Mörkövaaran Viima


† 28.2.2018 †

Kuvat: vibaja


Virallinen nimi: Mörkövaaran Viima Kutsumanimi: Viima
Syntynyt, ikä: 01.01.2017, kts sivun alareuna Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: tamma Säkäkorkeus: 155cm
Väri: punaruunikko Merkit: -
Omistaja: Hapero, VRL-06115 Asuinpaikka: Hengenvaara
Kasvattaja: tvisha (VRL-01671), Mörkövaara Rekisterinumero: VH17-018-0146
Koulutustaso: HeA / 100cm / helppo / vaativa Painotus: yleispainotus

KTK-II, 06/17, 18 + 18 + 18 + 18 = 72p

KRJ-I, 09/17, 6,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 103,5p

ERJ-I, 09/17, 7 + 40 + 22 + 20 + 13,5 = 102,5p

VVJ-I, 09/17, 7,5 + 40 + 22,75 + 20 + 14,5 = 104,75p

KERJ-I, 10/17, 7 + 40 + 22 + 20 + 15 = 104p

SLA-I, 01/18, 13 (4-3-3-3) + 18 + 22 + 20 + 20 = 93p

Champion, myönnetty 02/18

YLA1, AP1, 02/18, 37,5 (20+17,5) - 33 (21+12) - 17 - 11 - 4 = 102,5p



LUONNE


Mörkövaaran Viima on paljolti kuin emänsä Vinhapolkan kopio. Se on oppinut ahneuteen jo pienestä pitäen, muuten ollen melko mutkaton tapaus arjessa. Se tulee hyvin toimeen myös muiden hevosten kanssa, kunhan ne muut tajuavat pysyä kaukana sen heinäkasasta. Viimaa ei oikeastaan kiinnosta, onko se pahnan pohjimmainen vai ei, jos ruokaa on riittävästi. Oikeastaan kaikkeen pätee lause "jos ruokaa on tarpeeksi" ja Viiman saa vaikka puuhun perässään, jos on vain tarpeeksi resursseja.

Hoitotoimenpiteiden ajan Viima on hyvin toiveikas ja jopa rasittavan odottavainen, kun se kuvittelee saavansa palkan kaikesta toiminnasta - kyllä sitä voi porkkananpalan antaa vaikka joka harjan vedon jälkeen. Säännöllisin väliajoin se yrittää leikkiä hyvinkin vaikeaa ja hurjaa hevosta, varsinkin kavioiden puhdistuksen aikaan, ja sitä tuntematta voi helposti erehtyä palkkaamaan tamman, kun se vihdoin käyttäytyy taas! Viiman kiukutteluja ei kannatakaan ottaa kuuleviin korviinsa eikä ainakaan lahjoa sellaisissa toimenpiteissä, joiden pitäisi aikuiselta hevoselta sujua jo ihan ongelmitta. Varustaminen sujuu Viiman kanssa jo ihan hienosti, kun sen pullistelu ollaan saatu kuriin maltillisella satulavyön kiristyksellä. Kengittäjälle Viima on aina vähän rasittava, mutta hieroja ja eläinlääkäri pitävät Viimaa hyvinkin helppona tapauksena - heidän ei tosin tarvitse kannatella tamman jalkoja sen puolesta. Pesukarsina on Viiman lempipaikka ja vesi ylipäätään. Paitsi jos sateella tarvitsisi lähteä ulkoilemaan. Taluttaessa tamman kanssa saa olla aika tarkkana, ettei löydä itseään lähimmältä ruohotupsulta.

Ratsuna Viima on hyvin hitaasti lämpeävä, mutta loppujen lopuksi lämmettyään varsin näppärä kaveri! Enemmän herkkyyttä siihen kaipaisi, mutta viriteltynä se näyttää hienolta, liikkuu reippaasti eteen ja tekee mitä pyydetään. Askeleiltaan tamma on yllättävän näyttävä: sillä on melko tavallinen käynti, mutta lennokkaat ravi ja laukka. Ratsastajalle ne eivät kuitenkaan tunnu niin mukavilta... Kokoamiseen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa, ettei tamma vain näennäisesti näytä kivalta, työskentelemättä kuitenkaan tehokkaasti koko kropallaan. Parhaimmillaan Viima on yllättäen laukassa, jossa sitä on helppo työstää sen liikkuessa mieluisimmin eteen. Maastossa tammalla sen sijaan on kaksi vaihdetta: joko mennään kovaa tai sitten ei mennä. Rauhalliset metsäkävelyt voi Viiman kanssa unohtaa, sillä se ennemmin jää sitten suosiolla vaan syömään. Sen sijaan reippaaseen laukkapätkään Viima on aina valmis, sekä yksin että kaverin kanssa, eikä kentällä niin tahmean oloisen tamman uskoisi päästelevän semmoisella riemulla peltotietä! Viima ei säiky turhia ja on mukavan varmajalkainenkin.

Esteillekään Viima ei syty suoraan, mutta reipastempoisen verryttelyn ja toistuvien hyppyjen myötä se saattaa jopa vähän kuumua. Viima on aika keskivertohyppääjä: hyvä tekniikka, kohtalaisesti ponnistusvoimaa, parhaimmillaan hyvin säädeltävissä oleva laukka. Mihinkään pikkuväleihin ja tiukkoihin kurveihin ei Viima taivu, mutta perushyvä suorittaminen on tuottanut tulosta säännöllisesti. Erikoisesteet eivät hätkäytä Viimaa, jos ne eivät hätkäytä ratsastajaakaan. Niin kauan kuin kuski on menossa ja tietää mitä tekee, hyppää Viimakin ongelmitta. Epävarmalla ratsastajalla tamma sen sijaan alkaa tarjoamaan kaikennäköisiä muita suoritusvaihtoehtoja: jumittamista, kieltelyä ja esteiden ohittelua. Maastoesteillä mennään kovaa ja siitäkös Viima tykkää! Siitä on kuoriutunut oikea maastoestemopo, joka hyppää mitä vain ja mistä vain!

Valjakkoajon osalta Viima jaksaa yllättää kerrasta toiseen. Jälleen mainitaan hitaasti lämpenevyys, mutta uskomattoman nopeasti alkaa kavio nousta kevyeen ja tamman liikkeet pääsevät oikeuksiinsa. Se on edelleen vähän vahva suustaan eikä mikään herkkis, mutta huomattavasti kevyemmin ohjailtavissa kuin esimerkiksi kouluradalla. Kouluosuus arvatenkin on Viimasta vähän tylsä, mutta kestävyys- ja tarkkuuskokeissa tamman silmiin syttyy ihan uudenlainen palo! Parivaljakkoon se soveltuu samanhenkisen tai reippaamman kanssa, minkään tahmatassun kaveriksi Viimaa ei kannata laittaa.

