Hengenvaara

Sudensielu


† 21.12.2017 †

Kuva: VRL-10352


Virallinen nimi: Sudensielu Kutsumanimi: Sunna
Syntynyt, ikä: 19.09.2015, kts sivun alareuna Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: tamma Säkäkorkeus: 155cm
Väri: tummanrautias Merkit: -
Omistaja: Hapero, VRL-06115 Asuinpaikka: Hengenvaara
Kasvattaja / tuoja: Hannu Virta, Suomi / Heljävirta Rekisterinumero: VH16-018-1590
Koulutustaso: HeB / 80cm / harrasteluokka / noviisi Painotus: yleispainotus

KERJ-I, 07/17, 5,5 + 42 + 20 + 20 + 15 = 102,5p

VVJ-II, 07/17, 6 + 40 + 18 + 20 + 15 = 99p

KRJ-I, 08/17, 6 + 40 + 19 + 20 + 15 = 100p

ERJ-I, 08/17, 6 + 42 + 19 + 20 + 15 = 102p

SLA-I, 10/17, 12 (3-3-3-3) + 20 + 23 + 20 + 20 = 95p

YLA1, 11/17, 36 (19+17) - 30 (21+9) - 17 - 12 - 4 = 99p


´

HISTORIA


Sunnan historia on melko tavanomainen. Se syntyi pienehkölle tallille, sen jälkeen vietti valtaosan vuodesta varsaporukassa kasvaen, vailla paineita. Sunna ratsutettiin kohtalaisen myöhään, se oli vielä nelivuotiaanakin pahasti takakorkea ja vaikka se oli luonteeltaan kypsä alusta asti, ei sen kanssa haluttu kiirehtiä. Ratsutuksen jälkeen tamma laitettiin hiljaiseen myyntiin, lähinnä koska sillä ei varsinaisesti ollut käyttöä eikä tilaakaan omalla kotitallillaan. Kun tallissa alkoi tosissaan olemaan ahdasta, siirtyi Sunna Heljävirtaan myyntiin. Heljävirta-aikoinaan Sunna ehti kilpailla itselleen vähän näyttöä taidoistaan: pikkuluokkia koulun, esteen ja kentän parissa. Kasvattajallaan Sunna oli opetettu ajolle, mutta Heljävirrassa se koulittiin tosissaan myös valjakkoajon parin. Loppu onkin historiaa - Sunna päätyi Hengenvaaraan.


LUONNE


Sudensielu eli Sunna muutti Hengenvaaraan yhdessä toisen Heljävirtaan kotia etsimään tulleen tamman kanssa. Kaksi tammaa ovat kuin vastakohtia toisilleen: toinen on muhkea tummaverikkö, toinen pitkäkoipinen vaaleaverikkö. Luonteeltaankin tammat ovat toistensa vastakohtia: tumma rauhallinen ja kiltti seuraponi, vaalea kipakka ja menevä häseltäjä. Sunna on näistä tummempi ja kiltimpi, joskaan se ei kilpakentillä yllä yhtä korkeisiin luokkiin kuin toverinsa. Muiden hevosten kanssa Sunna tulee erinomaisesti toimeen ja se on erinomaista seuraa esimerkiksi nuorille muumimammamaisen olemuksensa vuoksi.

Hoitotoimenpiteiden ajan Sunna vain seistä nököttää silmät ummessa nauttimassa saamastaan huomiosta. Sunna on luonteeltaan itse rauhallisuus ja harjatessa se tuntuu aivan jäätyvän paikalleen. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat Sunnan kanssa helposti ja vaivattomasti eikä sen kanssa esimerkiksi kengitys, eläinlääkäri tai pesu ole mikään ongelma. Varustaessa sillä on paha tapa vähän pullistella, mutta muuten se käyttäytyy nätisti ja mm. avaa suunsa kuolaimille ihan itse. Taluttaessa Sunna on enemmän perässä vedettävää mallia, mutta kyllä se tulee hitaasti ja varmasti.

Ratsastaessa Sunna on varsin hitaasti lämpeävä, muttei kuitenkaan mikään laiskamato. Se tekee kyllä mielellään töitä ja yrittää parhaansa, mutta sen kaltainen muhku ei vain ole näyttävimmästä tai notkeammasta päästä. Helpon B:n tasolla tamma suorittaa tasaisen varmasti. Vaikka askellajit eivät ulkopuoliselle näytä huikeilta, ainakin niissä on mukava istua ja sen takia ainakin itse viihdyn Sunnan kanssa pitkillä maastoreissuilla. Se on ehdottoman varmajalkainen ja peloton, sen kanssa voi lähteä ihan mihin tahansa ja aina tietää pääsevänsä turvallisesti takaisin!

Esteillä tammalla on vähän liian paljon intoa ottaen huomioon sen hyppytaidot. Pikkuesteitä sen kanssa voi hypätä käytännössä kuka tahansa, mutta isommille esteille se vaatii aika paljon ratsastajan ohjausta löytääkseen sopivat ponnistuspaikat. Esteilläkin Sunna on oikeastaan keskiverto, mutta kasikymppisten radalla keskiverto pärjää kyllä. Erikoisesteet eivät sitä hetkauta ja kuten arvata saattaa, myös maastoesteet sujuvat sen kanssa ihan yhtä helposti.

Valjakkoajo on Sunnalle mieluinen liikkumisen muoto. Se on toki edelleen hitaasti lämpeävä ja vähän kohlo, mutta se yrittää ehdottomasti parhaansa. Kouluosuudella se on tasainen suorittaja, tarkkuusosio sen sijaan on muhkulle vähän vaikeampi. Parhaimmillaan Sunna on kestävyysosiolla, jossa sen rohkeus ja varmuus pääsevät oikeuksiinsa. Myös ohjasajo sopii Sunnalle hyvin.

Vieraissa paikoissa, myös kisatilanteen hälinässä, Sunna on täysin oma itsensä ja superrauhallinen. Sitä ei paljoa muiden riekkumiset hetkauta. Veryyttelyssäkin se keskittyy täysin ratsastajaansa ja itse radalla se tuntuu skarppaavan vielä entisestäänkin. Traileriin Sunna menee luonnollisesti ilman ongelmia eikä siinä ole matkustajanakaan mitään vikaan. Kaiken kaikkiian erittäin miellyttävä ja helppo neiti arjessa!


