Ekoteko


† 21.12.2017 †

Kuvat: VRL-03385


Virallinen nimi: Ekoteko Kutsumanimi: Tero
Syntynyt, ikä: 30.08.2016, kts sivun alareuna Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: ori Säkäkorkeus: 159cm
Väri: musta Merkit: -
Omistaja: Hapero, VRL-06115 Asuinpaikka: Hengenvaara
Kasvattaja: Haltiasalon Suomenhevoset (evm) Rekisterinumero: VH16-018-2052
Koulutustaso: HeA / 110cm / helppo / vaativa Painotus: yleispainotus

KERJ-I, 07/17, 7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5p

VVJ-I, 07/17, 6,5 + 42 + 18 + 20 + 15 = 101,5p

KRJ-I, 08/17, 7 + 40 + 18 + 20 + 15 = 100p

ERJ-I, 08/17, 7,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 100,5p

SLA-I, 09/17, 14 + 21 + 22 + 20 + 20 = 97p

KTK-II, 12/17, 20 + 18 + 18 + 17 = 73p

YLA1, 11/17, 35 (19+16) - 29 (21+8) - 17 - 15 - 4 = 100p



HISTORIA


Tuoretta suomenhevosverta tarvitaan aina ja mikäs sen parempaa kuin tukea uusia, aloittelevia suomenhevoskasvattajia. Ekoteko on pientä kasvatustoimintaa harrastavan pariskunnan toinen muualle lähtenyt varsa. Haltiasalon Suomenhevoset juontaa juurensa Ekoteon emästä: Haltian Huiskauksesta ja pariskunnan sukunimestä Salosta. Haltian Huiskaus on herttainen pikkumusta tamma, jossa ihastuin ehdottomasti sen ulkonäköön, mutta toisaalta ajattelin myös käytännön asioita: emä on hienosti menestynyt monipuolisesti eri lajeissa ja isä sitäkin paremmin kenttäratsastuksessa. Valitettavasti jo lastatessani kolmivuotiasta Ekotekoa traileriin Salojen pihalla, tiesin ettei tästä operaatiosta tulisi ihan niin yksinkertainen. Luonnetta orissa on ollut ihan pienestä asti ja vakaasti mietin sen ruunaamista heti alkuunsa. Toisaalta ori loistaa radalla ja rauhoittui kyllä ajan kanssa vähän, joten pitäköön jalostusarvonsa.


LUONNE


Ekoteko eli Tero on perusluonteeltaan energinen ja utelias, mutta samalla aikamoinen herkkis. Se ottaa helposti nokkiinsa ja kovakouraisella käsittelyllä sen saa lähinnä hermoheikoksi häslääjäksi. Mitä rauhallisempi käsittelijä on, sitä rauhallisempi Tero on. Se kuuluu niihin hevosiin, joille vielä parikymppisenäkin pitää näyttää millä harjalla nyt harjataan ja mitä sinne jalkoihin tänään laitetaan. Tero tutustuu maailman pienen lapsen uteliaisuudella ja toisia sen tapa maistaa kaikkea ärsyttää. Pahaa ori ei tarkoita ja on pohjimmiltaan oikein sympaattinen nallekarhu. Muiden hevosten kanssa Tero tulee kohtalaisen hyvin toimeen, vaikka se onkin melkoinen taistelijasielu ja johtaa kyllä mielellään laumaa.

Hoitotoimenpiteiden ajaksi Tero on syytä sitoa molemmin puolin kiinni käytävälle. Tero ei malta seistä kahta sekuntia kauempaa paikallaan ja koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Kavioiden puhdistus on Teron kanssa melkoinen operaatio, kun ei se meinaa normaalistikaan pysyä aloillaan, saati kun pitäisi pitää yhtä jalkaa ilmassa - ori onkin uskomattoman taitava liikkumaan yksi jalka ilmassa, vaikka kaksikin. Kaikki muu menee melko kivuttomasti, mutta varusteet nähdessään menee Terolta koko kahvikuppikokoelma nurin. Ori kerää kaiken intonsa sykkyrälle ja on valmis sinkoamaan suuntaan jos toiseen heti mahdollisuuden tultua. Taluttaessa Teron kanssa saa olla tarkkana, että se on koko ajan kuulolla eikä lähde rymyämään omille teilleen.

Ratsuna Tero vaatii paljon, mutta toisaalta se myös antaa rehellisesti takaisin. Tärkeintä orin kanssa on saada kanavoitua sen energia hyötykäyttöön ja paketti napakaksi ohjan ja pohkeen väliin. Liian kovakouraisesti ei Teroa saa edelleenkään kohdella ja apujen tulee olla selkeitä. Terolla on paha tapa reagoida epäselviin tai koviin apuihin melko voimakkaastikin: yleensä joko pystyyn hyppimällä tai vaihtoehtoisesti pakenemalla alta. Parhaimmillaan se on kuitenkin erittäin näyttävä ja kuuliainen ratsu, joka suorittaa vahvasti Helpon Aan tasolla. Askeleiltaan ja muodoltaan Tero on juuri sitä mitä ratsastaja pyytää - parhaimmillaan lennokas ja ryhdikäs, pahimmillaan etupainoisena vyöryvä juna. Uusien tai vaikeiden asioiden kanssa tärkeintä on antaa mustalle tarpeeksi aikaa ajatella ja makustella asiaa. Maastossa kuskikin kannattaa kiinnittää turvavyö, sillä vauhtia kyllä löytyy. Tero on peloton ja varmajalkainen, mutta mitä kovempaa, sitä parempi. Porukassa se kulkee parhaiten ensimmäisenä, mutta myös yksin maastoilu onnistuu.

Esteillä Tero on perus suokkimallia, kolmen koon sääntö pätee: kivaa, kovaa ja korkealta. Terolla on hyvä hyppytyyli eikä ponnistusvoimastakaan puutetta, mutta hallintaominaisuuksia se kaipaisi lisää. Orin kanssa jää herkästi vetämään suusta, mutta se saa sen vain kiihdyttämään entisestään. Tero hyppää huonommistakin paikoista, mutta hermo menee, jos ratsastaja ei pääse riittävän hyvin hyppyyn mukaan. Harvempi selviää siitä kiukkuisesta pukkiryöpystä, jonka Tero heittää huonosti menneen esteen jälkeen. Maastoesteillä Tero on anteeksiantavampi ja jos vähän reippaampaa vauhtia kestää, niin sen kun ohjailee oria esteeltä toiselle. Vesieste saattaa vähän epäilyttää Teroa, mutta pienellä kannustuksella mennään kyllä.