Vieraat paikat ja varsinkin kisatilanteen hälinä saavat normaalisti niin tahmean Viiman vähän skarppaamaan. Mitenkään levoton tai hankala se ei ole, ennemmin vain miellyttävän virkeä. Haastavinta verkassa on saada tamma viritettyä työmoodiin, se kun tuppaa keskittymään vähän liikaa muiden puuhiin. Itse suorituksessa tilanne on aina helpompi, kun radalla on vain yksi hevonen kerrallaan! Verryttely tosin heijastaa vahvasti itse suoritusta: huono verryttely, huono suoritus ja päinvastoin. Traileriin tamma menee helposti ja matkustaa superhienosti...jos ruokaa on tarpeeksi!


SUKUTAULU


Isä: Kuningaskettu

sh, prt, sk 163cm
VaB / 110cm / CIC1 / vaativa
Ii: Kunkkunumero evm
sh, prt, sk 161cm
Iii: Kunkkutykki evm
sh, prt, sk 162cm
Iie: Natiainen evm
sh, trt, sk 159cm
Ie: Talviturkki evm
sh, rt, sk 159cm
Iei: Tarramonsteri evm
sh, vrt, sk 152cm
Iee: Pokaalirohmu evm
sh, rt, sk 160cm
Emä: Vinhapolkka
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
sh, prn, sk 155cm
HeA / 100cm / helppo / noviisi
Ei: Semijenkka evm
sh, rn, sk 159cm
Eii: Letkee Jenkka evm
sh, rn, sk 158cm
Eie: Hiirivahti evm
sh, prt, sk 160cm
Ee: Valmiira evm
sh, prn, sk 154cm
Eei: Heittoässä evm
sh, trt, sk 153cm
Eee: Vilmiina evm
sh, prn, sk 155cm


SUKUSELVITYS


Isänisä Kunkkunumero oli aikanaan todellinen sensaatiohevonen kilparadoille päästessään, sillä orista ei etukäteen odotettu tulevan yhtään mitään. Kunkkunumerolla oli todella raskas ja epäsuhtainen rakenne, joka ei ollut missään nimessä estehevoselle tyypillinen. Kuitenkin heti neljä vuotiaana kilpauransa aloittaessa ori oli lyömätön 110cm radoilla asti, se voitti ensimmäisen starttaamansa kilpailun ja siitä unelmatarina sen kuin jatkui. Kahden vuoden kuluessa Kunkkunumero oli voittanut lähes jokaisen kilpailunsa ja useita arvostettuja kilpailuja kerta toisensa jälkeen. Esteiden lisäksi sillä kilpailtiin silloin tällöin kohtuullisen hyvällä menestyksellä kouluratsastuksessa helppo B luokissa. Kunkkunumeron tarina päättyi kuitenkin lyhyeen, sillä kuusi vuotiaana, juurikin kilpailussa, se tuli esteeltä huonosti alas ja katkaisi molemmat etujalkansa. Surun murtaman omistajan tuli tehdä tällöin raskas päätös ja antaa luvan hevosen lopettamiseksi tuolle kentälle kesken kilpailujen. Luonteeltaan Kunkkunumero oli hyvin energinen ja tahdikas ori, mutta toisaalta taas ihmisten käsiteltäessä varsin mutkaton. Väritykseltään se oli punarautias kera jokaisen jalan lyhyiden sukkien ja säkä sillä ylsi aina 161cm korkeuteen asti. Kunkkunumero ennätti saamaan elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, Kunigasketun sekä toisen orivarsan, joka menehtyi isänsä tavoin yllättäen hyvin nuorena.

Isänisänisä Kunkkutykki oli peräisin erikoisesta suvusta, sen isä oli ravihevonen ja emä puolestaan kouluratojen kuningatar aina vaativissa luokissa asti. Orin osti nuorena tunnettu suomenhevoskasvattaja, joka ajatteli sen tuovan uutta verta hänen kasvatustyölleen jalostushevosen roolissa. Kunkkutykin ratsukoulutuksen aikana se kuitenkin väläytteli välillä niin hienoja liikkeitä, että sillä ruettiin kilpailemaan kouluratsastuksen parissa. Kovasta yrityksestä huolimatta ori ei kuitenkaan lähtenyt menestymään toivotulla tavalla, jonka myötä luovuttiin haaveista menestyneestä kilpahevosesta. Kunkkutykki näin ollen jatkoi vain siitosorina olemista, saaden yhteensä parikymmentä jälkeläistä. Osa orin jälkeläisistä kehittyi oikein hienoja ja meneviä yksilöitä, mutta osa oli sellaisia B-kappaleita, jotka eivät pärjänneet kuin puskahevosten virassa. Luonteeltaan Kunkkutykki oli hyvin säpäkkä ja jääräpäinen, oikeastaan tyypillinen jalostusori jolla ei muuta ollut mielessä kuin tammat. Rakenteeltaan ori oli kohtalaisen hyvä, joskin vähän enempi ravihevosmainen, jota ei aina ratsupiireissä hyvällä katsottu tämän varsoja ostaessa. Väritykseltään se oli kuitenkin hieno punarautias ilman minkäänlaisia merkkejä ja säkäkorkeutta tämä omasi 162cm. Kunkkutykki vaihtoi eläkepäivilleen vielä kotia, jossa se pääsi seurahevosen virkaan pienelle yksityistallille. Siellä se ilmeisesti menehtyi noin 25 vuoden iässä.

Isänisänemä Natiainen oli suomenhevosten kasvatusta aloittelevan naisen ensimmäinen kasvatti, jonka omistuksessa tamma myös eli suurimman osan elämästään. Tamma oli varsin kuvankaunis yksilö, se oli väritykseltään tummanrautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 159cm. Kauneutta lisäsi sen varsin tuuhea ja pitkä harja, joka sai kehuja missä tahansa Natiainen esiintyi. Rakenne Natiaisella ei tosin ollut mikään maailman parhain, sillä sen etuosa oli huomattavasti takaosaa kevyempi, mutta se ei menoa haitannut. Ratsuhevosena tamma oli mitä parhain, se oli luonteeltaan hyvin rauhallinen ja ihmisystävällinen, joka ei hetkahtanut juuri mistään. Koulua se taittoi perusasiat, mutta esteet olivat sen ehdoton ykköslaji, kapasiteettia riitti kevyesti yli metriin asti. Muutamat pienet kisat sillä käytiin joka kesä starttaamassa ihan hyvällä menestyksellä, siltä löytyy jopa pari voittoa. Vanhemmiten Natiainen myytiin nuorten hevosten tieltä ratsastuskouluun tuntihevoseksi, jossa se toimi pääosin aloittelijoiden varmana ratsuna. Ennen myyntiä uuteen kotiin tammaa käytettiin jalostukseen kahden varsan verran, joista molemmista kehittyi todella hyviä estehevosia. Ratsastuskoulussa Natiainen teki neljä vuotta aktiivisesti töitä, joka alkoi vähitellen näkymään sen jaloissa. Lopulta tamma meni niin huonoon kuntoon, että se päätettiin lopetettaa 23 vuoden ikäisenä.