SUKUTAULU


Isä: Korpisoturi evm
sh, m, sk 156cm
HeA / 100cm / helppo / vaativa
Ii: Eversti evm
sh, rn, sk 164cm
Iii: Sillankylän Sotilas evm
sh, m, sk 150cm
Iie: Elovena-Tyttö evm
sh, rt, sk 160cm
Ie: Korpinlaulu evm
sh, m, sk 157cm
Iei: Hulmahdus evm
sph, m, sk 147cm
Iee: Joutsenlaulu evm
sh, trt, sk 156cm
Emä: Susanka evm
sh, trt, sk 155cm
HeB / 90cm / tutustumisluokka / noviisi
Ei: Ville Vonka evm
sh, rt, sk 155cm
Eii: Valittu evm
sh, rt, sk 152cm
Eie: Kastehelmi evm
sh, trt, sk 152cm
Ee: Sulenna evm
sh, rn, sk 158cm
Eei: Suhina-Simo evm
sh, rt, sk 150cm
Eee: Samantha evm
sh, m, sk 155cm


SUKUSELVITYS


Sunnan isä Korpisoturi oli pikkuisen erakkoluonteinen ja rähjäisen oloinen musta suomenhevosori. Korpisoturin elämä alkoi Sunnan tavoin syksyllä jo illan pimetessä eikä orin syntymäkään ollut helppo - siitä nimi Korpisoturi. 156-senttinen ori oli tosiaan luonteeltaan vähän yhden ihmisen hevonen ja sen luottamuksen saamiseen kesti pitkään. Ori oli kyllä hyväkäytöksinen ja oikeastaan kaikkien käsiteltävissä, mutta mitään tunnetta siitä eivät vieraat saaneet irti. Ratsuna ori oli oman ihmisensä kanssa uskomaton: se suoritti kevyesti helpon A:n radat, teknisesti jopa vaativan asioita, valjakkoajo oli sille helppoa kuin heinän teko eikä ori huono ollut esteradoillakaan. Korpisoturi ei näyttelyissä loistanut, mutta sitä käytettiin muutamille tammoille kisauransa jälkeen. Valitettavasti Korpisoturin oma ihminen menehtyi orin ollessa 17-vuotias ja siitä vuoden päästä se lopetettiin: ori ei sopeutunut muille talleille eikä muiden ihmisten käsiteltäväksi.

Isänisä Eversti sen sijaan oli aikamoinen jokapaikan höylä. Sen lisäksi, että ori tosiaan taisi kaikki neljä lajia poikansa tavoin, oli se komea kuin mikä ja kaiken lisäksi erittäin hyväluontoinen ja hyväkäytöksinen. Eversti oli huimat 164 senttiä korkea syvän ruunikko ori, jonka pitkät, mustat jouhet kihartuivat laineille. Parhaimmillaan Eversti oli ehdottomasti kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, jossa sen upeaakin upeammat liikkeet pääsivät oikeuksiinsa. Orilla ratsastettiin aktiivisesti kilpaa varsinkin vaativissa koululuokissa, mutta onpa se startannut ihan kenttäkisojakin myöten. Esteillä ori oli vauhdikas ja kuumuva, mutta osaavan ratsastajan käsissä lyömätön. Ori eli nuoruusvuotensa pienemmällä yksityistallilla, mutta siirtyi lopulta oriasemalle. Se on saanut liki neljäkymmentä jälkeläistä, jotka niittävät menestystä lajissa kuin lajissa ympäri Suomen. Eversti lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi kotitallillaan 26-vuotiaana.

Isänisänisä Sillankylän Sotilas oli ja eli aika stereotyyppisenä suomenhevosena: se oli meneväinen, vähän vahva ratsastaa, mutta arjessa toimiva ja simppeli perheenjäsen. Sillankylän Sotilas oli pikimusta, pienellä tähdellä varustettu ja ainoastaan 150-senttiä korkea - sirorakenteisena se näytti vielä pienemmältä. Se eli koko ikänsä yhdellä ja samalla perheellä, mutta sillä oli selvästi kaksi roolia: muu perhe lelli ja harrasteli menemään, vanhin tytär ratsasti aktiivisesti kilpaa esteillä, jopa aluetasolla. Oria käytettiin silloiselle perheen omalle tammalle sekä yhdelle kilpatammalle tuomaan vähän uutta verta sukuun - ori kun ei ollut mistään tunnetusta suvusta, vaan sen taustalla oli lähinnä ravureita ja harrastehevosia. Sillankylän Sotilas nukkui luonnollisesti pois 27 vuoden kunnioitettavassa iässä.

Isänisänemä Elovena-Tyttö oli kipakka tamma, joka myytiin ensin kasvattajaltaan ratsastuskouluun, mutta sieltä nopeasti yksityiselle henkilölle, tamman ollessa vähän turhankin luonteikas isoon ratsastuskouluun. Elovena-Tyttö oli perinteinen raudikko liinaharja, melko kookas 160-senttinen tähtipää. Omalle ihmiselleen päästyään sen luonne vähän tasoittui ja sen kanssa kierrettiin pääasiassa kenttäkilpailuja, toki myös yksittäisiä koulu- ja estekilpailuja. Varsoja tamma ehti saada neljä kappaletta, mutta koska Elovena-Tyttö selvästi eli kilpailuille ja vanhuus alkoi vaivata, päästettiin se paremmille laidunnusmaille jo 20-vuotiaana.

Isänemä Korpinlaulu oli maailman kiltein, aina. Tamma ei tehnyt ikinä mitään pahaa kenellekään ja se yritti aina kaikkien kanssa parhaansa. Musta, 157-senttinen tamma oli neljän lajin kilpailija, jota jännittävät tilanteet eivät hirivittäneet ja joka rauhoitti epävarmemmankin ihmisen. Se vaihtoi useammankin kerran omistajaa, raskain mielin tosin, kilpauransa aikana - se oli erinomainen ensimmäinen kilparatsu, mutta kapasiteetti siltä loppui helposti kesken. Lopulta tamma päätyi pienelle ratsastuskoululle viettämään eläkevuosiaan, opettamaan pieniä tyttöjä ja poikia ratsastuksen saloihin. Varsoja Korpinlaulu ehti saada kolme: yhden nuorena, yhden kesken kilpauransa ja yhden vielä ratsastuskoululla. Korpinlaulu nukkui pois äkillisesti, vielä edellisenä päivänä kaksi ratsastustuntia tehneenä ja hyvävointisena, eräänä syyskuisena iltana 24-vuotiaana.