Valjakkoajon voisi ajatella olevan Teron kanssa katastrofi, mutta oikeastaan se toimii varsin hyvin. Jälleen vaaditaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta kuskin puolelta, mutta pääasiassa Tero on herkkä ja miellyttävä ajaa. Alkuun se voi olla vähän turhan vauhdikas, mutta työmoodiin päästyään se vähän rauhoittuu ja malttaa keskittyä. Tarkkuuskokeessa pitää antaa orille tarpeeksi tilaa, mutta muuten homma toimii. Parivaljakkoon Tero sopii vain hyvin rauhallisen ja varman kaverin kanssa, joka tasapainottaa sitä itseään. Sen sijaan ohjasajoa Teron kanssa on tehty paljonkin ja siinä on helppo harjoitella sille muilla osa-alueilla olevia vaikeita juttuja.

Kisapaikalla hurjan mustan pitää alkuun esittää kaikki temppunsa, ennen kuin se malttaa rauhoittua. Se on hälinässä vähän kipakampi tapaus ja lähtee mielellään haastamaan muita herroja, jos sen kanssa ei ole tarkkana. Verkassa varsinkin on parempi pitää riittävä turvaväli muihin hevosiin. Radalla Tero malttaa keskittyä olennaiseen saadessaan työrauhan. Se heijastaa voimakkaasti ratsastajan tunteita ja olisikin tärkeää rauhoittaa mieli ennen kisasuoritusta. Traileriin Tero menee ryminällä eikä se ole tasaisin matkustaja, mutta pääasiassa kuitenkin ongelmaton.


SUKUTAULU


Isä: Eelin Tempo evm
sh, m, sk 160cm
HeA / 110cm / CIC1
Ii: Eskimoinen evm
sph, m, sk 147cm
Iii: Lumen Aave evm
sh, m, sk 157cm
Iie: Elovenatyttö evm
sph, trn, sk 155cm
Ie: Ei Oo Ei Tuu evm
sh, rt, sk 160cm
Iei: Eikai Vaan evm
sh, trn, sk 157cm
Iee: Aava evm
sh, vrt, sk 155cm
Emä: Haltian Huiskaus evm
sh, m, sk 150cm
HeB / 100cm / helppo / vaativa
Ei: Hissun Kissun evm
sh, m, sk 149cm
Eii: Hipsun Hapsun evm
sph, rn, sk 146cm
Eie: Pikku-Keiju evm
sh, m, sk 155cm
Ee: Helin Humpsusevm
sph, rt, sk 145cm
Eei: Hiivatti evm
sh, rt, sk 152cm
Eee: Eilisen Teeren Tyttö evm
sh, trt, sk 154cm


SUKUSELVITYS


Teron isä Eelin Tempo on poikansa tavoin kookas, musta suomenhevosori, jopa 160-senttinen. Eelin Tempo kilpailee edelleen satunnaisesti kolmen lajin kilpailuissa, mutta sen aktiivisin kisaura on jo ohi. Se on napsinut mukaansa ruusukkeita ja pokaaleja erityisesti kenttäratsastuksen parissa, jossa sen monipuolinen osaaminen pääsee oikeuksiinsa. Eelin Tempo on astunut tähän mennessä 27 tammaa, joista kolmen varsa odottaa vielä ensi kesää, mutta tähän asti jälkeläisnäyttö on ollut erittäin vakuuttavaa: energisiä, hyväluonteisia ja uskomattoman potentiaalisia suorittajia lajiin kuin lajiin. Hyvän luonteen ja hurjan kapasiteetin lisäksi Eelin Tempolla on lennokkaat ja näyttävät liikkeet eikä ori mikään ruma ankanpoikanenkaan ole. Ori asustaa tällä hetkellä Etelä-Suomessa suurehkolla kilpa- ja siitostallilla.

Isänisä Eskimoinen oli kaikin puolin terävä, aktiivinen ja sataprosenttisesti täysillä elävä herrasmies, jonka kanssa sai olla tarkkana, mutta joka antoi ihan yhtä paljon kuin ottikin. Eskimoinen oli erityisesti kenttäratsastuksen ruusukehai, maastoesteillä orin vasta näki syttyvän oikeasti. Eskimoinen oli aina liikkeessä, ei koskaan säästellyt itseään, vaan teki aina ja kaiken täysillä. Se vaihtoi nuoruudessaan kotia siitä riippumattomista syistä useaan kertaan ja siirtyi jalostustehtäviin vasta kohtalaisen myöhään, ehtien saada vain 12 varsaa erinomaisesta perimästään huolimatta. Piskuinen, vain 147-senttinen, musta ori, jouduttiin lopettamaan jo 18-vuotiaana hoidosta huolimatta pahenevien vatsaongelmien vuoksi.

Isänisänisä Lumen Aave on taas vähän kookkaampi kaveri: 157-senttinen ori oli niin ikään musta, mutta myös todella raskasrakenteinen ja jykevä. Se oli kiltistä ulkomuodostaan huolimatta melkoinen tapaus, rivakka liikkeissään eikä paljoa jäänyt paikoilleen miettimään - sen kanssa mentiin eikä meinattu! Ori oli parhaimmillaan upeiden liikkeidensä vuoksi niin kouluratsastuksen kuin valjakkoajonkin parissa, mutta kylläpä se ulkomuotoonsa nähden hyppäsikin paremmin kuin kukaan koskaan ensinäkemältä uskoi! Lumen Aave sai 14 varsaa, joista jopa 12 oli tammoja ja vain kaksi oria. Se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 22-vuotiaana.

