohtelias herrasmies kyllä malttaa mielensä. Kavioiden puhdistus on orille ollut aina epämiellyttävää: se ei tykkää keikkua kolmen jalan varassa ja varaakin siksi aika paljon painoa käsille. Kengittäjäkään ei varsinaisesti nauti Villen kanssa työskentelystä, vaikka se muuten onkin mitä helpoin tapaus. Eläinlääkärin ja hierojan lempparitapauksiin Ville sen sijaan kuuluu eikä kukaan ihmettele miksi. Ruunaksihan sitä kaikki luulee, mutta se ei varsinkaan arjessa kyllä haittaa. Varustaessa Ville voi olla vähän levoton, mutta jälleen kerran malttaa kyllä mielensä. Taluttaessa ori seuraa löysällä narulla missä vaan eikä koskaan ole ongelmia saada sitä edes laitumelta kiinni.

Ratsastaessa Villen herkkyys korostuu. Se ei siedä yhtään turhanpäiväistä repimistä ja riuhtomista ja on muutenkin tarkka ratsastajan painoavuista. Toisaalta se reagoi virheisiin lähinnä hyytymällä tai jopa pysähtymällä eikä suinkaan sinkoilemalla joka suuntaan. Taitavan ratsastajan kanssa Ville on alusta asti kuuliainen ja miellyttävästi eteenpäinpyrkivä. Se on reipas, muttei kuitenkaan kaahota. Ville on tasaisen varma suorittaja ja koulu on sille ratsastuslajeista mieluisinta. Ori rakastaa pikkutarkkaa työskentelyä ja suorittaisi kyllä Helpon A:n tasolla, jos liikkeet riittäisivät. Mikään liitokavio Ville siis ei ole, vaikka askeleet ovatkin kuskille oikea unelma - harvoin on niin tasaista ravia ja laukkaa nähty. Maastossa pitkätukka on jälleen mitä miellyttävin kaveri varmoine jalkoineen ja pelottomine mielineen. Villen kanssa voi maastoilla niin yksin kuin kaverin kanssa eikä se kuumu raisuistakaan kilpalaukoista, vaikka se ne tosissaan ottaakin.

Esteillä Ville korvaisi mielellään keskittymisen vauhdilla. Intoa piisaa vaikka muille jakaa, mutta taitoa ei samalla mitalla. Ville hyppää mielellään ja varmasti oikeastaan mitä tahansa. Sitä ei paljon erikoisesteet tai huonot lähestymiset haittaa vaan se hyppää aina ja parhaansa mukaan. Ponnistusvoimaa orilta ei erityisesti löydy, joskin se on yltänyt hienosti vanhempiensa tasolle. Hyppytekniikkakin sillä on kohtuullinen. Parhaimmillaan Ville on radalla, jossa on monipuolisesti tiukkoja välejä ja pitempiä laukkapätkiä, sillä se kääntyy napakasti, mutta toisaalta sen laukka on hyvin säädeltävää ja toimivaa jokaiseen väliin. Maastoesteillä Ville on aikalailla samanlainen kuin rataesteilläkin, joskin maastoesteillä se tarvitsee vähän enemmän tukea ratsastajaltaan.

Ehdottomasti parhaimmillaan Ville on kuitenkin valjakkoajon parissa. Se on herkkä ja kuuliainen ja tekee mielellään töitä. Orilla ei oikeastaan ole heikko ja tai vahvoja osakokeita vaan se pärjää tasaisen hyvin kaikissa kokeissa, joissa se on kaikissa tarkka ja täsmällinen suorittaja. Ville on erinomainen hevonen myös parivaljakkoon ja se tukee epävarmempaakin kaveria hyvin. Kotioloissa sen kanssa käydän paljon kärryttelemässä ihan vain huvikseen eikä ohjasajokaan ole sen kanssa huono liikunnanmuoto.

Vieraissa paikoissa edes kisapäivän hälinässä ei uskoisi, että Ville on tuotu pois kotioloista. Se käyttäytyy normaaliakin paremmin ja on hyvin rento ja rauhallinen. Se seurailee mielellään kisapaikan hälinää ja haastavinta on saada se verryttelyssä tarkkailutilasta takaisin töihin, joskin tähän riittää yleensä muutama napakka siirtyminen. Itse suorituksessa Ville luonnollisesti petraa ja tekee parhaansa. Matkakaverina Ville on helppo: se menee ja tulee trailerista ongelmitta ja matkustaa nätisti sekä yksin että kaverin kanssa.


SUKUTAULU


Isä: Kiusankolttu evm
sh, tprt, sk 156cm
HeA / 90cm / tutustumisluokka / vaikea
Ii: Antiikki evm
sh, prt, sk 157cm
Iii: Talven Veli evm
sh, tprt, sk 154cm
Iie: Tuohdukko evm
sh, rt, sk 158cm
Ie: Mannamoinen evm
sh, prt, sk 157cm
Iei: Nuottien Noita evm
sph, prt, sk 147cm
Iee: Epeliina evm
sh, klrt, sk 154cm
Emä: Hupihuomen evm
sh, vrt, sk 160cm
VaB / 80cm / harrasteluokka / vaativa
Ei: Hurjakuru evm
sh, klrt, sk 155cm
Eii: Varakanharvas evm
sh, trt, sk 156cm
Eie: Keimastus evm
sh, trt, sk 164cm
Ee: Nurkusurku evm
sh, rn, sk 155cm
Eei: Harmaasti evm
sh, rtkm, sk 152cm
Eee: Sallakko evm
sh, rn, sk 155cm