Isänemänisä Hulmahdus kuului niihin hevosiin, jotka tekivät ensin ja ajattelivat vasta sitten. Hulmahdus oli aina menossa tai tulossa tai tekemässä jotain, ori ei tuntunut koskaan rauhoittuvan aloilleen vaan aina vispasivat korvat tai jalka tai ori huojui muuten vaan menemään. Kuten arvata saattaa, ei tälle nippanappa pienhevoskokoiselle orille sopinut kouluratsastus, vaan esteet olivat sen heiniä. Ori rakasti vauhtia ja vaaratilanteita ja aiheutti niitä kotitallillaan Etelä-Suomessa vähän liiankin usein. Ori oli myös kova poika joutumaan pinteeseen eikä haavereiltakaan vältytty - kerran jo uskottiin orin menehtyvän niille sijoilleen, kun se onnistui riuhtomaan itsensä trailerissa irti ja peruutti liki takasillasta läpi. Mutta niin vaan kävi, että Hulmahdus eli liki kolmikymppiseksi ja lopulta nukkui ihan omia aikojaan ikiuneen - kahdeksan reipasmielisen varsan isänä.

Isänemänemä Joutsenlaulu sen sijaan oli itse rauhallisuus - vähän liiankin. Joutsenlaulu oli suoraan sanoen patalaiska ja sen työmoraali ei päätä huimannut. Ruuan eteen se tosin teki mitä vain. Mutta kyllä senkin kaltaisia hevosia tarvitaan: 156-senttinen Joutsenlaulu kuskasi koko ikänsä pieniä ratsastuskoululaisia, opettaen monelle ratsastuksen, ajamisen ja hevosen käsittelyn salat. Varsojakin Joutsenlaululla tehtiin, suurin osa niistä päätyi ratsastuskouluihin tai esimerkiksi terapiahevoseksi, mutta sattuipa niinkin, että muutama päätyi ihan isoihinkin kisoihin. Kaikki varsat kuitenkin perivät siltä erinomaisen tasaisen luonteen. Joutsenlaulu lopetettiin ähkyn vuoksi 21-vuotiaana.


Sunnan emä Susanka on ulkonäkönsä puolesta ihan Sunnan kaksoisolento: sentilleen saman kokoinen, tummanrautias, vähän rotevampirakenteinen kuin keskiverto suomenhevonen ja niin ikään merkitön. Luonteeltaan tammat ovat tosin aika eri maata, siinä missä Sunna on kaikkien kaveri ja aina itse rauhallisuus, on Susanka kipakka ja reipasluontoinen kilpatamma, joka ei juuri tule muiden hevosten kanssa toimeen. Susankan kanssa kilpailtiin pääasiassa valjakkoajon parissa, mutta pärjäsipä tamma myös koulu-, este- ja matalan tason kenttäratsastuskilpailuissakin. Nykyään Susanka viettää eläkepäiviään pienellä yksityistallilla Itä-Suomessa ja humputtelee kohtalaisen rauhallista tahtia lähimetsissä. Vähän Susankan terveys on alkanut reistailla, mutta takapolvien piikityksen jälkeen tamma on puksutellut menemään ihan entiseen tahtiinsa. Jälkeläisiä Susanka ehti saada kolme.

Emänisä Ville Vonka on mielenkiintoinen tapaus. Orin ensimmäisten vuosien olinpaikka tiedetään, ori syntyi 1980-luvulla lähellä itärajaa, mutta kolmivuotiaana se myytiin toisaalle harrastehevoseksi. Sen jälkeen on pitkä pimeys orin historiassa eikä olla saatu selvyyttä missä ori oli kahdeksan vuotta. 11-vuotiaana se palasi ihmisten ilmoille ja vuotta myöhemmin vähän huonoon kuntoon päässyt ori oli kuntoutettu ja se starttasi ensimmäiset koulukilpailunsa. Orilla oli uskomattomat liikeet eikä raudikko liinaharja korkeine sukkineen ja läseineen ollut lainkaan hassumman näköinenkään. Ville Vonka saavutti melkoista menestystä näyttelyissä ja olikin lopulta hyvin suosittu siitosori. Se sai yhteensä 24 jälkeläistä: kahdeksan oria ja loput tammoja. Ville Vonka lopetettiin selkävaivojen vuoksi 22-vuotiaana.

Emänisänisä Valittu oli rautias, 152-senttinen liinaharja, jonka elämästä ei ole paljoa kerrottavaa. Se oli tavallinen harrastusputte tavallisesta suvusta, joka viikko ennen ruunaustaan ehti karata laitumelta toiselle ja astua peräti kolme tammaa naapurisiittolan laitumelta. Ei voi sanoa, etteikö sen elämä olisi ollut mukavaa, mutta kovin paljoa sanottavaa siitä ei ollut: se ruunattiin, jonka jälkeen Valittu muutti harrastehevoseksi, majoittui ratsastuskoululla ja puksutteli menemään vähän koulua, pikku esteitä ja maastolenkkejä lähimetsissä. Se eli oireettomana pitkään, mutta äkillisesti alkaneet vatsaongelmat veivät sen jo 18-vuotiaana hautaan.

Emänisänemä Kastehelmi eli koko elämänsä suomenhevossiittolalla: se syntyi siellä, eli siellä ja kuoli siellä. Kastehelmi ei kilpaillut ratsastuskisoissa, mutta näyttelyitä se kiersi kohtalaisen aktiivisesti, aina vain kun lähiseuduilla oli sopivia. Tummanrautias, 152-senttinen tähtipää oli pitkälti Sunnan näköinen, mutta huomattavasti sirompi ja sitä kautta sillä oli myös parempi rakenne ja lennokkaammat liikkeet. Luonteeltaan tamma oli räikeä ja huumorintajuinen, sen kanssa yksikään päivä ei ollut tylsä. Toisaalta se oli varsin kärsivällinen äiti ja saikin yhteensä seitsemän varsaa. Eläkeiässä tamma sairastui pahaan ähkyyn ja menehtyi kotitilallaan ennen avun saapumista 23-vuotiaana.