Isänisänemä Elovenatyttö syntyi pienehköllä suomenhevoskasvatukseen painottavalla tilalla, mutta sen toiminnan loputtua se myytiin ratsastuskouluun - hyvän luonteensa ja tasaisten askellajiensa vuoksi. Tamma ei kuitenkaan sopeutunut ison ratsastuskoulun hälinään ja vaihtuviin ratsastajiin, vaan se alkoi pian oireilla stressiään. Se myytiin yksityiselle ihmiselle harrastehevoseksi, mutta niin siinä kävi, että tammasta löytyi oikeissa oloissa paljonkin potentiaalia ja niin tummanruunikko tähtipää päätyi esteradoille! Ja pyöräyttipä se kaksi potraa orivarsaakin maailmaan, joista toinen matkasi maailmalle ja toinen jäi Eloventatytön uraa jatkamaan. Tamma lopetettiin 26-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.

Isänemä Ei Oo Ei Tuu kyllä tuli ja vauhdilla - nimittäin aidoista läpi ja paineli samaa vauhtia karkuun. Kotitallillaan tammalla oli oikea kahlekuningattaren maine ja jos raudikko ei päässyt oveluudellaan livahtamaan karkuun, se kyllä käytti ihan koko 160-senttistä runkoaan ja tuli sitten voimalla. Tamma oli kuitenkin erittäin potentiaalinen valjakkohevonen ja koulittiimpa siitä myöhemmällä iällä vielä kouluratsukin, jolla startattiin vahvalla menestyksellä helppoja luokkia. Ei Oo Ei Tuu sai viisi varsaa, mutta yksi niistä syntyi kuolleena ja toinen menehtyi jo ensimmäisten viikkojen jälkeen. Tamma päätettiin jättää pois jalostuksesta ja pian se menehtyi itsekin tuntemattomasta syystä 18-vuotiaana.

Isänemänisä Eikai Vaan sen sijaan eli pitkän ja vaiherikkaan elämän, menehtyen luonnollisesti vasta yli kolmikymppisenä. Nuoruusvuotensa ori käytti tehokkaasti neljää lajia kilpaillen, näyttelyitä kiertäen ja tammoja astuen. Erinomaista rakennetta ja liikkeitä tasapainotti melkoisen hankala luonne - Eikai Vaan oli villi, ylienerginen ja sen keskittymiskyky oli aikalailla rajallinen. Kisakentillä se pisti parastaan, mutta kotioloissa oli ihan liian tylsää tummanruunikon orin makuun. Lopulta se päädyttiin ruunaamaan ja luonnekin tasoittui melkoisesti, orista saatiin erinomainen laadukkaampi harrasteratsu ja se kiersi muutamalla omistajalla kilpaillen vielä pienempiä luokkia, ennen kuin se jäi viettämään eläkettä pienelle maalaistilalle.

Isänemänemä Aava oli kohtalaisen mitäänsanomaton hevonen eikä sen menneisyydessä ole kovin paljoa kerrottavaa. Sen kanssa harrasteltiin vähän sitä sun tätä, mutta ikinä ei päästy kisakentille asti - vaikka se kovasti omistajan suunnitelmissa olikin. Oireilevat jalat olivat viimeinen niitti ja Aava päätettiin siirtää pelkkiin seurahevosen tehtäviin. Vahinkoja sattuu ja laitumella vietetyn kesän jälkeen tamma vain paisui ja paisui. Tiineenähän se oli, isä epäselvä, mutta koska kaikki meni hyvin ja varsasta tuli ihan täyspäinen ja se päätyi emänsä jatkajaksi, päätettiin Aava astuttaa vielä kahdesti vähän laadukkaammilla oreilla ja varsat myytiin kisakäyttöön.


Teron emä Haltian Huiskaus on poikansa tavoin musta, mutta siihen yhteneväisyydet sitten jäävätkin: Haltian Huiskaus on pienikokoinen ja siro, vain 150-senttinen, luonteeltaan rauhallinen ja ehkä jopa vähän laiskan oloinen. Töihin päästessään tamma tosin ei muistuta laiskaa enää ollenkaan: koulupiiperryksiin se kaipaa vähän enemmän motivointia, mutta esimerkiksi estekentillä se mennä painelee hippulat vinkuen ja kaiken lisäksi erinomaisella tekniikalla hypäten. Taitaapa Haltian Huiskaus vaativan valjakonkin, jälleen koulukokeen heikommin, mutta kaksi muuta osakoetta uskomattomalla draivilla. Viime vuosina Haltian Huiskaus on ollut lähinnä siitostehtävissä ja se on saanut yhteensä neljä varsaa, viidettä odotellaan ensi kesälle. Tamman terveys on vielä erittäin hyvällä mallilla, joten sille odotetaan vielä useita hyviä käyttövuosia.

Emänisä Hissun Kissun oli liki pienhevoskokoinen, 149-senttinen, musta suomenhevosori, joka on ehdottomasti suvun ylpeys. Tiivistettynä Hissun Kissun osasi kaiken, oli komea kuin mikä - palkittiin muun muassa kantakirjassa ykkösellä - ja toimi tilanteessa kuin tilanteessa kuin ihmisen mieli. Jos ori oli kaiken kaikkiaan upea, oli sen laukka vielä upeampi, sitä katsellessa moni haukkoi henkeään. Kuvittele musta, pitkäjouhinen, ryhdikäs ori laukkaamaan auringonlaskussa - Hissun Kissun aiheutti saman efektin jo ihan kouluradallakin. Kuten arvata saattaa, on Hissun Kissun perintöä jakamassa satoja varsoja, toinen toistaan hienompia, mutta yksikään ei ole isänsä veroinen. Ori lopetettiin 25-vuotiaana pahenevien vanhuuden vaivojen vuoksi.