SUKUSELVITYS


Villen isä Kiusankolttu on Etelä-Suomessa majaileva tummanpunarautias suomenhevosori. 156-senttiseltä komistukselta löytyy taitoa erityisesti kouluun ja valjakkoon, joita se taitaa huikeilla tasoilla. Jonna Hiiden kasvattama temperamenttinen ori on sijoittunut useita kertoja kaikissa taitamassaan neljässä lajissa. Nuoresta iästään huolimatta se onkin hyvin menestynyt, ja kisareissujen lisääntyessä varmasti myös maine ja sijoitusten määrä kasvaa. Näyttelyissä Kiusankolttu on ansainnut tähän mennessä muutaman sertin ja jalostussuosituksen. Kiusankolttu on kantakirjattu kolmospalkinnolla. Luonteeltaan Kiusankolttu on oriksi pohijimmiltaan varsin kiltti, vaikka omaakin omat pikku metkunsa. Kovin ahne tämä suokki kuitenkin on. Ratsastaessa Kiusankolttu on vähän reippaamman puoleinen, eikä oikein jaksa keskittyä koululiikkeisiin. Helpon A:n tasoiselta Kaapolta ei aina jarrutkaan löydy. Kuitenkin, kun orin saa hyvin viritettyä asemiin, luonnistuvat liikkeet siltä kuin vanhalta tekijältä. Esteillä Kiusankolttu on innokas ja vauhdikas, hyppää mistä ja milloin vain. Maastovarmalla orilla on tällä hetkellä neljä jälkeläistä, jotka ovat menestyneet usealla taholla.

Isänisä Antiikki on hurmaava suomenhevosori. Punarautias ori asuu harrastehevosena yksityisellä tallilla Etelä-Suomessa, Anna Kallisen omistuksessa, seuranaan kaksi muuta suomenhevosta. 157-senttinen Antiikki on todella lahjakas esteratsu ja se onkin menestynyt omistajansa kanssa suuremmissakin kilpailuissa. Antiikki on vauhdikas ratsu, joka ei vauhtia ja vaaratilanteita pelkää. Tästä on suurta hyötyä esteradoilla, kunhan Antiikki malttaisi kuunnella ratsastajaansa innoltaan. Maasta käsin ja erityisesti hoidettaessa Antiikki on itse tyyneyden perikuva ja sitä voivat pienemmätkin hoitaa huoletta. Komea punaraudikko on pärjännyt myös näyttelyissä, minkä estekisojen palkintojen kalastelulta vain ehtii. Antiikki on jo varsin menestyneiden kolmen ori- ja kahden tammavarsan isukki. Antiikki jo valmiiksi täyttä palkintokaappia täytetään vielä täysin voimin ja jälkikasvuakin tullaan varmasti näkemään menestyen kisakentillä.

Isänisänisä Talven Veli oli suomenhevosori reippaimmasta päästä. Tummanpunarautias herra jaksoi painaa ensin kentällä parituntisen estetreenin, ja sen jälkeen vielä painaa toisen samanmoisen laitumella muun porukan kanssa. Talven Veli aloitti uransa ravihevosena, ja jonkin verran onnistumisia mahtui mukaan. Ori alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sortua liikaa laukkoihin ja raviura hylättiin. Talven Veljen askellus ei ollut tarpeeksi näyttävää kouluratsastukseen, vaikkakin eteenpäin pyrkivyyttä ei koskaan moitittu. Tämä oli sinänsä onni, sillä ilman näitä epäonnistumisia ei olisi jäänyt Talven Veljen esteura näkemättä. Ori kilpaili useasti seuratasolla ja niitti mainetta ja kunniaa pitkin Suomea. Herra jätti jälkeensä kolme komeaa varsaa, orin ja kaksi tammaa. Talven Veli lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 23-vuotiaana.

Isänisänemä Tuohdukko oli rautias tukkajumala, melkoisen säpsäkkä neiti ja varsinainen diivailija. Tamma asusti yleisellä ratsastuskoululla, vähän vaativampien hevosten ratsuna ja suosittuna kisapollena. Tuohdukko oli kyllä kiltti, mutta vaativa hoidokki ja ratsastettava, ja varsinkin esteillä se kuumeni ihan reilusti. Ennen ratsastuskoululle muuttamista tamma oli vanhan lesken halipolle, josta voimme vetää päätelmän tämän hetkiseen huomion tarpeeseen. Kun entinen omistaja kuoli, perijä pisti hevosen myyntiin ja se ostettiin Kaurisrannan ratsastuskoululle. Seurakisoissa kohtuullisesti menestynyt tamma sai kaksi jälkeläistä ennen menehtymistään.

Isänemä Mannamoinen, tämä kiltti ja sympaattinen tamma viihtyi pienten shetlanninponien laumassa varsin hyvin, vaikka olikin noin puolet isompi. Ratsastaessa Mannamoinen oli laiskahko, sen omistaja sai todella tehdä töitä, jotta tamma liikkuisi kauniisti, saati ylittäisi esteitä. Ennen kuolemaansa kunnioitettavassa 29 vuoden iässä Mannamoinen ehti kiertää muutamia koulukisoja, kisailla pikkuponien kanssa laitumella ja jättää maailmaan kolme upeaa orivarsaa, joista Villen isä Kiusankolttu on viimeisin ja ehdottomasti menestynein. Shetlanninponit jäivät kaipaamaan seurallista suokkineitiä, eikä sen tilalle hankittu, lähes yhtä hieno yksilö tule koskaan korvaamaan sitä.

Isänemänisä Nuottien Noita ei ollut mikään herrasmies. 147-senttinen suomenpienhevosori oli kaikkea muuta, tanner vain tömisi kun herra pisti tuulemaan ja rynni yli ja läpi ja ali tarhan aitojen tai rymisteli läpi estepuomien kentällä. Nuottien Noita, tuo punarautias suomenjuntti, ei kuitenkaan ollut ilkeä, kunhan vain vähän raisu leikeissään. Mitä pienempiä ihmisiä lähellä oli, sitä kiltimpi orikin oli. Ratsuna tämä poika oli vauhdikas ja menevä, ei sillä ihan kaikki voineet ratsastaa. Nuottien Noita kilpaili esteillä metrin luokissa ja koulussakin suhteellisen menestyen Helppoa B:tä, vanhemmalla iällä vielä valjakkoakin. Pikku-Noitia maailmaan jäi kuusi, ennen kuin ori menehtyi 23-vuotiaana.