Emänemä Sulenna oli sielultaan estehevonen. Vain 158-senttinen tamma hyppäsi kepeästi 120-senttiset radat ja yksittäin jopa 135 senttiä. Koulupuolelle sen kärsivällisyys ei riittänyt, mutta ne kansallisen tason esteradat sujuivat. Luonteeltaankin Sulenna oli aika vauhdiaks tapaus eikä sen kanssa ollut päivääkään tylsää. Noin arkielämän kannalta olisi toki ollut suotavaa, että tamma olisi malttanut mielensä edes hetkeksi... Ruunikko kilpaili pitkään saaden ensimmäisen varsansa vasta 10-vuotiaana ja sen jälkeen vielä kaksi varsaa. Tamma lopetettiin pahenevien vanhuuden vaivojen vuoksi 25-vuotiaana.

Emänemänisä Suhina-Simo oli niin ikään esteratsu, tosin huomattavasti tasaisempi ja helpompi kuin tyttärensä Sulenna. Suhina-Simo kilpaili satunnaisesti myös koulu- ja kenttäratsastuksen parissa, mutta esteet olivat sen ominta alaa. Luonteeltaan rautias ori oli kuumuvainen, mutta arjessa kuitenkin fiksu ja ongelmaton, sellainen tasainen suomenhevonen, niin kuin suomenhevosen kuuluukin. Ori oli liinaharjoineen muutenkin perinteisen suomenhevosen näköinen ja kantakirjattiinpa se kolmospalkinnolla. Oria käytettiin tunnetun sukunsa vuoksi vain maltillisesti jalostukseen, mutta se sai kahdeksan jälkeläistä ennen menehtymistään ähkyyn 22-vuotiaana.

Emänemänemä Samantha on Ruotsin tuonti, joka nuoruusvuosinaan kilpaili kenttäratsastuksen parissa Ruotsissa, mutta Suomeen saavuttuaan laajensi nopeasti osaamistaan koulu- ja estekisoihin, sekä jopa helppoihin valjakkoluokkiin. Samantha olikin melkoinen moniosaaja upealla ulkomuodolla - musta valkoisilla sukilla ja isolla tähdellä - ja kaiken lisäksi vielä hurjan hienoilla liikkeillä. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin tamman kaksitoistavuotiskesällä ja se joutui onnettomuuden vuoksi jättäytymään pois kisakentiltä. Tamma siirtyi puhtaasti jalostustehtäviin ja se saikin viisi varsaa ennen kuin vanhat vammat alkoivat vihotella siihen malliin, että oli parempi päästää se paremmille laidunmaille 19-vuotiaana.


JÄLKELÄISET


isä // syntymäpvm // omistaja // o./t. varsa
Aatteenkätkijä // 30.10.2016 // Cannabia (VRL-00033) // t. Hengenvaaran Sielutar
Vilunkivoitto // 28.02.2017 // Hapero (VRL-06115) // o. Hengenvaaran Hukkapätkä
Haarlan Haliva // 26.04.2017 // Aino H. (VRL-14510) // t. Ponipalleron Sudenmorsian


KISAKALENTERI


KRJ, vain sijoitukset merkitty, 44 kpl.

29.08.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 6/50 //
30.08.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 5/50 //
02.10.2016 // KRJ/Helppo B // Ros Cirein // 6/40 //
03.10.2016 // KRJ/Helppo B // Ros Cirein // 5/40 //
10.10.2016 // KRJ/Helppo B // Ros Cirein // 6/40 //
12.10.2016 // KRJ/Helppo B // Ros Cirein // 5/40 //
17.10.2016 // KRJ/Helppo B // Ros Cirein // 5/40 //
20.10.2016 // KRJ/Helppo B // Mörkövaara // 5/40 //
21.10.2016 // KRJ/Helppo B // Huhtalan Yksityistalli // 5/30 //
22.09.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 5/50 //
24.09.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 7/50 //
28.09.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 3/50 //
29.09.2016 // KRJ/Helppo C // Wyat Shetlands // 7/50 //
30.09.2016 // KRJ/Helppo C // Mandelbacke // 3/24 //
01.10.2016 // KRJ/Helppo B // Theatre of Dreams // 5/25 //
04.10.2016 // KRJ/Helppo C // Criminal Ponies // 1/21 //
04.10.2016 // KRJ/Helppo B // Theatre of Dreams // 1/25 //
06.10.2016 // KRJ/Helppo C // Virtuaalitalli Dei // 5/30 //
08.10.2016 // KRJ/Helppo C // Virtuaalitalli Dei // 1/30 //
10.10.2016 // KRJ/Helppo B // Theatre of Dreams // 3/25 //
12.10.2016 // KRJ/Helppo B // Brivey Stud // 5/30 //
12.10.2016 // KRJ/Helppo B // Wayward Dressage // 4/30 //
12.10.2016 // KRJ/Helppo B // Wayward Dressage // 1/30 //
15.10.2016 // KRJ/Helppo B // Brivey Stud // 3/30 //
15.10.2016 // KRJ/Helppo B // Wayward Dressage // 5/30 //
23.10.2016 // KRJ/Helppo B // Brivey Stud // 3/30 //
23.10.2016 // KRJ/Helppo B // Brivey Stud // 1/30 //
26.10.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 2/40 //
29.10.2016 // KRJ/Helppo B // Brivey Stud // 3/30 //
16.10.2016 // KRJ/Helppo B // Rappadan // 1/30 //
21.10.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 1/34 //
11.10.2016 // KRJ/Helppo B // Escorant Trakehners // 4/40 //
14.10.2016 // KRJ/Helppo B // Escorant Trakehners // 2/40 //
20.10.2016 // KRJ/Helppo B // Escorant Trakehners // 2/40 //
01.11.2016 // KRJ/Helppo C // Fiktio // 6/40 //
01.11.2016 // KRJ/Helppo C // Fiktio // 6/40 //
02.11.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 6/40 //
04.11.2016 // KRJ/Helppo C // Fiktio // 5/40 //
07.11.2016 // KRJ/Helppo C // Fiktio // 6/40 //
07.11.2016 // KRJ/Helppo C // Fiktio // 6/40 //
10.11.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 3/40 //
13.11.2016 // KRJ/Helppo C // Yentel Ponies // 2/30 //
22.11.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 2/40 //
28.11.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 1/40 //

ERJ, vain sijoitukset merkitty, 43 kpl.