Emänisänisä Hipsun Hapsun oli taas enemmän sitä vanhan kansan työsuomenhevosta, sitä, joka lanasi kentän, kynsi pellot, kuskasi sunnuntaikirkkoon ja kuljetti lapsia varmoin askelin ympäri lähimantuja. Toisaalta Hipsun Hapsun pienestä koostaan huolimatta hyppäsi hurjan kokoisia esteitä, 110 senttiä ratana meni helposti aluetasollakin. Starttasipa pikkuori koulukilpailujakin, mutta niissä sen silmiin ei syttynyt samanlaista loistoa, vaikka ori huomion keskipisteenä. Luonteeltaan ori oli puhdasta kultaa ja aktiivisempien kisa- ja siitosvuosiensa jälkeen se ruunattiin ja myytiin ratsastuskouluun opetushevoseksi. Myös osa sen paristakymmenestä jälkeläisestä on päätynyt opetuskäyttöön erinomaisen luonteensa ja tasaisten askeltensa myötä. Hipsun Hapsun nukkui pois 26-vuotiaana.

Emänisänemä Pikku-Keiju ei ollut mikään ketojen kaunein kukka, mutta niin ikään musta tähtipää keräsi kunnioituksen ruusukkeiden ja pokaalien myötä. Pikku-Keijun lajeja olivat erityisesti kouluratsastus ja valjakkoajo, hyppäämässä tamma kävi lähinnä monipuolisen treenin ja vaihtelun vuoksi. Se oli luonteeltaan energinen ja leikkisä, vähän kipakka muiden seurassa, mutta uskomattoman nopea oppimaan - niin hyvässä kuin pahassakin. Pikku-Keiju kilpaili aktiivisesti kymmenisen vuotta, mutta sen jälkeen geenit pistettiin jakoon ja tamma pyöräytti maailmaan kolme varsaa. Valitettavasti tamman jalat alkoivat reistailla ja löydökset olivat liian vakavat: nivelrikkoa molemmissa takajaloissa. Pikku-Keiju lopetettiin klinikalle samalla kertaa, 18-vuotiaana.

Emänemä Helin Humpsus oli laadukas, mutta niin sanotusti alempiin tehtäviin päätynyt tamma. Se ehti kilpailla muutaman vuoden ikäluokkakilpailuissa, erinomaisella menestyksellä tosin, mutta siitä riippumattomista syistä se joutui vaihtamaan kotia useamman kerran päätyen lopulta laadukkaalle ratsastuskoululle. Siellä se pääsi kilpailemaan lähiseudun kilpailuissa ja opettamaan monia nuoria kilpailujen saloihin. Mikään lasten ratsu se ei todellakaan ollut, kyllä sillä kilpahevosen sydän ja liikkeet oli, varsin reaktiivinen ja herkkä ratsastaa. Kiltti se kyllä oli ja periytti hyvää luonnettaan myös kolmelle varsalleen. Helin Humpsis nukkui luonnollisesti pois omassa karsinassaan 22-vuotiaana.

Emänemänisä Hiivatti on ravisukuinen, mutta raviuransa jälkeen ratsukoulutettu ori. Se juoksi kohtalaisen hyvin kilpaa, mutta kärkikahinoihin se ei juuri päässyt. Sen potentiaali kuitenkin huomattiin ja se pääsi käyttöön, kun ori pääsi kiertämään lähialueen koulukisoja, kun naapurin nuori neiti alkoi sitä ensin ihan vain silloin tällöin hoidella ja sen jälkeen aktiivisemmin ratsastaa. Muutamaa vuotta myöhemmin startattiin ensimmäiset kilpailut ja siitä pari vuotta myöhemmin vielä ihan oikeat aluetason koulukisat. Oria on käytetty pääasiassa ravipuolen jalostukseen, mutta sillä on myös paljon ratsastuspuolella menestyneitä jälkeläisiä. 27-vuotiaana Hiivatti alkoi oireilla selkäänsä ja vuotta myöhemmin se päädyttiin lopettamaan.

Emänemänemä Eilisen Teeren Tyttö on niitä harvoja ratsutammoja, jotka astutettiin Hiivatilla. Tamma oli kuvankaunis tummanrautias läsipää, jolla oli sukat joka jalassa ja erinomainen, kompakti rakenne. Se kilpaili kenttäkilpailuissa ja kantakirjattiin kakkospalkinnolla erityisesti korkeiden käyttöpisteidensä vuoksi. Se oli luonteeltaan reipas ja älykäs, erittäin aktiivinen ja itsepäinen tapaus. Se oli paikoitellen hankala, mutta kun siihen tutustui ja sen kanssa löysi oikeat "nappulat", oli sen kanssa aina ilo työskennellä. Periyttäjänä se oli vähän epätasainen: sen jälkeläisistä löytyi sekä hittejä että huteja, mutta potentiaalisemmat päätyivät kilpureiksi, heikommat sitten harrasteratsuiksi. Eilisen Teeren Tyttö menehtyi 24-vuotiaana.


JÄLKELÄISET


emä // syntymäpvm // omistaja // o./t. varsa
Talvitaru // 01.10.2016 // Cannabia (VRL-00033) // t. Hengenvaaran Satu
Vain Väliaikainen // 01.11.2016 // Daniel (VRL-12209) // o. Hengenvaaran Valinta
Hallanarka // 02.01.2017 // Hapero (VRL-06115) // o. Hengenvaaran Hottentotti