Isänemä Talviturkki on nytemmin eläkepäiviään viettelevä suomenhevostamma, jota ei ikä paina vaikka mittarissa onkin jo 26 vuotta. Nuorempana Talviturkki eli lapsiperheen hoivissa, jossa siitä yritettiin parhaan mukaan kouluttaa kiva ratsu lapsille. Menevän ja aavistuksen arvaamattoman luonteensa vuoksi siitä ei kuitenkaan siihen virkaan ollut, joten se myytiin osaavampiin käsiin. Uudessa kodissa Talviturkki pääsi todella hyvään koulutukseen, eikä aikaakaan kun sillä startattiin vaativa B luokissa koulukilpailuissa. Upealiikkeinen tamma ennätti niittämään paljon menestystä kilpauransa aikana, kunnes lopulta 13 vuoden ikäisenä se jätti kisaradat taakseen ja muutti taas uuteen kotiin, tällä kertaa toimivaksi harrasteratsuksi. Nytemmin se asuu edelleen tämän omistajan omistuksessa. Talviturkki omaa erittäin hienon rakenteen, jota nuoruusvuosina käytiin näyttämässä useita kertoja vuosissa näyttelykehissäkin. Tamma kantakirjattiin tällöin KTK-II palkinnolle, jääden vain yhden harmittavan pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Väritykseltään Talviturkki on rautias, joskin nyt jo enemmän harmaansävyinen sellainen, ja säkäkorkeutta on noin 159cm tietämillä. Kisauransa ohessa tamma sai yhden jälkeläisen, Kuningasketun, jolle se periytti hienot liikkeensä. Vanhemmalla iällä Talviturkki sai vielä toisen jälkeläisen, josta ei tiedetä muuta kuin se, että se on ollut tamma.

Isänemänisä Tarramonsteri ei ollut mikään kummoinen saati tunnettu suomenhevosori, se kasvoi ja eli melko vaatimattomissa oloissa, eikä se koskaan käynyt kilpailuissa. Sen tiedetään ollen taitava ratsu erityisesti koulun parissa, mutta ilmeisesti se oli myös varma maastoilija. Väritykseltään Tarramonsteri oli vaaleanrautias, jonka päätä koristi pitkä piirto ja etujalkoja valkoiset pitkät sukat. Säkäkorkeutta sillä oli vähän päälle 150cm. Luonteeltaan Tarramonsteri on ilmeisesti ollut varsin kiltti, sillä se eli perheen omistuksessa, jonka lapsetkin tätä käsittelivät. Ei ole tietoa, missä ja milloin ori on päässyt jalostuspuuhiin, mutta nähtävästi sillä on vain yksi jälkeläinen, Talviturkki, joka peri isältään vain kouluratsun elkeet. Tarramonsterin tiedetään eläneen melko vanhaksi, noin 30 vuotiaaksi, jolloin se oli menehtynyt äkillisesti.

Isänemänemä Pokaalirohmu oli peräisin hyvin menestyneestä suvusta, se on pullollaan vaikka minkä lajin taitajia, joten tästäkin tammasta odotettiin paljon. Ensimmäisenä Pokaalirohmua alettiin näkemään valjakkokisoissa noviiseissa luokissa, joissa se pärjäsi todella hyvin, ottaen peräti pari tärkeää voittoa matkaansa. Ratsukoulutuksen jälkeen mukaan tulivat vielä koulu- ja estekilpailut helppo A ja 90cm tasoilla, puhumattakaan niistä muutamista kenttäkilpailuista joissa tammalla startattiin hyvällä menestyksellä. Kaikissa kisaamissaan lajeissa Pokaalirohmu menestyi odotetusti, jonka myötä se palkittiin myös yhtenä vuotena vuoden kisahevoseksi. Luonteeltaan tamma oli innokas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva persoona, joskin selästä se vaati hieman jämäkkyyttä, sillä sen keskittymiskyky ei aina päätä huimannut etenkään kisatilanteissa. Pokaalirohmulla oli kaunis lihaksikas rakenne, väritykseltään se oli merkitön rautias ja säkäkorkeutta se omasi tasan 160cm. Kilpauransa jälkeen tamma myytiin hyvään hintaan jalostushevoseksi, jonka myötä se sai uudessa kodissa neljä kaunista jälkeläistä. Kaksi näistä jälkeläisistä menestyi myöhemmiten emänsä tavoin kilparadoilla, kahdesta ei sen sijaan sen koomin mitään kuulunut. Pokaalirohmun poismeno on hieman hämärän peitossa, todennäköisesti se on laitettu pois päiviltä viimeisen varsansa saatuaan vajaan 20 vuoden iässä.


Emänisä Semijenkasta odotettiin menestyneiden vanhempien kautta yhden jos toisenkin lajin taitajaa ja seuraavaa kilparatojen valloittajaa. Ori antoi olettaa ratsukoulutuksessa paljon, sillä oli todella hieno ja lennokas liike ja se hyppäsi rataesteitä jopa 110cm tasoisesti. Näin ollen Semijenkalla suunnattiin kilpailuihin heti sen ollessa siihen valmis ja muutamien starttien jälkeen se alkoikin lunastaa odotuksiaan. Etenkin kouluratsastuksessa helppo A tasoinen ori oli vahvoilla, suorittaen ratoja huimin prosentein kerta toisensa jälkeen. Vain reilun vuoden kuluttua ensimmäisistä kisoistaan, Semijenkan ollessa viiden vuoden ikäinen, laskeutui se kilpailuissa esteeltä huonosti alas ja katkaisi epäonnisesti jalkansa. Hevonen päätettiin lopettaa kilpapaikalle, sillä jalka oli katkennut ikävästä paikasta, ettei sitä olisi voinut enää toimivaksi saada. Omistaja oli tietenkin tilanteesta murheen murtama, hyvin alkanut kilpaura sai ikävän päätöksen ja omistaja menetti kerrassaan sympaattisen ystävän. Semijenkka kun oli luonteeltaan todellinen nallekarhu, hyvin kiltti ja tasapainoinen ori, joskin ajoittain vähän laiskan sorttinen. Ruunikko, 159cm korkea ori ennätti astumaan ennen menehtymistään kaksi tammaa, saaden terveet ori- ja tammavarsat pian kuolemansa jälkeen. Semijenkan omistajan suureksi iloksi molempia näistä jälkeläisistä on nähty menestyksekkäästi kilparadoilla isänsä tavoin.