01.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 4/30 //
03.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 3/30 //
09.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 2/30 //
12.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 1/30 //
19.08.2016 // ERJ/60cm // Ketunpolku // 5/30 //
22.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 1/11 //
22.08.2016 // ERJ/70cm // Whispering Heaven // 2/20 //
23.08.2016 // ERJ/80cm // Ketunpolku // 4/30 //
23.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 1/11 //
24.08.2016 // ERJ/80cm // Ketunpolku // 3/30 //
24.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 1/11 //
24.08.2016 // ERJ/80cm // Eelinniemi // 5/30 //
27.08.2016 // ERJ/80cm // Eelinniemi // 5/30 //
29.08.2016 // ERJ/60cm // Metsovaara // 3/11 //
31.07.2016 // ERJ-cup/60cm // Satulinna // 3/139 //
28.09.2016 // ERJ/60cm // Vehkakorpi // 1/30 //
11.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/23 //
12.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/23 //
12.09.2016 // ERJ/60cm // Delicate // 2/17 //
14.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 4/23 //
14.09.2016 // ERJ/60cm // Delicate // 3/17 //
15.09.2016 // ERJ/80cm // Untuvapilvi // 3/26 //
15.09.2016 // ERJ/60cm // Delicate // 3/17 //
15.09.2016 // ERJ/80cm // Delicate // 3/26 //
16.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 1/23 //
16.09.2016 // ERJ/80cm // Untuvapilvi // 4/26 //
18.09.2016 // ERJ/80cm // Untuvapilvi // 5/26 //
18.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 1/23 //
18.09.2016 // ERJ/60cm // Delicate // 3/17 //
19.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 3/23 //
19.09.2016 // ERJ/80cm // Delicate // 2/26 //
20.09.2016 // ERJ/80cm // Untuvapilvi // 5/26 //
20.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 2/23 //
21.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 4/23 //
23.09.2016 // ERJ/80cm // Untuvapilvi // 5/26 //
28.09.2016 // ERJ/80cm // Wayward Dressage // 1/23 //
08.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 1/25 //
09.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 1/25 //
11.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 4/25 //
15.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 1/25 //
19.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 2/24 //
20.10.2016 // ERJ/60cm // Mörkövaara // 2/24 //
30.06.2017 // ERJ-cup/70cm // Kuuralehto // 8/75 //

KERJ, vain sijoitukset merkitty, 42 kpl.

17.08.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/6 //
25.08.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/6 //
27.08.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/6 //
29.08.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/6 //
11.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/11 //
12.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/11 //
17.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/11 //
18.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/11 //
22.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Mörkövaara // 2/15 //
23.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Mörkövaara // 1/15 //
23.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 5/25 //
25.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/25 //
29.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/25 //
30.09.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/25 //
15.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/20 //
18.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/20 //
16.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Mörkövaara // 2/18 //
24.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/13 //
27.10.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/13 //
08.11.2016 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 3/11 //
13.11.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Tuiskula // 2/15 //
18.11.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Tuiskula // 2/15 //
24.11.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 2/21 //
26.11.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Hengenvaara // 1/21 //
01.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 3/12 //
05.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/12 //
07.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 2/12 //
14.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/3 //
15.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/3 //
16.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/3 //
20.12.2016 // KERJ/Harrasteluokka // Metsovaara // 1/3 //
03.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Romilly // 1/28 //
05.02.2017 // KERJ/Harrasteluokka // Kilpailukeskus Reiter // 1/30 //
05.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 1/26 //
12.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 3/17 //
14.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 4/17 //
16.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 3/17 //
18.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 4/17 //
19.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 3/17 //
20.02.2017 // KERJ/Aloittelijaluokka // Mörkövaara // 1/17 //
31.03.2017 // KERJ-cup/Harrasteluokka // Vähäpelto // 2/45 //
30.06.2017 // KERJ-cup/Harrasteluokka // Kisakeskus Bailador // 3/35 //

VVJ, vain sijoitukset merkitty, 42 kpl.

12.09.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 4/100 //
13.09.2016 // VVJ/Noviisi // Virtuaalitalli Dei // 1/22 //
13.09.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 4/40 //
14.09.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 6/100 //
15.09.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 5/100 //
17.09.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 9/100 //
19.09.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 2/40 //
21.09.2016 // VVJ/Noviisi // Virtuaalitalli Dei // 2/22 //
24.09.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 1/40 //
27.09.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 5/40 //
05.10.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 2/40 //
08.10.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 1/40 //
10.10.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 1/40 //
14.10.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 2/40 //
15.10.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 5/40 //
16.10.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 4/40 //
17.10.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 2/40 //
14.10.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 3/30 //
15.10.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 2/30 //
19.10.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 5/30 //
20.10.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 3/30 //
21.10.2016 // VVJ/Noviisi // Metsovaara // 6/50 //
24.10.2016 // VVJ/Noviisi // Metsovaara // 3/50 //
19.10.2016 // VVJ/Noviisi // Fiktio // 1/15 //
23.10.2016 // VVJ/Noviisi // Fiktio // 3/15 //
02.11.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 5/50 //
03.11.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 1/33 //
03.11.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 5/50 //
06.11.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 5/50 //
08.11.2016 // VVJ/Noviisi // Ros Cirein // 4/30 //
13.11.2016 // VVJ/Noviisi // Mörkövaara // 3/40 //
13.11.2016 // VVJ/Noviisi // Mörkövaara // 2/40 //
18.11.2016 // VVJ/Noviisi // Mörkövaara // 2/40 //
03.11.2016 // VVJ/Noviisi // Fiktio // 2/18 //
06.11.2016 // VVJ/Noviisi // Fiktio // 3/18 //
09.11.2016 // VVJ/Noviisi // Yentel Ponies // 2/50 //
10.11.2016 // VVJ/Noviisi // Yentel Ponies // 7/50 //
11.11.2016 // VVJ/Noviisi // Yentel Ponies // 3/50 //
14.11.2016 // VVJ/Noviisi // Mörkövaara // 6/40 //
18.11.2016 // VVJ/Noviisi // Hazel // 5/30 //
18.11.2016 // VVJ/Noviisi // Hazel // 5/30 //
18.11.2016 // VVJ/Noviisi // Mörkövaara // 5/40 //