Isänemänemä Epeliina oli 154-senttinen suomenhevostamma oli oikein pirteä tapaus. Epeliina oli luonteeltaan todellakin kaikkien kaveri ja tuli toimeen hevosen kuin hevosen, tai minkä tahansa ihmisen kanssa. Epeliina ei pelännyt tai säikkynyt mitään ja oli helppo hoidettava ja ratsastettava. Esteillä tamma oli oikein loistokas, kilpaili omistajineen esteradoilla metrin luokissa. Epeliina sai elämänsä aikana kolme tammavarsaa, joista jokainen oli kiltti ja miellyttävä tapaus. Epeliina menehtyi 22-vuotiaana luonnollisesti.


Villen emä, Hupihuomen, suurella kilpatallilla asuva vaaleanrautias suomenhevosneiti. 160 senttiä korkea tamma on hitusen ujo, mutta silti kaikille ystävällinen ja miellyttävä käsitellä. Ratsastaessa herkkä ja kuuliainen. Erityispisteet Hupihuomen saa pehmeistä askellajeista ja miellyttävistä hypyistä. Hupihuomen on yleispainotteinen, mutta silti paremmin menestynyt kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. Yhteensä sijoituksia on päälle sata, eri lajeissa, ja tamman kisaura sen kun vain jatkuu! Tamma onkin varsin kaunis näky koulukentillä, yrittäessään parhaansa ja ollessaan kuin yhtä ratsastajan kanssa. Perus este- ja kouluratsastuksen lisäksi Hupihuomen on kilpaillut kenttäratsastuksessa ja maastoesteillekin olisi tarkoitus tamman kanssa lähteä kokeilemaan onnea. Hupihuomenella on jälkeläisiä kaksi kappaletta, Ville ja Villen siskopuoli. Näistä kahdesta varsasta Ville on vanhempi ja myös menestyneempi, mutta emmeköhän näe Hupihuomenen pyöräyttävän vielä muutaman varsan.

Emänisä Hurjakuru oli hyvin komea, kulorautias oripoika, jota nähtiin silloin tällöin este- ja koulukentillä, vaikkei se mikään himokisaajan kisapolle ollutkaan. Enemmän Hurjakurun kanssa käytiin näyttelyissä ja siellä herra menestyikin hyvin. Luonteeltaan Hurjakuru oli rohkea, vähän veitikkamainen tapaus, keksi jekkuja omistajansa pään menoksi. Joskus pojasta vilkahteli myös ne orimaiset piirteet. Ratsastaessa se oli reipas ja eteenpäin pyrkivä, mutta malttoi keskittyä tehtäviinsä. Hurjakuru siirtyi jalostuskäyttöön 18-vuotiaana ja nyt sen kymmenet jälkeläiset ihastuttavat ihmisiä ympäri Suomea. Hurjakuru laukkasi vihreämmille niityille 26-vuotiaana, harmaahapsisena komistuksena.

Emänemä Nurkusurku oli estekentillä hurmannut, maailmaa nähnyt ja kokenut tamma. Nurkusurku on asunut niin Ruotsissa kuin muutaman vuoden Norjassakin. Kahdeksanvuotiaana se myytiin kuitenkin takaisin Suomeen, ja Suomessa sen kilpailuttaminen jatkui. Ruunikko, 155-senttinen tamma kilpaili esteillä 80 ja 90 sentin luokissa ja koulussa jopa Vaativaa B:tä. Tähtipää oli hyvin kiltti ja pirteä tapaus, omasi tosin ratsastaessa melkoisesti itsepäisyyttä, jos selässä oli ratsastaja joka ei osannut tammaa komentaa. Nurkusurku sai kisauransa jälkeen yhden jos toisenkin jälkeläisen, josta kaikki ovat päätyneet kisakentille. Valitettavasti Nurkusurku menehtyi ähkyyn jo 18-vuotiaana.

Emänisänisä Varakanharvas oli 156-senttinen, varsin hellyttävän näköinen hevonen. Herra ruunattiin nuorempana, sen saatua yhden "vahinkojälkeläisen", kun ei sillä kykyjä ollut sen suuremmin kilpa- kuin näyttelykentillekään. Tummanrautias ruuna omasi tuuhean harjan ja hännän, suuren läsin ja sukat kolmessa jalassaan. Lisäksi herralla oli varsinkin talvisin todella pörheä karva. Luonteeltaan Varakanharvas oli erittäin lempeä ja hyvätapainen ruuna, eikä ratsastettavuudessakaan ollut mitään vikaa. Se kilpaili elämänsä aikana vain muutamissa seurakilpailuissa, sillä se oli vain kahden tytön harrasteratsu. Varakanharvas kuoli vanhuuteen kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.

Emänemä Keimastus oli vaaleanrautias, pitkäjouhinen koulukenttien kuningatar. Säkäkorkeutta tammalta löytyi huimat 164 senttiä. Keimastus oli oikein tammamainen, ja melkoinen diiva. Tälle neitokaiselle ei kelvannut kuin paras. Joskin tammamaisia oikkujaan lukuun ottamatta se oli oikein miellyttävä tapaus. Ratsuna se oli herkkä, mutta pirteä ja omasi todella näyttävät askeleet. Reipasmielinen Keimastus jaksoi hyvän ratsastajan kanssa vääntää koulua jopa Vaativan B:n tasolla, esteitä polle hyppäsi silloin tällöin vain vaihtelun vuoksi. Jälkeläisiä putkahti maailmaan useampiakin ja suurin osa niistä on löytänyt tiensä koulukentille. Keimastus menehtyi 22-vuotiaana, onneksi kivuttomana ja omalla kotitallillaan.