Emänisänisä Letkee Jenkka oli nimensä veroisesti melko letkeä yksilö, hyvin huoleton ja suorastaan vallaton persoona. Ori oli vähän pilvissä elävää sorttia, jonka vuoksi sen kanssa toimiessa paloi enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä viikossa pinna. Hölmöstä luonteestaan huolimatta Jenkka oli taitava ratsuhevonen, kunhan sen malttoi työstää siihen pisteeseen. Koska orin omistaja oli kiinnostunut sekä koulu- että esteratsastuksesta, kilpailtiin Jenkalla lähinnä kenttäratsastusta, jossa yhdistyi molemmat. Oria nähtiin pääsääntöisesti helpossa luokassa, mutta löytyy siltä muutama startti aina CIC1 tasoltakin. Mitään mittavaa menestystä Jenkka ei ennättänyt niittämään, sillä kolmen kilpavuoden jälkeen omistaja vammaantui ratsastustapaturmassa, eikä näin ollen pystynyt enää kilpailemaan. Itseasissa ratsastuskäyttö jäi lähes kokonaan, sillä omistaja ei halunnut tästä kuitenkaan luopua ja näin ollen Jenkka eli loppuelämänsä seurahevosen virassa, toki muutamat vuokraajat sitä silloin tällöin liikutti. Letkee Jenkka oli todella komea yksilö, väritykseltään se oli ruunikko herasilmien kera ja säkäkorkeutta tältä löytyi reilut 158cm. Jalostukseen oria käytettiin viiden jälkeläisen verran, joille suurimmalle osalle se periytti kauniita sinisiä silmiään ja hyvää hyppykykyään. Ori menehtyi monen muun hevosen tavoin 19 vuoden iässä kesäisenä myrsky-yönä tallipalossa, joka oli salaman aiheuttama.

Isänisänemä Hiirivahti oli hyvin taitava valjakkohevonen, joka menestyi valjakkokilpailuissa aina vaikealla tasolla saakka. Erityisesti tarkkuus- ja kestävyyskokeilla tamma loisti, joissa se pärjäsi älyllään ja voitontahtoisella luonteellaan. Hiirivahti ei ollut mikään tyypillinen rauhallinen, hyväkäsiteltävä tamma, vaan se oikeasti vaati ihmisiltä paljon työtä toimiakseen oikein. Tämän vuoksi tamma ei soveltunut kaikkien käsiteltäväksi ja oli siksi nuorempana menossakin ns. hukkaan, löytäen kuitenkin lopulta tälle oikean ihmisen. Hiirivahdin suku on pullollaan upeita valjakkohevosia, joten oli päivänselvä asia kouluttaa tamma kyseiseen lajiin, kun puolestaan ratsukoulutusta sillä ei koskaan edes aloittu. Tammaan törmäsi muutamaan otteeseen myös näyttelykehissä, mutta se ei siellä menestystä niittänyt turhan raskaan rakenteensa vuoksi. Väritykseltään Hiirivahti oli kaunis punarautias kera tähtipään, jolla säkäkorkeus hiveli 160cm rajaa. Ensimmäisessä kodissaan tamma sai useammankin orivarsan, mutta niistä ei liiemmin tietoja ole. Toisessa kodissa Hiirivahti sen sijaan sai kaksi kaunista jälkeläistä lisää, yhden ori- ja yhen tammavarsan. Molempia näistä myöhemmin syntyneistä jälkeläsistä on nähty hyvällä menestyksellä valjakossa, joten emä todennäköisesti periytti sillä saralla hyviä ominaisuuksia. Tamma lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin sen ollessa 25 vuoden ikäinen.

Emänemä Valmiira asui koko elämänsä saman perheen hoivissa, jonne se muutti kahden vuoden iässä kasvattikodistaan. Tamma ratsukoulutettiin kolmivuotiaana, se taittoi kouluratsastuksessa helpot luokat ja esteitä hyppäsi kivasti 90cm korkeudella. Lisäksi Valmiiralle opetettiin valjakkoajojen alkeet, joskaan sillä ei kyseisen lajin parissa ikinä kilpailtu vaikka taitoa olikin. Perheen nuorisopuoli kävi Valmiiralla seura- ja aluetason kilpailuissa, vanhempi tytär hoiti estepuolen, kun nuorempi taas painottui kouluun. Erityisesti esteillä tamma menestyi, se omasi todella näppärän hyppytyylin ja oli muutoinkin tarkka jaloistaan, mutta koulussa sen yhteistyökyky tuli puolestaan paremmin esille. Luonteeltaan Valmiira oli juurikin perhehevonen, se käyttäytyi aina tilanteessa kuin tilanteessa asiallisesti ja oli niin sanotusti pomminvarma ratsu. Rakenteellisesti 154cm korkea tamma ei ollut mikään huippu, mutta söpön siitä teki sen kaunis väritys; se oli punaruunikko kera pitkän piirron, joten ei lainkaan perinteisen suomenhevosen näköinen. Perhe kiinnostui Valmiiran myötä suomenhevosten kasvattamisesta, joten tamma sai elämänsä aikana yhteensä kolme jälkeläistä. Jokainen näistä varsoista oli tammoja, myöskin väritykseltään punarautiaita ja luonteiltaan melko helppoja. Valmiira menehtyi talvisena pakkasyönä jonkin sortin sairaskohtaukseen 24 vuoden iässä.

Emänemänisä Heittoässä oli todellinen monitoimihevonen, siltä luonnistui niin koulu-, este- ja maastoratsastus, kuin myös valjakkoajot ja osakseen myös ravit. Ori oli nimittäin lähtöisin ravisuvusta, mutta emälinjassa oli myös ratsuhevosia, joiden geenit selvästi osuivat tähän nuorukaiseen. Täten muutaman ravistartin jälkeen Heittoässä pistettiinkin suorilta ratsukoulutukseen, josta siitä paljastui kerrassaan upea liikkeinen ratsuhevonen. Seitsemän vuoden iässä oria nähtiin kouluratsastuksessa vaativa B tasolla saakka, kun puolestaan rataesteitä se ylitti 100cm korkeudella. Molempien lajien parista Heittoässä toi sijoituksia kotiin, lisäksi se starttasi hyvällä menestyksellä jonkun verran kenttäkilpailuissakin. Luonteeltaan Heittoässä oli melko tasainen ja helposti käsiteltävä oriksi, joka lieneekin syy siihen, että pääosin orilla kilpailevat olivat junioreita. Rakenteellisesti tummanrautias, 153cm korkea Heittoässä oli siro, joka varmasti juontaa juurensa ravisukuun, mutta siitä huolimatta taas ratsuhevostyyppinen. Ori oli aikoinaan todella kysytty jalostukseen, mutta omistaja antoi sitä käyttöön vain harvoille ja valituille tammoille. Tämän vuoksi Heittoässä sai vain kahdeksan jälkeläistä, joille se periytti pienempää kokoaan kuin myös taitoa useampaan lajiin. Ori sai 21 vuoden iässä äkillisesti suolikiertymän, johon se täytyi myös kaikkien suureksi suruksi lopettaa.