Näyttelyt, arvonimet


PÄIVÄKIRJA


11.11.2017 Aika rientää niin nopeasti. Vastahan Sunna tuli Hengenvaaraan, starttasimme yhdessä ensimmäiset kisamme ja toimme ensimmäiset ruusukkeet kotiin. Nyt Sunna on jo vanha ämmä, pikkuisen mukavuudenhaluinen, mutta edelleen yhtä kiltti ja ihana tamma. Se on pyöräyttänyt maailmaan kolme ihanaa varsaa, jotka kaikki ovat näyttäneet kyntensä, tai kavionsa, kisakentillä. Sunna itse on viimeistellyt jo kisauransa, niittänyt mainetta ja mammonaa laatuarvosteluissa ja enää vuorossa on vain yleislaatuarvostelua. Ykkösen perässä mennään.

12.06.2017, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Suuntasimme Sunnan kanssa pitkästä aikaa kouluvalmennukseen tallin ulkopuolelle. Olimme auttamattomasti myöhässä, sillä Sunnan valmennuskaveri ei ollut mennyt kovin suosiolla koppiin ja niin alkuverkkamme jäi vähän lyhyeksi ennen varsinaisen valmennuksen alkua. Sunna olikin yllättäen aika jännittynyt ja teimme pitkään töitä saadaksemme sen rentoutumaan ja antamaan rehellisesti periksi ja tekemään töitä läpi selän. Sitkeällä taivuttelulla ja jumppailulla Sunnakin alkoi väläytellä varsin hienoja askelia ja päivän tehtävämme eli pohkeenväistöt ja avo- ja sulkutaivutukset sujuivat yllättävän hyvin. Sunna oli rennon letkeä eikä vastustellut apuja lainkaan, varsinkin ravipohkeenväistöistä sai olla ylpeä, kun tamma selvästi pisti parastaan! Pidimme työnteon suht lyhyenä, jotta hyvä fiilis säilyi ja loppuverkkasin tamman eteen-alas lyhyesti. Loppuverkassa Sunnasta sitten alkoikin löytyä se tahmeampi, tuttu tahti.

10.05.2017, estevalmennus (omistajan kirjoittama)
Estevalmennuksen aiheena oli tänään sarjat ja erilaiset sarjavälit. Sunna tuntui alusta asti aika energiseltä ja verkkahyppyihin se lähti vähän liian kaukaa ja tyyli oli muutenkin mallia mitä korkeammalta ja kovempaa, sitä parempi. Valmentaja pisti kyllä molemmat hommiin siihen malliin, että aika nopeasti alkoi homma sujua ja Sunnakin rauhoittui sen verran, että pystyi hyppäämään siististi ja hallitusti. Ratsastaja sai tänään palautetta lähinnä turhan hitaasta kädestä, jolloin Sunnakin jäi välillä pohkeen taakse jäkittämään ja eteneminen ei ollut siistiä. Lähes koko tunnin hinkkattiin yksittäisiä sarjoja, mutta lopuksi päästiin hyppäämään kolmen sarjan "rataa", joka sujui yllättävän hyvin: sekä Sunna että ratsastaja olivat selvästi ottaneet opikseen ja meno oli rauhallista ja hallittua.

12.03.2017, kouluvalmennus, valmentajana Cery
Ratsukko oli jo päässyt alkulämmittelyissä hyvään vauhtiin kun saavuin valmentamaan heitä kotimaneesille. Sunna liikkui eteenpäin kyllä, mutta hieman vaivoin ja turhan etupainoisena. Kehotin ratsukkoa tekemään paljon ympyröitä ja siirtymisiä, jotta Sunna saataisiin hyvin avuille ja kuulolle. Asetus oli hieman hakusessa, mutta löytyi pian kun ratsastaja tarpeeksi sitä vaati. Tamma alkoi päästä hyvään vauhtiin, joten aloitimme varsinaisen treenin. Halusin ratsukon tekevän muutaman kolmikaarisen kiemurauran käynnissä. Ensimmäisellä kerralla asetus oli haussa ja ratsukolla oli selkeästi kommunikointivaikeuksia, että mihin oltiin menossa. Kehotin ratsastajaa pysymään viisi askelta hevosta edellä ja valmistelemaan kaarrot huolella käyttäen sekä pohjetta, että ohjaa. Kun kiemurat sujuivat käynnissä, teimme saman tehtävän myös ravissa. Nyt Sunna oli jo kuin muivailuvahaa, joten otimme mukaan myös suorille pätkille laukkasiirtymiset. Sunna pääsi hyvään vauhtiin ja näimme upeita suorituksia kartioiden lomassa!

20.02.2016 Alkukäynneistä lähtien Sunna tuntui miellyttävältä ja askelsi yllättävän reippaasti eteenpäin. Vielä muutaman kävelykierroksen jälkeen kokosin ohjat ja kannustin sen raviin. Ravissa tein runsaasti voltteja sekä askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä. Tarkoitukseni oli tänään treenata "laukanvaihtoja" käynnin kautta. Jatkoin lämmittelyä pituushalkaisijalle tehtävällä kiemurauralla. Sunna tahtoi vähän hyytyä, mutta kaaret saatiin suht onnistuneiksi siitä huolimatta. Vaihdettuani suunnan ratsastin vähän kahdeksikkoa ravissa. Lopulta tein samaa laukassa, vaihtaen laukan aina kahdeksikon keskellä käynnin kautta. Hienosti Sunna hoksasi homman ja pian sainkin siirtyä tekemään näitä ns. laukanvaihtoja lävistäjällä. Taas tahtoi tamma vähän hyytyä, mutta teki silti kuuliaisesti vaihdot aina pyytäessäni. Ja aika hyvin Sunna totteli myös eteenpäin kehottavia apujani, vaikkei vaikutus pitkäkestoinen ollutkaan. Tyytyväisenä neitiin saatoin aloittaa jäähdyttelyn ravissa ja lopulta käynnissä ennen talliin vientiä.