Emänemänisä Harmaasti oli suurikokoinen, ei korkea, mutta massiivinen, rautiaankimo ori. 152-senttinen ori oli luonteeltaan vähän kova jätkä, eikä aloittelijoilla tai aremmilla ollut asiaa orin lähellekään. Harmaastia sai ihan tosissaan komentaa jos tahtoi sen kanssa töitä tehdä. Hyvin viritettynä Harmaasti kulki koulukentillä Helpon A:n luokissa ja esteillä likemmäs metrin ratoja. Harmaasti kilpaili myös satunnaisesti helpoissa kenttäratsastuksen luokissa ja maastoesteradoilla. Myös näyttelyt olivat orille tuttua puuhaa. Muutaman jälkeläisen jälkeen herra ruunattiin suosiolla ja se siirtyi ansaitulle eläkkeelle pienelle harrastetallille, jossa se sitten rauhoittui ja laukkasi lopulta vihreämmille laitumille 20-vuotiaana.

Emänemänemä Sallakko oli ainut Villen lähisuvun puhdas valjakkohevonen. Ruunikko Sallakko oli kyllä ratsukoulutettu, mutta sillä ratsastettiin lähinnä vaihtelun vuoksi maastossa humputellen tai valjakkouraa tukien. Valjakkoajon parissa 155-senttinen tamma sen sijaan pärjäsi erinomaisesti: se oli herkkä, temperamenttinen ja rohkea hevonen, jonka ajaminen sekä yksilö- että parivaljakossa oli ilo. Vaikka tamma ei aina arjessa ollut se helpoin tapaus, se paikkasi tilannetta valjakkoradoilla. Kolme varsaa saanut Sallakko jouduttiin lopettamaan pian viimeisimmän syntymän jälkeen, kun komplikaatiot veivät sen huonoon kuntoon.


JÄLKELÄISET


emä // syntymäpvm // omistaja // o./t. varsa
Hallanarka // 20.10.2016 // Milja (VRL-00692) // t. Hengenvaaran Hallatar
Vain Väliaikainen // 18.01.2017 // Pinja (VRL-13811) // o. Hengenvaaran Voittaja
Sudensielu // 28.02.2017 // Hapero (VRL-06115) // o. Hengenvaaran Hukkapätkä
Pohjantähti '12 // 23.09.2017 // Katariina A. (VRL-13828) // t. Seppäjärven Pikavoitto


KISAKALENTERI


KRJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.

15.10.2016 // KRJ/Helppo B // Rappadan // 5/30 //
21.10.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 4/34 //
22.10.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 4/34 //
26.10.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 5/34 //
12.10.2016 // KRJ/Helppo B // Escorant Trakehners // 3/40 //
15.10.2016 // KRJ/Helppo B // Escorant Trakehners // 1/40 //
16.10.2016 // KRJ/Helppo B // Escorant Trakehners // 2/40 //
02.11.2016 // KRJ/Helppo C // Fiktio // 1/40 //
04.11.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 4/30 //
05.11.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 4/30 //
06.11.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 4/40 //
09.11.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 5/30 //
10.11.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 2/30 //
10.11.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 4/30 //
13.11.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 5/30 //
21.11.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 3/40 //
22.11.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 2/40 //
24.11.2016 // KRJ/Helppo C // Satumaja // 4/30 //
25.11.2016 // KRJ/Helppo B // Satumaja // 5/30 //
26.11.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 6/40 //
13.11.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 1/30 //
19.11.2016 // KRJ/Helppo C // Fiktio // 2/24 //
23.11.2016 // KRJ/Helppo B // Rüütel Tall // 3/24 //
23.11.2016 // KRJ/Helppo B // Rüütel Tall // 3/25 //
27.11.2016 // KRJ/Helppo B // Shinevalley // 5/40 //
28.11.2016 // KRJ/Helppo B // Shinevalley // 6/40 //
29.11.2016 // KRJ/Helppo B // Rüütel Tall // 4/24 //
30.11.2016 // KRJ/Helppo B // Rüütel Tall // 4/25 //
01.12.2016 // KRJ/Helppo B // Ventos // 4/30 //
02.12.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 2/30 //
04.12.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 4/30 //
06.12.2016 // KRJ/Helppo B // Ventos // 5/30 //
08.12.2016 // KRJ/Helppo B // Ventos // 5/30 //
09.12.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 2/30 //
22.12.2016 // KRJ/Helppo B // Mörkövaara // 1/30 //
23.12.2016 // KRJ/Helppo B // Mörkövaara // 1/30 //
24.12.2016 // KRJ/Helppo C // Mörkövaara // 4/30 //
26.12.2016 // KRJ/Helppo C // Mörkövaara // 2/30 //
27.12.2016 // KRJ/Helppo B // Mörkövaara // 4/30 //
28.12.2016 // KRJ/Helppo B // Mörkövaara // 5/30 //
28.12.2016 // KRJ/Helppo C // Mörkövaara // 3/30 //

ERJ, vain sijoitukset merkitty, 42 kpl.