KISAKALENTERI


KRJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

01.10.2016 // KRJ/Helppo A // Theatre of Dreams // 1/30 //
03.10.2016 // KRJ/Helppo A // Wayward Dressage // 5/30 //
04.10.2016 // KRJ/Helppo A // Theatre of Dreams // 2/30 //
05.10.2016 // KRJ/Helppo A // Wayward Dressage // 2/30 //
06.10.2016 // KRJ/Helppo A // Wayward Dressage // 1/30 //
07.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 3/60 //
08.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 7/60 //
08.10.2016 // KRJ/Helppo A // Theatre of Dreams // 4/30 //
08.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 7/60 //
10.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 7/60 //
12.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 5/60 //
13.10.2016 // KRJ/Helppo A // Virtuaalitalli Overload // 3/30 //
13.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 7/60 //
14.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 4/60 //
16.10.2016 // KRJ/Helppo A // Virtuaalitalli Overload // 4/30 //
19.10.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 3/30 //
19.10.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 3/40 //
20.10.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 3/40 //
21.10.2016 // KRJ/Helppo A // Kuuralehdon hevostila // 6/40 //
22.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 5/60 //
22.10.2016 // KRJ/Helppo A // Kuuralehdon hevostila // 3/40 //
23.10.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 1/30 //
23.10.2016 // KRJ/Helppo A // Kuuralehdon hevostila // 6/40 //
23.10.2016 // KRJ/Helppo A // Kuuralehdon hevostila // 4/40 //
23.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 3/60 //
26.10.2016 // KRJ/Helppo A // Kuuralehdon hevostila // 5/40 //
27.10.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 3/30 //
27.10.2016 // KRJ/Helppo A // Pirunkorpi // 5/60 //
28.10.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 3/30 //
08.10.2016 // KRJ/Helppo A // Hiprakka // 1/30 //
12.10.2016 // KRJ/Helppo A // Hiprakka // 2/30 //
13.10.2016 // KRJ/Helppo A // Micram Raceponies // 5/35 //
14.10.2016 // KRJ/Helppo A // Micram Raceponies // 2/35 //
15.10.2016 // KRJ/Helppo A // Micram Raceponies // 4/35 //
16.10.2016 // KRJ/Helppo A // Rappadan // 5/30 //
17.10.2016 // KRJ/Helppo A // Rappadan // 4/30 //
13.11.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 1/40 //
15.11.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 6/40 //
17.11.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 2/40 //
19.11.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 4/40 //

ERJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

12.09.2016 // ERJ/110cm // Delicate // 4/26 //
13.09.2016 // ERJ/110cm // Delicate // 1/26 //
15.09.2016 // ERJ/100cm // Untuvapilvi // 5/27 //
17.09.2016 // ERJ/110cm // Delicate // 2/26 //
17.09.2016 // ERJ/100cm // Untuvapilvi // 1/27 //
19.09.2016 // ERJ/100cm // Untuvapilvi // 1/27 //
20.09.2016 // ERJ/100cm // Untuvapilvi // 2/27 //
11.10.2016 // ERJ/100cm // Iowa // 3/30 //
12.10.2016 // ERJ/100cm // Iowa // 5/30 //
14.10.2016 // ERJ/100cm // Hiprakka // 5/40 //
14.10.2016 // ERJ/100cm // Iowa // 3/30 //
15.10.2016 // ERJ/100cm // Iowa // 2/30 //
16.10.2016 // ERJ/100cm // Iowa // 4/30 //
17.10.2016 // ERJ/100cm // Iowa // 4/30 //
19.10.2016 // ERJ/100cm // Virtuaalitalli Overload // 4/30 //
20.10.2016 // ERJ/100cm // Virtuaalitalli Overload // 3/30 //
21.10.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 5/28 //
21.10.2016 // ERJ/90cm // Metsovaara // 1/34 //
23.10.2016 // ERJ/100cm // Ros Cirein // 5/30 //
23.10.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 4/30 //
24.10.2016 // ERJ/100cm // Ros Cirein // 2/30 //
24.10.2016 // ERJ/100cm // Metsovaara // 6/40 //
26.10.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 2/28 //
26.10.2016 // ERJ/100cm // Ros Cirein // 5/30 //
26.10.2016 // ERJ/100cm // Ros Cirein // 5/30 //
28.10.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 3/28 //
28.10.2016 // ERJ/100cm // Ros Cirein // 2/30 //
30.10.2016 // ERJ/100cm // Ros Cirein // 5/30 //
30.10.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 5/30 //
05.10.2016 // ERJ/100cm // Petäjävaara // 1/30 //
06.10.2016 // ERJ/100cm // Petäjävaara // 3/30 //
10.10.2016 // ERJ/100cm // Micram Raceponies // 5/27 //
10.10.2016 // ERJ/100cm // Hiprakka // 1/100 //
16.10.2016 // ERJ/100cm // Hiprakka // 10/100 //
20.10.2016 // ERJ/100cm // Hiprakka // 8/100 //
03.11.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 4/30 //
04.11.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 2/30 //
06.11.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 5/30 //
08.11.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 2/30 //
25.11.2016 // ERJ/100cm // Vähäpelto // 3/30 //

KERJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.

23.10.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 2/36 //
01.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 4/30 //
04.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 3/30 //
07.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 3/30 //
11.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 2/30 //
12.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 1/30 //
13.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 1/30 //
16.11.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 2/19 //
20.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 4/30 //
22.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 1/30 //
23.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 3/30 //
25.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 5/30 //
28.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 5/30 //
29.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 1/30 //
30.11.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 5/30 //
11.11.2016 // KERJ/Helppo // Kultahuisku // 4/25 //
21.11.2016 // KERJ/Helppo // Kultahuisku // 4/21 //
24.11.2016 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 3/24 //
27.11.2016 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 1/24 //
29.11.2016 // KERJ/Helppo // Kultahuisku // 1/21 //
03.12.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 2/26 //
03.12.2016 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 5/33 //
06.12.2016 // KERJ/Helppo // Erkinheimot // 5/33 //
07.12.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 2/26 //
10.12.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 4/26 //
21.12.2016 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 4/24 //
05.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 1/30 //
08.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 2/30 //
09.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 4/30 //
17.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 4/30 //
19.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 5/30 //
11.12.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 1/40 //
12.12.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 2/40 //
15.12.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 5/40 //
21.12.2016 // KERJ/Helppo // Oakhill // 1/30 //
22.12.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 5/40 //
23.12.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 3/40 //
17.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 4/30 //
18.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 2/30 //
19.01.2017 // KERJ/Helppo // Vähäpelto // 5/30 //
31.03.2017 // KERJ-cup/Helppo // Vähäpelto // 3/80 //

VVJ, vain sijoitukset merkitty, 43 kpl.