Emänemänemä Vilmiina syntyi huonoihin oloihin omistajalle, joka vähät välitti hevosten terveydestä ja oikeaoppisesta käsittelystä. Näin ollen tammasta kehittyi hyvin arka ja ns. räjähdysherkkä hevonen, joka ei nuoruusvuosinaan mennyt kaupaksi huonon käsiteltävyyden vuoksi. Lopulta eläinsuojelijoiden toimesta Vilmiina pääsi kuuden vuoden iässä uuteen kotiin, jossa se alkoi rakentamaan luottamusta ihmisiin ja sitä päästiin ratsukouluttamaan. Nopeaoppisuuden myötä tamma taittoi pian helppo B tasolle kouluratsastuksen, esteitä se kuitenkin suorastaan pelkäsi, joten niitä ei sen kanssa hypätty. Vilmiina kävi kymmenen vuoden iässä ensimmäisissä koulukilpailuissaan, joissa se suoritus suoritukselta paransi sijoitustaan ja lopulta toi muutamat voitotkin kotiin. Mikään järjetön kisahevonen Vilmiina ei kuitenkaan ollut, sillä oli täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni kuinka se kilpapaikalla käyttäytyi. Vilmiina oli kuitenkin kerrassaan kaunis suomenhevostamma, väritykseltään se oli punaruunikko ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 155cm. Vanhemmiten tammaa käytettiin jalostukseen yhden jälkeläisen verran, saaden kuin konsanaan kopionsa, eli punaruunikon tammavarsan. Varsasta kehittyi reipas, oikein hyväluontoinen yksilö, joka ei onneksi perinyt emänsä epävarmuutta. Vilmiina vaihtoi vielä eläkepäivilleen toiseen kotiin, jonne se ei sopeutunut ollenkaan. Tämän vuoksi tamma laitettiin pois 18 vuoden iässä, kun se stressasi silminnähden liikaa uutta ympäristöä ja elämänmuutosta.

Sukuselvityksestä kiitos kasvattajalle!


JÄLKELÄISET


isä // syntymäpvm // omistaja // o./t. varsa
Hengenvaaran Hukkapätkä // 18.04.2017 // Hapero (VRL-06115) // o. Hengenvaaran Huima
Mörkövaaran Jumpperi // 12.05.2017 // Hapero (VRL-06115) // t. Hengenvaaran Varjo
Hengenvaaran Muukalainen // 28.06.2017 // Viveka (VRL-14534) // o. Hengenvaaran Metku
Runon Hurmori // 07.08.2017 // Melina (VRL-11408) // o. Hengenvaaran Humeeti
Liljan Aamunkajo // 22.09.2017 // Desmi (VRL-14548) // o. Hengenvaaran Aamuraukeus


KISAKALENTERI


KRJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.

11.02.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 5/50 //
12.02.2017 // KRJ/Helppo A // Kelokorpi // 6/50 //
13.02.2017 // KRJ/Helppo A // Kelokorpi // 6/50 //
14.02.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunportti // 5/30 //
15.02.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunportti // 5/30 //
17.02.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunportti // 3/30 //
17.02.2017 // KRJ/Helppo A // Kelokorpi // 3/50 //
18.02.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 1/50 //
18.02.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunportti // 1/30 //
19.02.2017 // KRJ/Helppo A // Kelokorpi // 1/50 //
20.02.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunportti // 5/30 //
21.02.2017 // KRJ/Helppo A // Kelokorpi // 6/50 //
14.02.2017 // KRJ/Helppo A // Vaaranmaan Suomenhevoset // 7/50 //
15.02.2017 // KRJ/Helppo A // Vaaranmaan Suomenhevoset // 4/50 //
20.02.2017 // KRJ/Helppo A // Verner // 5/30 //
26.02.2017 // KRJ/Helppo A // Verner // 2/30 //
02.03.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 1/30 //
04.03.2017 // KRJ/Helppo A // Silverlode // 7/50 //
05.03.2017 // KRJ/Helppo A // Silverlode // 6/50 //
06.03.2017 // KRJ/Helppo A // Silverlode // 5/50 //
06.03.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 2/30 //
10.03.2017 // KRJ/Helppo A // Silverlode // 3/50 //
11.03.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 5/30 //
20.03.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 1/30 //
22.03.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 4/30 //
29.03.2017 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 4/30 //
19.03.2017 // KRJ/Helppo A // Fiktio // 3/40 //
19.02.2017 // KRJ/Helppo A // Rósgarður // 5/100 //
20.03.2017 // KRJ/Helppo A // Fiktio // 3/40 //
21.02.2017 // KRJ/Helppo A // Rósgarður // 1/100 //
02.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 2/30 //
06.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 5/30 //
11.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 3/30 //
12.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 2/30 //
13.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 5/30 //
17.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 4/30 //
18.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 1/30 //
19.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 1/30 //
24.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 2/30 //
25.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 1/30 //
29.03.2017 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 5/30 //

ERJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

01.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 7/50 //
07.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 6/50 //
08.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 1/50 //
10.03.2017 // ERJ/100cm // Teilikorpi // 1/40 //
11.03.2017 // ERJ/100cm // Teilikorpi // 1/40 //
23.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 3/50 //
25.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 3/50 //
26.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 2/50 //
25.02.2017 // ERJ/100cm // Vaaranmaan Suomenhevoset // 2/40 //
28.02.2017 // ERJ/100cm // Vaaranmaan Suomenhevoset // 6/40 //
01.03.2017 // ERJ/100cm // Vaaranmaan Suomenhevoset // 6/40 //
01.03.2017 // ERJ/100cm // Vaaranmaan Suomenhevoset // 5/40 //
03.03.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 2/30 //
04.03.2017 // ERJ/100cm // Vaaranmaan Suomenhevoset // 3/40 //
07.03.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 2/30 //
08.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 6/50 //
10.03.2017 // ERJ/100cm // Moondance // 4/30 //
10.03.2017 // ERJ/100cm // Moondance // 4/30 //
10.03.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 5/30 //
10.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 7/50 //
11.03.2017 // ERJ/100cm // Ventos // 1/30 //
13.03.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 5/30 //
13.03.2017 // ERJ/100cm // Moondance // 1/30 //
14.03.2017 // ERJ/100cm // Ventos // 2/30 //
17.03.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 2/30 //
17.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 4/50 //
19.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 4/50 //
20.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 5/50 //
29.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 7/50 //
30.03.2017 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 5/50 //
24.03.2017 // ERJ/100cm // Tuiskula // 1/30 //
26.03.2017 // ERJ/100cm // Tuiskula // 3/30 //
27.03.2017 // ERJ/100cm // Tuiskula // 3/30 //
29.03.2017 // ERJ/100cm // Tuiskula // 5/30 //
02.04.2017 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 1/30 //
03.04.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 3/30 //
04.04.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 3/30 //
05.04.2017 // ERJ/100cm // Hukkapuro // 1/30 //
08.04.2017 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 2/30 //
22.04.2017 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 1/30 //

KERJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

22.02.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 4/50 //
28.02.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 4/50 //
01.03.2017 // KERJ/Helppo // Cadogan ponies // 1/40 //
03.03.2017 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 4/30 //
11.03.2017 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 2/30 //
16.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 4/50 //
20.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 6/50 //
01.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 4/27 //
02.03.2017 // KERJ/Helppo // Züruck // 6/49 //
02.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 1/27 //
04.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 4/40 //
04.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 1/27 //
05.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 2/40 //
06.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 1/27 //
06.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 5/40 //
07.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 4/40 //
09.03.2017 // KERJ/Helppo // Hukkapuro // 2/30 //
10.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 3/27 //
11.03.2017 // KERJ/Helppo // Hukkapuro // 3/30 //
11.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 5/40 //
13.03.2017 // KERJ/Helppo // Hukkapuro // 1/30 //
14.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 3/27 //
14.03.2017 // KERJ/Helppo // Züruck // 4/49 //
14.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 2/40 //
16.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 6/40 //
17.03.2017 // KERJ/Helppo // Züruck // 6/49 //
18.03.2017 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 4/27 //
18.03.2017 // KERJ/Helppo // Züruck // 5/49 //
25.03.2017 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 1/40 //
26.03.2017 // KERJ/Helppo // Züruck // 6/49 //
27.03.2017 // KERJ/Helppo // Züruck // 7/49 //
23.03.2017 // KERJ/Helppo // Tuiskula // 4/30 //
23.03.2017 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 5/30 //
28.03.2017 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 4/30 //
29.03.2017 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 1/30 //
30.03.2017 // KERJ/Helppo // Tuiskula // 1/30 //
23.04.2017 // KERJ/Helppo // Mörkövaara // 1/30 //
24.04.2017 // KERJ/Helppo // Mörkövaara // 2/30 //
26.04.2017 // KERJ/Helppo // Mörkövaara // 4/30 //
29.04.2017 // KERJ/Helppo // Mörkövaara // 3/30 //

VVJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.

16.02.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 3/30 //
21.02.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 3/30 //
23.02.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 1/30 //
27.02.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 2/30 //
03.03.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 4/30 //
05.03.2017 // VVJ/Vaativa // Teilikorpi // 3/30 //
05.03.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 4/30 //
07.03.2017 // VVJ/Vaativa // Teilikorpi // 3/30 //
09.03.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 5/30 //
11.03.2017 // VVJ/Vaativa // Iowa // 5/30 //
11.03.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 3/30 //
13.03.2017 // VVJ/Vaativa // Iowa // 5/30 //
14.03.2017 // VVJ/Vaativa // Iowa // 3/30 //
15.03.2017 // VVJ/Vaativa // Iowa // 2/30 //
16.03.2017 // VVJ/Vaativa // Pirunkorpi // 4/30 //
16.03.2017 // VVJ/Vaativa // Iowa // 2/30 //
18.03.2017 // VVJ/Vaativa // Iowa // 5/30 //
22.02.2017 // VVJ/Vaativa // Huvitus // 6/40 //
24.02.2017 // VVJ/Vaativa // Huvitus // 6/40 //
25.02.2017 // VVJ/Vaativa // Huvitus // 5/40 //
29.02.2017 // VVJ/Vaativa // Huvitus // 3/40 //
02.03.2017 // VVJ/Vaativa // Teilikorpi // 1/30 //
22.02.2017 // VVJ/Vaativa // Wild Side Cobs // 1/16 //
01.03.2017 // VVJ/Vaativa // Wild Side Cobs // 2/16 //
01.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 3/30 //
02.03.2017 // VVJ/Vaativ a // Swildie Highlanders // 3/15 //
04.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 2/30 //
06.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 4/30 //
07.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 2/30 //
09.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 2/30 //
10.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 3/30 //
12.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 2/30 //
15.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 2/30 //
19.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 5/30 //
21.03.2017 // VVJ/Vaativa // Hengenvaara // 2/30 //
06.04.2017 // VVJ/Vaativa // Hukkapuro // 5/30 //
22.04.2017 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/30 //
23.04.2017 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/30 //
27.04.2017 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 1/30 //
28.04.2017 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/30 //
30.04.2017 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 5/30 //

Näyttelyt, 3x irtoSERT - 1x RCH = 10p.

06.05.2017 // Kutsu // NJ/Suomenhevostammat // irtoSERT // pt. Jannica
01.08.2017 // Kutsu // NJ/Suomenhevostammat // irtoSERT // pt. Vibaja
17.09.2017 // Kutsu // NJ/Suomenhevostammat // irtoSERT // pt. Jannica
22.11.2017 // Kutsu // VSN/Suomenhevostammat // RCH // 34,5p


PÄIVÄKIRJA


12.01.2018 Meillekin satoi vihdoin kunnon metrihanki ja sen kunniaksi päätin varustaa Viiman ja suunnata sen kanssa vetämään oikein reippaat treenit lumeen. Viima vaikutti ihan yhtä innostuneelta maahan sataneesta lumivaipasta ja kävellessämme alkukäyntejä tien reunaa pitkin, nousi tamman kavio vähän liiankin kepeästi. Pellolla lähinnä ravailimme ja laukkasimme ihan rennosti isoilla ympyröillä ja suorilla, mutta annoin Viiman päästellä vähän höyryjä ja kiihdytellä laukassakin - sain tosin kärsiä melkoisista pukkihyppykoikkeloista, mutta hyvä vaan, että vanhempikin jaksaa vielä riekkua eikä ole kokonaan vakavoitunut. Ja varmasti avasi kivasti lapoja ja selkää sellainen. Kävelimme pitkätpitkät loppukäynnit metsäteillä enkä onnellisempi voisi olla, että on talvi.

12.12.2017, estevalmennus (omistajan kirjoittama)
Viimaa ei tänään tuntunut huvittavan työnteko ollenkaan: yleensä kuitenkin kohtalaisen kuuliainen ja mielellään töitä tekevä tamma vetelehti alkukäynnit ja ottaessani ohjat tuntumalle, se hidastui entisestään. Komentamalla sai aikaan lähinnä hännän kiukkuisen sivalluksen ja muutaman reippaaman askeleen. Tottakai juuri sinä päivänä, kun Edward oli saapunut pitämään estevalmennusta. Yritin epätoivoisesti innostaa tammaa spurttailemaan laukassa, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että parempi keskittyä enemmän tekniikkaan ja kivoihin juttuihin kuin todelliseen hyppäämiseen. Harjoittelimmekin siis pääasiassa ihan maahankaivetuilla esteillä erilaisia teitä ja lähestymisiä. Hiljaa hyvä tuli ja loppua kohden Viima tuntui jo vähän paremmalta ja reippaammalta ja muutaman vähän isomman pystyn se hyppäsi jopa ihan korvat pystyssä kevyellä loikalla. Ensi kerralla parempi tuuri - tai ainakin mieliala.