05.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/18 //
07.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 4/18 //
07.10.2016 // ERJ/80cm // Hiprakka // 2/40 //
08.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/18 //
13.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 3/18 //
15.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/18 //
19.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 1/18 //
22.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/18 //
22.10.2016 // ERJ/80cm // Metsovaara // 2/37 //
27.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 4/16 //
28.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 1/16 //
28.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/18 //
29.10.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 1/18 //
30.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 2/16 //
06.10.2016 // ERJ/70cm // Hiprakka // 4/81 //
12.10.2016 // ERJ/70cm // Hiprakka // 3/81 //
19.10.2016 // ERJ/70cm // Hiprakka // 6/81 //
04.11.2016 // ERJ/80cm // Ros Cirein // 1/30 //
07.11.2016 // ERJ/60cm // Ros Cirein // 3/30 //
09.11.2016 // ERJ/80cm // Ros Cirein // 4/30 //
15.11.2016 // ERJ/60cm // Ros Cirein // 4/30 //
18.11.2016 // ERJ/60cm // Ros Cirein // 5/30 //
19.11.2016 // ERJ/60cm // Ros Cirein // 5/30 //
03.12.2016 // ERJ/70cm // Metsovaara // 1/12 //
03.12.2016 // ERJ/80cm // Metsovaara // 2/23 //
07.12.2016 // ERJ/80cm // Metsovaara // 1/23 //
10.12.2016 // ERJ/70cm // Metsovaara // 2/23 //
11.12.2016 // ERJ/80cm // Ventos // 5/30 //
12.12.2016 // ERJ/80cm // Ventos // 1/30 //
14.12.2016 // ERJ/80cm // Romilly // 3/52 //
14.12.2016 // ERJ/80cm // Ventos // 4/30 //
18.12.2016 // ERJ/80cm // Ventos // 1/30 //
10.12.2016 // ERJ/80cm // Micram Raceponies // 3/21 //
11.12.2016 // ERJ/80cm // Micram Raceponies // 1/21 //
14.12.2016 // ERJ/80cm // Micram Raceponies // 3/21 //
16.12.2016 // ERJ/70cm // Micram Raceponies // 2/12 //
17.12.2016 // ERJ/70cm // Micram Raceponies // 2/21 //
20.12.2016 // ERJ/70cm // Kilpailukeskus Stewart // 3/17 //
23.12.2016 // ERJ/70cm // Kilpailukeskus Stewart // 3/17 //
24.12.2016 // ERJ/80cm // Kievarinkujan suomenhevoset // 3/30 //
31.12.2016 // ERJ-cup/80cm // Kuuralehdon hevostila // 8/149 //
31.05.2017 // ERJ-cup/70cm // Ventos // 9/99 //

KERJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

11.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/20 //
13.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/20 //
17.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/20 //
18.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/20 //
15.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Mörkövaara // 2/18 //
29.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/13 //
01.11.2016 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 2/11 //
02.11.2016 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 2/11 //
04.11.2016 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 1/11 //
07.11.2016 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 1/11 //
09.11.2016 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 2/11 //
10.11.2016 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 2/11 //
19.11.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Tuiskula // 2/15 //
21.11.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 3/23 //
13.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/3 //
17.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/3 //
18.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/3 //
27.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Romilly // 2/18 //
31.12.2016 // KERJ-cup/Harrasteluokka // Kisakeskus Bailador // 4/41 //
28.01.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Romilly // 3/28 //
30.01.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Romilly // 4/28 //
01.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Kilpailukeskus Reiter // 1/30 //
02.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Kilpailukeskus Reiter // 3/30 //
03.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Romilly // 3/28 //
05.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 5/26 //
14.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 2/17 //
14.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/20 //
15.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/20 //
16.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 4/20 //
17.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/20 //
20.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 4/20 //
05.03.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 2/21 //
06.03.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 3/21 //
08.03.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 2/21 //
09.03.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Metsovaara // 2/11 //
10.03.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Metsovaara // 1/11 //
10.03.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 1/21 //
12.03.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 4/21 //
17.03.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 4/21 //
19.03.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 1/21 //

VVJ, vain sijoitukset merkitty, 42 kpl.

02.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 3/18 //
04.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 4/18 //
10.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 2/18 //
11.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 2/18 //
11.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 5/50 //
15.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 1/50 //
16.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 7/50 //
19.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 3/50 //
20.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 2/50 //
21.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 4/50 //
25.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 1/50 //
27.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 2/50 //
29.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 5/50 //
30.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 4/50 //
18.10.2016 // VVJ/Vaativa // Fiktio // 2/21 //
25.10.2016 // VVJ/Vaativa // Fiktio // 3/21 //
04.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/50 //
06.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/33 //
07.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/33 //
08.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/33 //
09.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/33 //
16.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 2/40 //
20.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/40 //
20.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/40 //
22.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 4/30 //
23.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 3/30 //
24.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 2/30 //
25.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 5/30 //
27.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 5/30 //
28.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 3/30 //
29.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 5/30 //
02.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 2/30 //
04.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 5/30 //
07.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 1/30 //
11.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/29 //
11.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 4/30 //
12.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/29 //
14.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/29 //
17.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/29 //
20.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/29 //
30.09.2017 // VVJ-cup/Vaativa // Tuiskula // 2/15 //
31.10.2017 // VVJ-cup/Vaativa // Wyat Shetlands // 3/47 //

Näyttelyt, arvonimet

20.10.2016 // Kutsu // NJ/Suomenhevosorit // 12/12 //


PÄIVÄKIRJA


01.01.2018 Tuontisukuisten suomenhevosten aika alkaa olla ohi Hengenvaarassa. Ville on viimeinen vuoden 2016 syksyllä talliin saapuneista suomenhevostuonneista, muut ovat laukanneet vihreämmille niityille jo enemmän tai vähemmän aikaa sitten. Villekin on jo saavuttanut elämässään paljon: sijoitukset on kisattu neljässä lajissa täyteen, mukaan on kaapattu jo kaksi lajilaatuarvostelun ykköspalkintoa ja lisää on tulossa hurjaa vauhtia. Jälkeläisiäkin on kertynyt jo mukava määrä. Kohta koittaa Villelle mukavat eläkepäivät!