02.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
03.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 1/18 //
04.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
06.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 6/40 //
06.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 2/18 //
07.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
08.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 3/18 //
09.10.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 4/18 //
11.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 3/50 //
14.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 6/40 //
15.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/40 //
18.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
19.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 1/50 //
20.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
20.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 5/50 //
30.10.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 1/50 //
22.10.2016 // VVJ/Vaativa // Fiktio // 1/21 //
03.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/33 //
04.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/34 //
07.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/33 //
07.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 7/50 //
09.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/30 //
09.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/50 //
10.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/33 //
12.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 5/40 //
14.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/40 //
15.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/40 //
16.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 5/40 //
17.11.2016 // VVJ/Vaativa // Mörkövaara // 3/40 //
21.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 3/30 //
22.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 5/30 //
23.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 5/30 //
24.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 4/30 //
26.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 4/30 //
27.11.2016 // VVJ/Vaativa // Vähäpelto // 5/30 //
24.10.2016 // VVJ/Vaativa // Koistila // 5/30 //
16.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/29 //
17.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/29 //
18.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/29 //
18.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/29 //
20.11.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/29 //
30.10.2016 // VVJ-cup/Vaativa // Wyat Shetlands // 8/70 //
31.03.2017 // VVJ-cup/Vaativa // Tuiskula // 1/44 //

Näyttelyt, arvonimet

15.11.2016 // Kutsu // NJ/Suomenhevosorit // 5/12 //
05.11.2016 // Kutsu // NJ/Suomenhevosorit // 6/12 //
26.07.2017 // Kutsu // VSN/Suomenhevosorit // 7/12 // 34p


PÄIVÄKIRJA


12.10.2017, estevalmennus (omistajan kirjoittama)
Ponnistin Teron selkään ja rupesin heti verkkaamaan sitä ravissa - ihana tallijengi oli hoitanut, varustanut ja kävelyttänyt orin valmiiksi, kun ratsastin kaksi estevalmennusta putkeen. Omassa kropassa väsy ei ehtinyt tuntua, kun vaihdoin ratsun lennosta. Tero oli reippaalla tuulella ja jouduin verkassa asti pidättelemään sitä välillä reilustikin, mutta muutaman hypyn jälkeen Tero alkoi tuntua paremmalta ja malttoi mielensä. Tämän päivän valmennuksessa emme tehneet mitään erityisen haastavaa, muutaman esteen sarjoja. Kaiken kaikkiaan Tero toimi hyvin!

02.10.2016 Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta eihän se näin lokakuussa enää lämmittänyt. Hevoset olivat kasvattaneet jo pörröistä talvikarvaa ja aamuisin oli maa kuurasta valkeana. Vapaapäivän kunniaksi olin ajatellut viedä tulevan viikonlopun synttärisankarikaverin kunnon maastoreissulle oikein eväiden ja kaikkien kanssa. Kaveri sai allensa piskuisen kiukkuperse Sirpan, joka valikoitui mukaan lähinnä siksi, että se kerrankin tarjosi itseään tarhan portilta mukaan. Itse varustin jaloksi ratsukseni Teron, joka kaipaisikin pientä palauttavaa hölkkää edellisen päivän rankkojen estetreenien jäljiltä.
Tero oli tänään miellyttävän rauhallisella tuulella eikä se jaksanut turhaan pelleillä ja oli helppo laittaa kuntoon. Se ei kuumunut edes reippaamalla laukkapätkällä ja käyttäytyi muutenkin hyvin. Pääasiassa käyntiä menty reissu oli varsin rentouttava ja onnistunut!

20.08.2017, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Tämän päivän kouluvalmennus ei mennyt hyvin. Paikalle oli saapunut vieraileva valmentaja ja olin päättänyt mennä valmennukseen Teron kanssa, jotta saisimme sopivaa treeniä ajatellen tulevia cup-kilpailuja. Viime aikoina meillä oli mennyt oikeastaan todella hyvin, joten odotukset olivat korkealla - ei olisi tosin kannattanut olla. Tero oli alusta asti oikea tänttähäärä eikä se malttanut keskittyä mihinkään kunnolla. Valmentajan neuvoilla sain sen vähän paremmin kuulolle, mutta se ei lopussakaan tehnyt rehellisesti töitä ja keksi jatkuvasti jotain omia touhuja. Meidän oli pitänyt treenata meille vaikeita asioita, kuten lisättyjä askellajeja, mutta koko valmennus meni perusratsastamiseen ja orin kuulolle saamiseen. Todella mälsää, että juuri tänään Tero päätti olla tuollainen. Ehkä se reagoi omaan jännitykseenikin.

02.06.2017, maastoestevalmennus (omistajan kirjoittama)
Pitkästä aikaa tiemme vei Teron kanssa maastoesteradalle. Olimme saaneet vierailevan valmentajan Etelä-Suomesta - uusi näkemys ratsastukseen on aina uusi näkemys. Tero oli ihan oma varma itsensä, kun lähdimme hyppäämään ensimmäisiä esteitä. Vauhdikas toki, mutta kuunteli hyvin pidätteitä ja hyppäsi hyvällä tekniikalla. Valmentaja pääsi keskittymään lähinnä omaan ratsastukseeni: olin liian jämäkkä ja sain paljon vinkkejä siihen, miten pystyisin olemaan rennompi ilman, että olisin ihan veltto perunasäkki hevosen selässä.

12.05.2017, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Tämän päivän ryhmäkouluvalmennuksena aiheena olivat siirtymiset sekä askellajien välillä että niiden sisällä. Alkuverryttelyssä ratsastettiin melko ripeästi hevonen kuulolle kaikissa askellajeissa taivutellen. Tämän jälkeen työskennellään pääty-ympyrällä, jossa tehdään ensin siirtymiä kaikkien askellajien välillä keskittyen täsmälliseen ja tasapainoiseen siirtymään ja siihen, että hevonen reagoi mahdollisimman pieniin apuihin heti. Siirtymissä askellajeissa alaspäin ratsastajan tulee käyttää ennemmin keskivartalon lihaksia ja hengitystä kuin ohjaa ja vastaavasti ylöspäin siirryttäessä keskittyä myötäämään ajoissa ja riittävästi. Lopuksi tehdään siirtymiä askellajien sisällä: lyhyet sivut lyhyempää ja lävistäjät pidempää askelta.
Terolla oli tänään alusta asti hyvä päivä: se kulki rennosti mutta riittävällä tahdilla eteenpäin eikä hermostunut vaikka välillä omaa vuoroa joutui odottelemaankin. Siirtymiset askellajien välillä olivat aivan Teron normaalia tasoa, mutta kun päästiin siirtymiin askellajien sisällä, syttyi Terolla ihan uudenlainen moottori. Se esitti ehkä parhaat ravipätkänsä koskaan!