19.11.2016, kirjoittanut Jannica
Tänään oli todella aikainen herätys, koska olin ajatellut mennä moikkaamaan Sunnaa Hengenvaaraan heti aamutallin lopeteltuani. Ei muuta kuin tuumasta toimeen sitten! Saapuessani talliin bongasin Sunnan tarhasta ja talutin sen mukanani tallille samantien. Keräsin varusteet satulahuoneesta ja tallustin kohti karsinaa kädet täynnä. Harjasin tamman hyvin ja putsasin vielä kaviot. Sitten käytin hetken aikaa jouhien selvitykseen. Se onnistui helposti, koska ulkona oli kostea ilma ja ne sai hyvin selvitettyä ihmeharjan kanssa. Sunna tönäisi minua turvallaan, kuin sanoen että vauhtia nyt, ruoka-aika lähenee! Naurahdin tamman hölmistyneelle ilmeelle poistuessani karsinasta.
Otin varusteet ja laitoin ne ratsulleni, sitten suuntasimme maneesiin, koska kentällä oli tosi liukasta suojakelin vuoksi. Nousin selkään ja ohjasin tamman uralle pitkin ohjin kävelemään, sitten kiristin vyötä pari reikää ja lyhensin vielä jalustimia. Aloitimme kävellen hakemaan tuntumaa ja tehden erilaisia tehtäviä volteista väistöihin ja avoihin. Sunna vaikutti vähän laiskalta, joten sain pari kertaa herätellä sitä kevyesti raipanpäällä reaktion saamiseksi. Ravailimme paljon ja tein siinä oikeastaan samoja asioita, Sunna kulki kivassa muodossa ja oli hyvin kuulolla, se myös vastaili apuihin ja oli paremmin kuulolla kuin käyntitehtävissä.
Laukkasimme myös paljon erilaisia tehtäviä tehden kahdeksikosta kolmikaariseen. Kahdeksikolla tamma vaihtoi hienosti laukat, mutta kolmikaariselle ei sen tekniikka ihan riittänyt vielä, hienosti se kuitenkin vaihtoi rauhallisesti laukat ravin tai käynnin kautta pyytäessäni. Otimme myös laukassa muutamia ympyröitä ja voltteja, joilla se taipui tosi hienosti! Taputin tammaa kaulalle ja annoin sen kävellä loppukäynnit. Sitten tulin alas ja nostin jalustimet sekä löysäsin vähän vyötä. Riisuin varusteet ja harjasin tammaa oikein antautumuksella, koska ei ollut kiire minnekään. Vein tamman päiväheinille ulos loimitettuna vesisateen vuoksi ja kävin sitten pyyhkäisemässä varusteet, koska oli viimeinen kerta Sunnan liikutusta näillä erää. Toivoin kyllä hartaasti, että saisin tammaa joskus vielä tulla liikuttelemaan ja etenkin maastoilemaan sen kanssa! Kotiin kävellessä mietin miten hienon hevosen Hapero oli onnistunut itselleen ostamaan.

17.11.2016, kirjoittanut Jannica
Hengenvaaraan saapuessani toisena päivänä peräkkäin olin innoissani, koska saisin tänään taas puuhailla Sunnan kanssa. Tamma odotti innokkaasti tarhanportilla, luuli kai raukka pääsevänsä tänäänkin maastoon, koska eilen oli ollut niin mukava reissu! Valitettavasti sinne emme kyllä tänään ehtisi, koska kotona odotti melkoinen urakka toimistohommia ja vaikka mitä muuta! Päätin kuitenkin Haperon pyynnöstä viivähtää Hengenvaarassa hetkisen Sunnan kanssa aamupäivästä. Menin hakemaan Sunnan ulkoa tarhakaverin jäädessä surkeana katsomaan perään, talutettuani sen karsinaan harjasin tamman pikaisesti. Menimme maneesiin otettuani ovenpielestä mukaan juoksutusraipan. Laitoin oven perässämme kiinni ja taluteltuani kymmenisen minuuttia Sunnaa käynnissä päästin sen vapaaksi juoksentelemaan. Sunnalla tuntui olevan hauskaa ja tarpeeksi pukiteltuaan, loikittuaan ja spurttailtuaan laukassa, se rauhoittui ravailemaan ja puolen tunnin päästä otin sen kiinni loppukävelyä varten. Hapero tuli käväisemään maneesissa ja sanoi, että siellä alkaisi kohta valmennus. Olimmekin onneksi jo loppumetreillä, joten hyvät loppukäynnit saatuamme talutin tamman takaisin tallille ja juotin sen ensitöikseni pesukarsinassa.
Sitten siirsin tamman karsinaan, ettei se olisi tiellä kun hevosia talutettiin valmennukseen ja harjailin huolellisesti, koska ennen juoksutusta oli ollut vähän kiire hoitaa valmennuksen vuoksi. Kirjoitin vielä terveiset Sunnan hoitovihkoon ja kävin sitten hetken aikaa katsomassa tuntia maneesissa. Lounasaika kuitenkin läheni kovaa vauhtia, joten piti pistää töppöstä toisen eteen, että ehdin Adinaan heittämään päiväheinät poneille. Odotin kyllä innolla kolmatta hoitopäivää Sunnan kanssa, en oikein tiennyt vielä mitä tekisimme, mutta eiköhän jotain kivaa keksittäisi. Haperon toiveissa oli ollut tälle viikolle läpiratsastus, joten varmaankin se ainakin olisi edessä. Toisaalta olisi kivaa mennä ilman satulaakin, koska tamma vaikutti myös ratsain lauhkealta kuin lammas. Ehkäpä yhdistäisin nämä kaksi asiaa seuraavalla kerralla?