25.12.2017 Olimme valjastaneet ja varustaneet kaikkien aikojen suurimmalla joukolla tallin hevosia valmiiksi maastoreissua varten - tai oikeastaan kahta reissua. Tämä joulumaasto oli organisoitu niin hienosti, että lähtisimme matkaan yhdessä, jakaisimme porukan kahdelle eri reitille, jossa toisella paineltaisiin menemään hippulat vinkuen ja toisella sitten taas edettäisiin rauhallisempaan tahtiin, lähinnä käyntiä maisemia ihaillen ja ehkä vähän hölkkää. Olin testannut molemmat reitit useammalla hevosella ja tiesin suunnilleen kuinka kovaa vauhtiryhmän pitäisi painella, jotta olisimme taas reittien yhdistymispisteessä samaan aikaan ja voisimme ratsastaa loppukäynnit koko porukan voimin takaisin tallille.
Ville sen sijaan oli koko joukon yllättävin ja aina niin maastovarmana kaverina tunnettu herra päätti kilpalaukoissa kiskaista melkoiset pukkirodeot ja hyvä kun ei ratsastaja päätynyt tantereeseen! AIka ennenkuulumatonta Villeltä.

10.12.2017, kouluvalmennus, vakmentajan Layda
Maneesissa oli seitsemän esteen rata, ja niiden ympärillä laukkaili rautias suomenhevonen, sekä tämän omistaja Hapero. Olimme juuri aloittelemassa työskentelyä esteillä, mutta Ville oli innostunut turhan paljon, joten ratsastaja hieman rauhoitteli oria vielä ennen hyppäämistä. Parin minuutin päästä hevonen oli rauhoittunut, joten pyysin ratsukkoa aloittamaan hyppäämällä 50cm korkeista esteistä kolme ensimmäistä. Ville hyppäsi suurella innolla, mutta olihan siinä ratsastajalla pitelemistä kun holtiton suomenhevonen lähtee kiitämään kohti estettä. Jouduimme pari kertaa uusimaan hyppyjä, mutta loppujen lopuksi hypyt onnistuivat sopivilla lähestymisillä ja hyvässä tahdissa. Nostin esteitä pikkuhiljaa, kunnes olimme jo lähellä Villen maksimihyppykorkeutta, kahdeksaakymppiä. Ori hyppäsi edelleen hieman turhan kiireisesti, mutta tiukoissa käännöksissä ori pyörähti vastoin odotuksiani kuin pennin päällä konsanaan. Hyppäsimme loppuun vielä pari yksittäistä estettä, joilla korjasin pienimmätkin virheet, ja viimeinen hyppy olikin niin hyvä, että päästin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyitä!

09.12.2017, kouluvalmennus, vakmentajan Layda
Tänään oli taas uusi suokkiori valmennettavana, tällä kertaa upea, liinaharjaksinen Ville! Alkuverryttelyksi pyysin ratsukkoa näyttämään hieman mitä osaavat ravissa ja käynnissä, ja sainkin katsella hyvin tarkkaa ja luottamuksellista työskentelyä heti alusta alkaen. Samalla toki laitoin merkille Villen hieman oikeaan suuntaan olevan vinon liikkumisen sekä ratsastajan katseen, joka pysyi tiiviisti ratsun niskassa. Kun Ville oli vertynyt, pidimme lyhyen kävelypaussin, ja selitin Haperolle kaikki epäkohdat joita huomasin. Nainen kuunteli tarkkaan, jatkaessamme otti myös hyvin opiksi neuvoistani. Jatkoimme tehden kahdeksikkoa harjoitusravissa niin, että Hapero ratsastaisi mahdollisimman vähin ohjasavuin, ja saisi vatsalihakset kunnolla töihin. Aloitimme käynnissä etsimällä ihanteellisen istunnan, jossa istuinluut tuntuvat, selkä on ryhdikäs ja vatsalihakset saavat työskennellä. Ville kuunteli istuntaa selvästi hyvin tarkasti, ja nöyrästi teki kaiken pyydetyn. Haperokin löysi työhön nopeasti hyvän rytmin. Ravitehtävien jälkeen siirryimme laukkaamaan, nostaen C-kirjaimessa laukan, sen jälkeen pitkälle sivulle loiva kiemura, pääty-ympyrä toiselle lyhyelle sivulle ja sen jälkeen käyntiin. Pitkällä sivulla asetus sisälle, ja puolessa välissä asetus oikealle. Tehtävä oli ratsukolle laukkojen osalta suhteellisen helppo, mutta taivutuksissa Ville alkoi hieman hermostua. Toistimmekin tehtävää vain muutamia kertoja, kunnes oli aika päästää ratsukko tekemään itsenäistä loppuverryttelyä, samalla kun itse lähdin kotia kohti!

10.08.2017, estevalmennus (omistajan kirjoittama)
Tänään valmennettavaksi saapui kuvankaunis pitkätukka, Vilunkivoitto ratsastajineen. Ville oli aika vauhdikkaalla tuulella ja vieras maneesi sai sen vähän säikyksi, mutta ratsastaja oli alusta asti tilanteen tasalla ja hallitsi orin oikut hyvin. Herkkä Ville reagoi pohkeeseen aika säpäkästi, mutta kun päästiin hyppäämään ensimmäiset verryttelyhypyt, tasoittui Villekin ja se alkoi kuunnella paremmin ratsastajaa. "Tuo se vähän rauhallisemmassa tempossa ensimmäiselle esteelle, ei tarvi ryysätä noin kovaa, esteet on pieniä, pärjäätte pienemmässäkin laukassa", valmentaja opasti ja lähdimme suorittamaan ensimmäistä tehtävää. Ville oli herkkyydestään huolimatta vähän voimakas kädelle ja jouduin sitä ratsastamaan reilusti kiinni, jotta sain sen vauhdin haltuun. Loppujen lopuksi hyppääminen sujui kuitenkin hyvin alusta alkaen, estekorkeudet olivat toki maltillisia ja vauhtikin pysyi ihan hyvin hallussa alun ongelmien jälkeen.