12.03.2017, estevalmennus, valmentajana Cery
Terolla oli kovasti menonhaluja kun ratsukko lämmitteli puomisarjalla maneesin pitkällä sivulla. Se astui liioitellusti puomien ylitse ja olisi kovasti halunnut nostaa laukan heti puomien jälkeen. Tarkoitus oli kuitenkin lämmitellä vielä ravissa ja nostaa laukka vasta ratsastajan avuilla. Puomisarjan jälkeen nostettiin laukka ja tehtiin iso keskiympyrä, jonka aikana ratsastajan täytyi saada hevonen hyvin avuille, siirtyä hallitusti raviin ja ravata puomien yli. Tero hieman niskoitteli ja viuhtoi päätään ja taisi siellä takajalatkin tehdä jonkun pienen pukin tyylisen, mutta muuten ori tyytyi kohtaloonsa kun ratsastaja tarjosi sille joka askeleella hyvin tukea ulko-ohjalla. Puomisarjan tilalle tehtiin pienehkö okseri ja muutama puomi tuotiin keskiympyrälle. Tämä tehtävä oli aluksi haasteellinen energiselle Terolle, mutta lopulta saimme todella hyviä suorituksia.

04.03.2017 Viime aikojen säät eivät olleet suosineet hevosihmisiä. Vuorotellen plussakeleillä lumen sulattava aurinko ja taas pakkaspäivinä sen lumen peilijääksi jäätyminen ei varsinaisesti houkutellut tekemään yhtään mitään. Vaikka meillä Hengenvaarassa maneesi olikin, ei se korvannut raikkaassa ulkoilmassa tekemistä. Hevoset lipsuivat hokeista huolimatta ja ihmiset sitäkin enemmän - en mitään muuta toivonut kuin sääherrojen päättävän pitää joko talven tai antavan jo kevään. Tero varsinkin tuntui kapinoivan kovasti onnettomia tarhaolosuhteita ja iänikuista (siis toista viikkoa, kärsivällisyyttä Tero hyvä!) maneesissa pyörimistä. Jälleen kerran sain maistaa maneesin hiekkaa Teron ilmoittaessa varsin selvästi, että nyt tympii. Orista oli kyllä näissä olosuhteissa löytynyt ihan uudenlaisia pukkirodeovaihteita... Tule jo kevät, tule.

12.02.2017, kirjoittanut Jannica
Haperon hoideltua kouluvalmennus kunnialla jäin kokoamaan maneesiin esteitä seuraavaa ratsua varten, kun nainen kävi hakemassa Teron sisältä. Hoitaja oli sen jo laittanut valmiiksi, joten naisen tarvitsi vain tarkistaa varustus ja käydä vaihtamassa hevoset. Aloittelimme hänen päästyään selkään edellisen tunnin verryttelyllä: käynnissä voltteja, pysähdyksiä ja kiemurauraa, sen jälkeen siirryttiin raville, jossa Hapero sai kevennellä ja vaihtaa suuntaa vapaasti tehden ympyröitä, voltteja ja siirtymisiä käyntiin. Sitten he saivat laukata muutamia kierroksia, jotta laukka lähti sopivasti "käyntiin" ja ratsukko sai vähän hakea energisempaa moodia pitkillä sivuilla reippaamassa tempossa. Tämän jälkeen he saivat tulla laukassa ympyrällä puomeja, jotka olin asetellut serpentiinin muotoon. Muutaman kerran jälkeen nostin ne sokeripaloille kavaleteiksi ja nekin onnistuivat orin kanssa hyvin innarina. Vaihdoimme suuntaa laskettuani puomit maantasolle ja sen jälkeen nostin niitä taas hitusen. Tämän jälkeen tultiin vielä laukassa ja ravissa ristikkoa samassa kohden molempiin suuntiin. Ori alkoi olla lämmennyt ja myös Hapero sai riisua katsomon reunalle takkinsa, kuuma taisi tulla jo heti kättelyssä..
Käveltyään välikäynnit Hapero sai ottaa ohjat ja tulla suhteutettuna tienä laukassa kahta pystyestettä laskien välilaukat ääneen. Ensin se ei oikein tahtonut onnistua, mutta sitten nainen pääsi jutusta jyvälle. Vaihdoimme suuntaa ja lisäsin tehtävään toiselle sivulle kaksi ristikkoa myöskin suhteutetulla välillä. Tämä harjoitus meni tosi kivasti ja nostin esteitä noin 60 senttimetriin pian. Ori alkoi olla valmista kauraa isompiin hyppyihin, joten kokosin pystyistä ja okserista viiden esteen radan, jota he saivat hypätä muutaman kerran kommentoidessani suoritusta. Sen jälkeen otettiin vielä ohjatusti keventelyä ravissa rentouttaen vähän hypyistä kuumentunutta oria. Loppukäyntien aikana otin vastaan palautetta tunnista, Hapero tuntui olevan mielissään, kun päästiin välillä isojen hyppyjen ja ratojen sijaan kertaamaan perusteita. Kehuin vielä ratsukon yhteistyötä koulupuolella, koska ori oli kulkenut lähes koko verryttelyn ajan raveissa hyvässä muodossa.