02.08.2017, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Tänään valmennauduttaisiin oikein urakalla. Olin buukannut kaikki kynnelle kykenevät tallilaiset hommiin, jotta kaikki saataisiin rullaamaan jouhevasti ja etelästä Hengenvaaraan raahautuvan arvostetun valmentajan ei tarvitsisi epäröidä, lähteäkö tänne toista kertaa! Ratsastaisin itse kolme hevosta, tallin oma valmentajamme Ed kaksi ja Emilia oman tämän hetkisen kisaratsunsa. Kenttä oli lanattu viimeisen päälle, jopa ylipitkäksi kasvanut ruoho oltiin ajettu ja tallipihalta ylimääräinen roina siivottu pois näköpiiristä. Tallissa tosin vallitsi edelleen sellainen hallittu kaaos, mutta toisaalta kaikkien ratsujen vermeet oltiin katsottu jo valmiiksi, tallityöntekijät tiesivät milloin varustaa ja kävelyttää mikin hevonen ja kaikki oli muutenkin tarkkaan suunniteltu.
Viidentenä valmennusparina oli jälleen Ed ja Mörkövaaran Viima. Olihan Viimakin isokokoiselle Edillä turhan pieni ratsu, mutta näin väliaikaisena ratkaisuna tämä toimi hyvin. Ja sekä mies että hevonen pitivät kyllä toisistaan. Siinä kentän reunalla seistessäni ja ratsukon ravilisäyksiä seuratessani mietin, kuinka onnekas olinkaan, kun olin löytänyt Edin kaltaisen helmen talliporukkaani - eikä Viimassakaan mitään vikaa ollut, se oli taattua mörkövaaralaista laatua, oikea moniosaaja. Ravilisäyksiin vastapainoksi ratsukko pääsi tekemään myös ravin kokoamista: se oli huomattavasti haastavampaa ja Viima painui helposti kuolaimen taakse ja pudotti selkänsä eikä suinkaan noussut ylälinjastaan entisestään. Se kaipasi vielä herkempää kättä ja enemmän istuntaa, mutta sehän Ediltä sujui ja ratsukko löysi tässäkin suhteessa yhteisen sävelen hyvin nopeasti, tehden jälleen upeaa työtä.

30.06.2017 Laidunkauden avajaiset! Kesän parhaita päiviä, kun kaikki kynnelle kykenevät tulivat viemään hevosia laitumelle ja nauttimaan perinteisistä grillijuhlista illalla. Päiväksi oli tänä vuonna valikoitunut perjantai, kesäkuun viimeinen päivä, jolloin kaikki hevoset vietäisiin laitumelle - toiset laiduntaisivat pidempään kuin toiset, mutta ainakin tämän viikonlopun saisivat kaikki hevoset syödä mahan täydeltä vehreää ruohoa. Totta kai hevosia oli totuteltu vihreään ahkerasti jo ihan koko kesän ajan, mutta vihdoin suurin osa kesän tärkeimmistä kisoista oli takana päin ja valtaosalla tallin hevoskannasta alkaisi kesäloma. Hevoset olivat villejä, mutta kaikki saatiin turvallisesti laitumelle. Ja kyllähän se oli ilo seurata raisuja hevoslaumoja, jotka painelivat hurjaa neliä ympäri laidunta ennen kuin raaskivat asettua ahmimaan ruohoa kukin tarpeeksi riehuttuaan. Ja sitten ihmiset vetivät mahan täydeltä grillin antimia pitkälle yöhön.

12.06.2017, estevalmennus (omistajan kirjoittama)
Hitaasti, mutta varmasti, ankaralla työllä, sain Viiman tekemään juuri sitä mitä tahdoin. Alkuvalmennuksen aikana se oli vain kuskannut minua kuin märkää rättiä: vienyt esteeltä toiselle, hypännyt mistä halusi ja miten halusi. Valmentaja oli liki menettänyt malttinsa, kun en vain löytänyt oikeita nappuloita Viiman ratsastamiseen ja olin itsekin jo vaipua epätoivoon. Se oli niin erilainen kuin yleensä, normaalisti sitä sai lämmitellä ikuisuuden, mutta nyt Viima oli alusta asti ollut ihan villisieluinen. Nollasimme tilanteen välikäynneillä ja hengitimme kaikki syvään aloittaen puhtaalta pöydältä, ihan kuin olisimme vasta aloittaneet. Alkuun Viima yritti palata vanhaan, mutta kun itse muistin olla määrätietoinen ja rauhallinen, laantui Viimankin vauhti ja viuhuna sen kavioissa ja tamma malttoi kuunnella minunkin mielipidettäni vauhdista ja suunnasta. Lopulta selvisimme koko radan rauhallisesti ja varmasti ja pääsimme lopettelemaan jo liki kaksituntiseksi venyneen treenin.

22.04.2017 Kisapäivissä on sekä hyvät että huonot puolet. Tokihan on todella palkitsevaa nähdä ja kokea niin oma työ kuin hevosen kehittyminenkin, mutta toisaalta kisapäiviin ja varsinkin pidempiin kisaviikonloppuihin liittyy aina ihan liikaa stressiä, kiirettä, vilinää ja vilskettä. Varsinkin, kun mukaan lähtee kerralla useampi kopu, on ihan mahdoton ajatus, että kaikki voisi mennä niin sanotusti niin kuin Strömssöössä. Toisaalta Viimalle sellainen pieni stressi ja hälinä kyllä tekee hyvää, tamma kun tuppaa olemaan vähän hitaasti lämpeävää sorttia, mutta kisoissa se on välillä jopa vähän kuuman tuntuinen. Varsinkin tänään, kun huristelimme isolla porukalla Mörkövaaraan estekisoihin - hetken mietin jo verkassa, että kumpi tänään vie, ratsu vai ratsastaja.