02.08.2017 Villen kanssa oli aina niin mukava puuhailla, se oli niin reipas ja sympaattinen, aina mielellään lähdössä töihin ja totta kai osallistumassa kaikkeen, mitä tallilla vain tapahtui. Nytkin Ville seisoi liki porttiin nojaten, kun roska-auto peruutti tallin pihaan, eikä orin ilmekään värähtänyt kun roskasäiliöitä tyhjennettiin ryminällä autoon. Ville lähti mielellään mukaani, rouskutteli tyytyväisenä porkkanan palaa, eikä hetkahtanut siltikään, vaikka roska-auto lähti vierestämme taas liikkeelle. Vilkaisin orin kaviot pikapikaa pihalla, samoin tsekkasin jalat muuten ja sitten menimmekin suoraan kentälle. Ville saisi tänään päästellä vähän turhia vapaiden aiheuttamia höyryjä kentällä ihan yksinään, huomenna sitten treenattaisiin ihan kunnolla jotain niin sanotusti oikeaa. Ville päästelikin muutaman kierroksen raisua pukkilaukkaa, mutta sen jälkeen se keskittyi lähinnä rauhallisempaan laukkailuun ja pariin lennokkaaseen ravipätkään - eipä sitä virtaa ollutkaan niin paljon.

06.06.2017, valjakkovalmennus (omistajan kirjoittama)
"Tarkuutta, ei sen nimi huvikseen ole tarkkuuskoe!" kaikui kentän keskeltä, kun parhaani mukaan yritin ohjata hevoskaksikkoa keilojen välissä. Hevosista inan vaaleampi, Ville, teki kyllä kaikkensa, mutta vieressä oleva Nuutti häsläsi senkin edestä ja sai normaalisti niin fiksun ja osaavan Villenkin vähän hermostumaan. Ei Villeä Nuutin häslääminen muuten olisi haitannut, mutta kun toinen ori yritti koko ajan kiilata sitä ja muutenkin heilui mihin sattuu. "Uudestaan, ei kelpaa tuollainen sinne päin yrittäminen, keskity, hengitä ja ohjaa, äläkä itse ala häseltää niin kuin Nuutti." Ja kas kummaa, kun itse ihan tosissaan keskittyy siihen mitä tekee, eikä vain panikoi sitä, mikä voisi mennä pieleen, alkoivat pallotkin pysyä tötsien nokassa. Kyllä me kaikki osattiin, kun vaan yritettiin täysillä.

12.03.2017, kouluvalmennus, valmentajana Cery
Ville saapui ratsastajansa kanssa maneesiin kouluvalmennukseen. Alkulämmittelyssä tehtiin paljon erikokoisia ympyröitä kaikissa askellajeissa. Ville oli mukavasti avuilla ja haki nopeasti muotoon ja takapäätä alleen. Ratsastaja sai sen hienosti työstämään koko isoa ruhoaan, jolloin siitä saatiin upeaa potkua irti. Lämmittelyn jälkeen otettiin tehtäväksi ratsastaa keskihalkaisijalla suoraa lisättyä ravia, nostaa pääty-ympyrälle laukka ja ratsastaa pitkä sivu avotaivutuksella ravissa. Tehtävä vaati todella paljon sekä hevoselta, että ratsastajalta, mutta otimme asian kerrallaan. Halkaisijalla testattiin ratsastajan tasapainoa, sillä Ville oli selkeästi hyvin herkkä painoavuille ja kallistui itsekin heti sinne minne ratsastajakin. Laukka nousi aina vähän ennakoiden, mutta ainakin terävästi. Avotaivutusta emme saaneet koko sivun pituudelta, mutta sitäkin tärkeämpää oli onnistuneet pätkät.

07.02.2017, kirjoittanut Jannica
Tiistaina olikin vuorossa Villen kanssa koulutreenausta Haperon toiveesta. Ville tuli minua jo tarhasta vastaan ja talutin tyytyväisenä orin tällä kertaa karsinaan hoidettavaksi. Se seisoi uteliaana katsellen mitä minä puuhasin, heitin sille tukon heinää, jotta se seisoisi paikallaan hoidon ajan. Harjasin Villen rauhallisin vedoin ja menin sitten hakemaan varusteita, harjapakki sai jäädä karsinan eteen, ei se siinä tiellä olisi kun ei ketään näkynytkään. Nostin satulan orin selkään kiinnittäen vyön löysästi ja suitsin, hevonen pysyi oikein kivasti paikallaan koko toimituksen ajan. Laitoin kypärän päähäni ja kiristin vähän vyötä, pidensin jalustinhihnoja jo valmiiksi pari reikää eilisen maastolenkin jäljiltä. Tänäänkin oli kylmä päivä, joten talutin Villen suosiolla maneesille kaartoon. Noustuani selkään tiukkasin vyötä ja ohjasin orin kävelemään uralle.
Noin viiden kierroksen jälkeen kokosin ohjat ja tein taivuttelevia liikkeitä käynnissä. Sen jälkeen hyödynsin puomeja ja matalia kavaletteja, jotka oli jätetty viuhkan muodossa toiseen päätyyn ympyrälle. Sen jälkeen aloin ravailemaan voltteja ja ympyröitä molemmissa kierroksissa vaihtaen suuntaa tasaisesti. Ravissa otimme myös puomeja ja kavaletteja, ne olivat kätevät viuhkamuodossa, kun keskemmältä pystyi menemään ravilla siirtämättä väliä. Ravitehtävien ja alkulämmittelyn jälkeen olikin jo laukkaamisen vuoro. Tulimme laukassa irrallista puomia pitkällä sivulla pariin otteeseen ja tein lisäksi voltteja. Sitten oli aika siirtyä ravailemaan loppuravit. Ville oli oikein kiva ja toimiva tänään. Loppukäyntien jälkeen talutin sen talliin hoitamista varten. Riisuin orilta varusteet karsinassa ja harjasin sen sitten. Kävin hakemassa ämpäriin haaleaa vettä ja sienen pyyhkien niillä huolellisesti hikiset kohdat. Sen jälkeen loimitin orin, se sai kuulemma mennä vielä ulos, kun ei ollut hionnut niin paljoa. Siispä puin fleecen päälle toppaloimen ja talutin orin tarhaansa. Jäi vielä vähän aikaakin, joten pyyhkäsin varusteet ja vein ne sitten paikoilleen. Kävin myös siivoamassa puomit ja kavaletit pois maneesista huomattuani varauskartalta, että siellä olisi illalla koulutunti.