10.02.2017, kirjoittanut Jannica
Perjantaina ajattelin suorittaa päivän ekoteon Hengenvaarassa, liikuttamalla tietenkin teemaan sopivan orin lempinimeltään Tero. Hain orin varusteet valmiiksi karsinan eteen, se oli haettu valmiiksi ulkoa tallityöntekijän toimesta, koska orin tarha sijaitsi melko kaukana päärakennuksesta ja tarkoituksena oli tänään liikutella muitakin hevosia vielä Teron jälkeen. Laitoin Terolle riimun ja talutin käytävälle hoidettavaksi, koska karsinassa se vaikutti rauhattomalta ilman kavereita. Sillä tuntui riittävän muutenkin energiaa, taisi olla hetki vierähtänyt edellisestä liikutuksesta. Harjasin orin käytävällä ja otin kaviot. Sitten suljin harjapakin ja laitoin pintelit jalkaan. Varustettuani orin laitoin itselleni varusteet ja talutin sitten ratsuni maneesille. Talutin hevosen jakkaran luo ja kiristettyäni vyön sekä laskettuani jalustimet alas kipusin sen avulla selkään. Annoin orin kävellä ensimmäiset kierroksen vapain ohjin ja sitten teimme käynnissä muutamia lämmittelyharjoituksia ennen ravailuja.
Siirryttyämme raviin tein ensin helppoja harjoituksia ympyrällä ja kolmikaarisella ja sitten aloimme tehdä ravissa pohkeenväistöjä. Ori teki myös käynnissä kivasti avotaivutukset pitkille sivuille, ravissa homma tuntui vielä himpun verran haastavalta, mutta palkitsin sen hyvästä yrityksestä taputuksella kaulalle sekä pitkällä ohjalla. Vaihdoin suuntaa ja jatkoimme ravissa pohkeenväistöjä. Sitten tein ympyrällä hetken kokoavia harjoituksia, koska ori oli lämmennyt väistöissä kivasti. Nostin laukan ja teimme ympyrällä ensin kokoavia harjoituksia, joiden jälkeen tein kolmikaarista kiemurauraa, ori ei siinä oikein osannut laukkaa vaihtaa, mutta mennessäni muutamat lisätyt laukat lävistäjällä se vaihtoi uralle tullessa suuntaa, mistä kehui välittömästi. Jatkoimme vielä kolmisen kierrosta laukkaa, joiden jälkeen vaihdoin suuntaa ja aloittelimme loppuraveja. Sen jälkeen teimme huolelliset loppukäynnit vielä. Talutin orin talliin suoraan karsinaan, pysähdyimme käytävällä sen verran että otin satulan telineeseen ja riisuin karsinassa suitset ripustaen ne telineeseen. Otin harjapakista harjan, jolla vedin koko hevosen läpi ja loimitin sitten valmiiksi ulos, jonne työntekijä oli luvannut hevosen viedä päiväheinien jaon jälkeen heti. Vein varusteet vielä paikalleen ja nappasin matkalta mukaan seuraavan hevosen varusteet.

20.12.2016, kirjoittanut Pierre
Kaikkien omien kiireitteni lomassa oli hyvä vetää hieman henkeä ja lähteä rentoutumaan hevosen kanssa maastoon. Ja koska oman tallin tiluksilla ei varmasti oikeasti onnistuisi jättämään töitä tekemättä ja lähteä oikeasti rentoutumaan, täytyi minun siis vaihtaa maisemaa ja lähteä Hengenvaaraan, jossa minua odotti jykevärakenteinen suomenhevosori Tero. Lähestyin uutta hevosta rauhallisesti antaen sen haistella hansikkaitani karsinan puolioven ylitse. Ori tutki takinliepeeni tottunein elkein makupalojen toivossa, mutta tällä kertaa se joutui pettymään - en ollut varannut mukaani yhden yhtä suupalaa. Lepyttelin Teroa kuitenkin rapsutteluilla, jotka se otti vastaan hieman tympeissään, mutta leppyi kuitenkin varsin pian ja unohti koko makupalojen puuttumisen. Harjailin orin pitkin ja tasaisin vedoin aina päästä jalkoihin asti. Hapero oli muistuttanut minua ties kuinka monta kertaa, että tämä hevonen oli syytä hoitaa molemmin puolin sidottuna, joten Tero seisoikin harjauksen aikana tallikäytävällä. Hieman ihmeissään se katseli kannattelemiani harjoja, ihan kuin ei olisi niitä aikaisemmin nähnytkään. Minua oli varoiteltu orin liikuskelusta hoitamisen aikana, mutta se oli pysynyt kyllä yllättävän rauhassa, joten ehdin jo hieman hengähtää. Varusteita kantaessani Teron silmistä pilkotti suunnaton innostus, eikä se meinannut pysyä housuissaan. Sain pienen ähertelyn jälkeen kuitenkin satulan selkään ja vieläpä vyönkin kiinni, mutta suitsien parissa upposi sitten tovi jos toinenkin. Kuolaimet hevosen suuhun saatuani vetäisin niskahihnan nopeasti orin korvien taakse, jottei se enää pyristelisi karkuun päätään viskomalla.
Vielä tallipihallakin Tero tanssahteli tohkeissaan ja pääsin satulaan vasta usean yrityksen jälkeen. Köpöttelin ennen maastoon suuntaamista tovin kentällä, jotta saisin käsityksen orin luonteesta ratsastaessa. Hapero oli toki ohjeistanut minua jonkin verran ennen tallille saapumistani, mutta kyllä omat kokemukset antavat paljon enemmän tietoa kuin tekstimuodossa oleva teksipläjäys. Tero liikkui melko rivakasti vastaten kuitenkin hyvin apuihini, joiden tuli olla maltilliset mutta selkeät. Pari raviosuutta otettuani pujahdin kentän portista ulos ja suuntasin läheiselle maastopolulle, josta näki koko ajan tallille kulkevan päätien. En näin ensikertalaisena uskaltanut lähteä samoilemaan kovin kauas tallista, jotta löytäisin myös varmasti takaisin. Maastossa Tero oli vielä innokkaampi kuin kentällä, jos se oli enää edes mahdollista. Pidätteet menivät kuitenkin helposti läpi, joten uskaltauduin ottamaan myös lyhyen pätkän laukkaa. Pääasiassa reissu taittui kuitenkin raviaskelten kuljettamana ja Teron ravissa oli kyllä erittäin vaivatonta istua satulassa! Kentällä tekemämme alkututustumiset mukaan luettuna reissumme kesti vajaa tunnin, joka saatiin kuitenkin täyteen ratsastusta seuranneen pitkän harjaustuokion myötä. Orikin oli jo rauhoittunut ja malttoi seisoskella rauhassa aloillaan puunatessani sitä ratsastuksen jäljiltä.


IKÄÄNTYMINEN


Menehtynyt 26 vuoden iässä.


Virtuaalihevonen / A sim game horse