13.03.2017 kouluvalmennus Mörkövaaran kasvateille, valmentajan tvisha
Hapero on enemmän kuin tuttu näky Mörkövaaran valmennuksissa, mutta tänään hänen ratsukseen valikoitui suomenhevostamma Viima, joka oli ensimmäistä kertaa menossa mukana. Ratsukon saapuessa kentälle puhkui tamma intoa, se oli aivan fiiliksissä uudesta paikasta ja valmennuksen toisesta ratsukosta, joten Haperolla oli siinä hieman pidättelemistä. Vähän aikaa ratsastaja antoi hevosensa höyrytä omiaan, kunnes hän kokosi ohjat ja alkoi työntekoon motivoituneena, jolloin Viiman pelleilylle ei jäänyt sijaa. Alkuverkassa ratsukko sai käydä lävitse omaan tahtiin kaikki askellajit, tehdä paljon taivutteluja ja siirtymisiä, joilla saimme tammaa vähitellen kivasti avuille. Selvästi Viima tosin edelleen vähän testaili Haperoa siihen malliin, että onko aivan pakko tehdä jos ei halua, mutta pakkohan se vain oli.
Ratsukon työskennellessä kauniisti yhteen lähdimme siirtymään päivän tehtäviin, pääpaino ollen siirtymisissä ja nopeissa, läpimenevissä avuissa. Hapero ja Viima saivat lähteä uraa pitkin tekemään ensin ravi-pysähdys-peruutus-ravi sarjaa, joita tuli tehdä pitkillä sivuilla nopeassa temmossa pari kertaa. Lyhyillä sivuilla sen sijaan tuli hidastaa käyntiin ja tehdä taas ravissa keskihalkaisijan kohdalle voltti. Ensimmäisillä kierroksilla pidätteet eivät menneet täysin läpi, jonka vuoksi esimerkiksi pysähtymiset tapahtuivat käynnin kautta Viiman puksuttaessa menemään. Peruutukset ratsukolta sujui kuitenkin jokaisella kerralla oikein hyvin, tamma tajusi huolellista avuista nopeasti mitä tältä haluttiin ja teki työtä käskettyä. Muutaman kerran huvitti, kun Hapero oli jo lopettanut peruutusapujen annon, niin Viima jatkoi edelleen muina miehinä peruuttamista, ikään kuin ei olisi tajunnut homman jo riittävän. Peruutuksesta suoraan raviin siirtymisissä ei liiemmin ongelmaa ollut, Haperon napakasta pohkeesta tamma lähti kauniisti ravissa liitämään empimättä eteenpäin. Jos ensimmäiset suoritukset olivat hieman hakemista, oli lopussa tehdyt kaikkea muuta kuin sitä, sillä Viima toimi todella hienosti ratsastajan apujen varassa ja reagoi niihin nopeasti. Tämän tehtäväsarjan jälkeen sai ratsukko hetken aikaa mennä käynnissä pitkin ohjin ja levätä, sillä reipasta työskentelyä oli jo yli puoli tuntia takana ja toinen samanlainen vielä edessä! Toisena tehtävänä lähdimme laukkaamaan niin, että pitkän sivun alussa nostettiin laukka, laukattiin tahdikasta laukkaa melkein koko sivun loppuun, kunnes hidastettiin käyntiin ja tehtiin huolelliset kulmat käynnissä. Tämän jälkeen pakan sekoittamiseksi lyhyet sivut suoritettiin puolestaan vastalaukassa ja jälleen ennen kulmaa käyntiin siirtyminen. Haperon avuista Viima nosti laukan, joka muutaman askeleen jälkeen kyllä lähti niin kaasulla eteenpäin, että pyysin Haperoa kääntämään tammansa heti voltille ja työstää hevosta siinä. Tehtävien välissä ollut käyntipätkä kadotti selvästi tuntuman Viimaan ja näin ollen se ei ollutkaan enää täysin avuilla laukkatyöhön ryhdyttäessä. Muutaman voltin jälkeen Hapero oli valmis siirtymään takaisin tehtävän pariin, jolloin hän siirtyi hevosensa kanssa uralle ja hidasti samantien käyntiin kulman tullessa vastaan. Seuraavaksi huolellisen kulman jälkeen tuli nostaa vastalaukka, jonka Viima nosti näppärästi heti avut saatuaan - nyt sentään vähän hallitummin. Tehtävä lähti rullaamaan ensimmäisen kierroksen jälkeen oikein hyvin, vaikka tamma selvästi vähän tuumaili nostoissa, että kumpaakohan laukkaa tässä nyt oikein haetaan.
Kun laukkatehtävä oli huolellisesti ja onnistuneesti suoritettu molempiin suuntiin, sai ratsukko luvan lähteä lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Viima oli lopun laukkaspurteilla vetänyt itsensä ihan vanukkaaksi, sen askellus näytti olevan jo todella raskasta, eikä se olisi jaksanut edes kannatella päätään. Näin ollen he saivat tehdä loppuverkan rauhallisessa tahdissa käynnissä taivutellen, Haperon tullessa selästä alas vielä loppukäynneiksi. Valmennuksessa nähtiin tänään ajoittain vähän heikompia pätkiä, mutta myös todella hyviä suorituksia, jotka ainakin valmentajaa ilahdutti kovasti. Viima näytti olevan valmennuksessa vähän on-off tuulella, johon Hapero reagoi kyllä koko tunnin läpeensä hyvin, jonka myötä tehtävät saatiin muovattua halutusti pakettiin.

17.02.2017 Tänään suuntanamme oli ensimmäistä kertaa isot koulutsempalot. Tarkoituksenamme oli startata kaksi luokkaa kouluratsastuksen parissa: helppo B & helppo A. Viima oli viime aikoina ollut treeneissä ihan superhyvä ja lähdinkin matkaan erittäin odottavin ja positiivisin mielin. Viima käyttäytyi kisapaikalla erinomaisen hyvin isosta paikasta ja valtavasta hälinästä huolimatta. Verkassa se kyttäili ensin vähän valtavaa katsomoa ja ihmismassaa, mutta rauhoittui todella nopeasti ja oli kuulolla siitä hetkestä lähtien. Radalla tamma oli, jälleen tai oikeastaan edelleen, ihan superhyvä ja arvostelun haettuani olin kyllä tyytyväinen. Tavallaan olin odottanutkin hyvää tulosta, toisaalta kyllä yllätyin miten hyvä tulos oli oikeasti. Ja kuinka ollakaan, sijoituimme molemmissa luokissa, kuudenneksi ja seitsemänneksi, kaikkien niiden satojen osallistujien joukosta!

01.01.2017 Rakettien pauke oli juuri ja juuri vaipunut, kun Vinhapolkka kävi levottomaksi karsinassaan. Tallin väki ei kuitenkaan ollut huolissaan - tamman laskettu aika oli ollut jo muutama viikko sitten, olimme odottaneet jouluvarsaa, mutta Vinhapolkka päätti venyttää varsomisensa jopa seuraavaan vuoteen ja kymmentä yli neljä pieni ruunikko varsa oli putkahtanut maailmaan. Yö oli kirpsakka pakkasyö, jonka tuuli puhalsi syvälle luihin ja ytimeen - pieni nyytti tallin lämmössä sai nimekseen Viima.


IKÄÄNTYMINEN


Menehtynyt 18 vuoden iässä.


Virtuaalihevonen / A sim game horse