06.02.2017, kirjoittanut Jannica
Oikaisin viimeiset metrit metsäpolkua Hengenvaaraan, uusi viikko Haperon liikutusapuna oli alkamassa. Alkuviikosta sain lisää uusia tuttavuuksia liikutettavaksi, kun listalla oli mm. suomenhevosori Ville. Puoli kymmenen maissa maanantaiaamuna olin jo tallilla ja ajattelin lähteä ensi töikseni Villen kanssa maastoon. Aurinko paistoi ihanasti, mutta pakkasta oli viitisentoista astetta. Eipä se menoa haittannut rovaniemeläiselle ratsastajalle, enkä uskonut Villenkään pistävän pahakseen. Varmasti hevosilla oli virtaa, koska talvisin sitä tuntui jostain aina kumpuavan!
Ville antoi hyvin kiinni tarhasta ja talutin sen käytävälle hoidettavaksi. Aloitin perusteellisen pyörittelyn kumisuan kanssa ja sitten pehmeämmällä harjalla loppusilauksen ja jalat. Pikkuinenkin harja löytyi korista pään harjaamiseen. Otin lopuksi kaviot ja tarkistin hokit, sitten selvitin jouhet ja otin laatikosta vielä suojat, jotka puin jalkoihin. Kävin viemässä harjapakin paikalleen ja nappasin samalla reissulla turvaliivin itselleni ja Villen kamppeet. Orilla tuntui olevan energiaa, se ei olisi millään seissyt satuloinnin aikana paikallaan, vaan steppasi kuin pahainen kakara edestakaisin käytävällä. Ajattelin komentamisen vain vievän aikaa satuloinnilta, joten heitin satulan selkään ja suitsin sitten hevosen. Menimme pihalle nousemaan ratsaille, josta suuntasin maastoreitille.
Annoin varmaliikkeisen orin kävellä pitkin ohjin kotitien loppuun ja sitten kauempana kokosin ohjat tuntumalle. Kävelimme hiekkatien loppuun ja päästyämme metsäpolulle, josta olin tallillekin oikaissut siirryin kevyeenraviin. Ville oli energinen, mutta kulki kuitenkin nätisti. Vähitellen polku muuttui kivikkoiseksi, joten jouduin siirtymään käynnille. Selvitettyämme pahimmat kohdat tulimme niitylle, jonka laitaa pitkin oli turvallista ottaa pieni laukkaspurtti. Pidin Villen ekalla pätkällä rauhallisessa tempossa, koska en vielä tuntenut oria. Rauhallisen laukkakohdan jälkeen annoin sen jatkaa metsään vievän tien vähän reippaammassa tempossa. Ori alkoi hengästymään, joten siirsin sen raville ja hetken matkaa mentyämme olikin aika kävellä loppumatka kotiin. Hyppäsin pihaan päästyäni selästä ja menin hoitamaan orin pois.

31.10.2016 "Hei sinä kaunis pitkätukka", höpötin Villelle, jonka olin saanut hoidettavakseni. Hevosiin en ollut koskenut sitten ratsastusonnettomuuteni, mutta nyt oli jo korkea aika ottaa kosketusta hevosiin. Onneksi minulla oli ystävä, joka vähän potki takapuolelle ja rohkaisi tulemaan tallille moikkaamaan hevosia. Yksi oli niistä ylitse muiden, valkoharjaksinen Ville, joka sympaattisuudellaan teki minuun vaikutuksen. Hapero oli tuonut minulle hevosen talliin valmiiksi, sillä en vielä itse uskaltanut niitä taluttaa. Katselin Villeä ja se katsoi minua uteliaasti takaisin, tummat silmät kirkkaina. Astuin hieman lähemmäs raudikkoa oria, joka nuuhkaisi korvaani lämmintä ilmaa. Ville sai laukaistua sen turhan jännityksen minusta pois. "Harjaillaanko vähän?", kysyin kauniilta, ylväältä hevoselta. Se painoi päänsä alas ja odotti ensimmäisiä suan vetoja sen satiinisella karvalla."Sitten vähän täältä", puhuin Villelle, kun harjasin sitä kumisualla.
"Mahtaa tuntua hyvältä. Ymmärrän, tämä on vähän kuin hierontaa", jatkoin."Otetaan tämä pöläri, niin saadaan sinusta irtokarvat pois", hymyilin orille, joka leputti toista takajalkaansa ja nukkui niillä sijoillaan.
Se tunne, kun pitkästä aikaa pääsi hoitamaan hevosta oli hyvin eufoorinen. Huomasin kuinka hevonen rentoutui, vaikka aluksi vähän jännitinkin. Ville oli mahdottoman mukava hevonen, jonka kanssa voisin kuvitella useammankin viettäväni aikaa. Se pienen hetki oli niin rentouttava - niin minulle kuin Villellekin.


IKÄÄNTYMINEN


Menehtynyt 24 vuoden iässä.


Virtuaalihevonen / A sim game horse