16.11.2016, kirjoittanut Jannica
Saavuin keskiviikkoaamuna Hengenvaaraan tarkoituksena päästä rentouttavalle maastolenkille pitkästä aikaa! Pitkällisen mietinnän jälkeen Hapero päätyi antamaan minulle ratsuksi Sunnan, koska nautti itsekin tamman kanssa maastoilusta ja kehui sen olevan tallin parhaita ja varmimpia maastohevosia! Höpöttelin tammalle taas ummet ja lammet hoitaessani sitä ja oman puuhailunsa välissä se aina kääntyi katsahtamaan minuun kuin kysyen, että mitä ihmettä selitän. Harjattuani neidin kauttaaltaan kiiltävän puhtaaksi, niin että sen tummanraudikko karva oikein sädehti auringonvalossa, olin lopulta tyytyväinen suoritukseeni! Satuloin tamman ongelmitta ja laitoin sitten suitset vielä päähän. Ennen kuin huomasinkaan seisoin Sunnan kanssa jo pihalla valmiina matkaan. Hapero tuli varmistamaan, että ymmärsin hänen kertomansa pidemmän maastoreitin ja käski soittamaan jos emme löytäisi perille.
Tarkoituksena oli ratsastaa läheiselle laavulle ja takaisin, johon menisi helposti reilu tunti. Hyppäsin selkään ja lähdimme kävellen kohti laavua. Kymmenisen minuuttia käveltyämme nostin ravin ja ravailimme järvenrantaa kiertävää tietä pitkin. Tämä oli sellainen reitti, jolta edes minä en onnistuisi eksymään, kun seurattiin järveä koko matka.. Vartin verran ravailtuamme jouduin siirtämään käyntiin, koska vastaan tuli ihan outo ratsukko. Tervehdimme ja hän kysyi olenko Hengenvaarasta. Esittelin itseni Jannicaksi ja jatkoimme sitten matkaa varmistettuani, että olin oikealla reitillä. Laavulla ei kuulemma ollut ollut muita, hänkin oli siellä käynyt katsomassa vain paikat talvikuntoon ja vienyt halkoja mennessään. Ihmettelin kyllä hieman missä poika ne halot oli kantanut, kun ei hänellä ollut reppua tai satulalaukkua, mutta jäi kysymättä.. Takaisin tullessa kentällä oli menossa estevalmennus, joten en viitsinyt mennä sinne häiritsemään, vaikka ensin olin ajatellut rennon maastolenkin vuoksi mennä vielä hetkeksi kentälle vääntämään koulua. Tallilla riisuin varusteet ja pyyhin pahimmat hiet tammasta. Se sai jäädä sisään syömään loimitettuna, koska ulkona satoi vettä ja tarhakaverikin seisoi liikutettuna karsinassaan. Vein varusteet vielä paikoilleen ja kävin sanomassa moikat Haperolle, jotta nainen tietäisi minun lähteneen.

14.10.2016, kirjoittanut Jannica
Vilkaisin syrjäsilmällä Haperon liikutuslistaa minulle hörppiessäni kahvia. Ehtisin vielä ratsastaa ainakin kaksi hevosta tänään, koska kello näytti kuutta. Kiirettä oli kuitenkin pidettävä, mikäli mielisin ne liikutella ja hoitaa ennen kahdeksan iltaruokintaa. Tuumasta toimeen sitten! Seuraavana listalleni oli eksynyt suomenhevostamma Sunna. Minua vähän huvitti, oliko Hapero tahallaan valinnut ns. pomminvarmat ratsut minulle liikutukseen, koska tahtoi varmistaa, ettei hänen rästihommiensa aikana tapahtuisi mitään odottamatonta keskeytystä.. Joka tapauksessa kävelin hakemaan tallista Sunnan riimun ja narun hakeakseni tamman ulkoa.
Talutettuani tamman käytävälle hain varusteet ja harjat. Saatuani sen harjattua ongelmitta laitoin satulan ja suitset, jotka menivät oikein hyvin. Puin vielä etujalkoihin suojat, jotka olin miltei unohtanut kokonaan. Hain kypärän, hanskat ja raipan ja suunnistimme kentälle. Kiristin vyön ja nousin selkään. Käveltyämme aloin keventelemään ravissa ja sitten kävelin hetkisen. Sen jälkeen annoin laukkapohkeet ja laukkasimme melko monta kierrosta molempiin suuntiin. Perusjuttujen jälkeen otimme loppuverkat ja talutin tamman talliin. Riisuin satulan ja suitset, sitten laitoin suojat paikalleen ja pesin kuolaimet. Pistettyäni suitset pakettiin harjasin tamman pikaisesti ja tarkastin kaviot. Selvitin vielä jouhet, koska ratsastelusta oli jäänyt hetki ylimääräistä aikaa. Puhdistettuani Sunnan varusteet laskin, että oli aikaa vielä yhden hevosen ratsasteluun ennen iltatallia.

20.08.2016 estevalmennus, valmentajana Eepos
Sunna ja Hapero olivat jo kentällä kun saavuin pitämään valmennusta. Ajatuksena oli mennä puomeja, jotka oli jo kannettu kentälle valmiiksi. Sillä välin kun siirtelin puomeja, pyysin Haperoa ottamaan jo ravia, ensin nopeita käynti-ravi-siirtymiä ja temponvaihteluita. Puomit alkoivat olla paikallaan. Pitkällä sivulle oli ravipuomit ehkäpä aavistuksen pitkillä väleillä, niin että Sunna saisi venyttää askeliaan puomeilla. Puomit olivat pitkässä jonossa, joten hevonen sai oikeasti tehdä töitä niillä. Ensimäinen kerta ei ollut mitenkään kehuttava, hevonen näytti olevan vähän hukassa jalkojensa kanssa eikä tiennyt minne asetella ne. Seuraavalla kerralla ne menivät jo paremmin, vähän hapuilua ja epävarmuutta oli ilmassa, mutta kolmannella kerralla Sunna harppoi puomit kuin vanha tekijä. Nyt kun hevonen tajusi idean, se meni todella hyvin. Tulimme näitä puomeja kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen ratsukko sai kävellä hetken.
Muokkasin puomit laukkapuomeiksi, joista osaa jo nostin hieman irti maasta. Puomit olivat innariväleillä. Ensimmäisellä kerralla Sunna tuli puomit kuin keinuhevonen. Toisella kerralla askel ei sopinut ensimmäiselle, joten puomit olivat aikamoista räpellystä. Mutta kolmas kerta toden sanoo ja ratsukko ylitti puomit mallikelpoisesti. Hevonenkin meni korvat hörössä innoissaan kohti puomeja ja ylitti ne hienosti. Suunnan vaihdon jälkeen alku oli taas pientä hakemista, mutta muutaman kerran jälkeen meni taas upeasti. Ratsukko sai luvan loppuverryttelyyn. Korjasin esteet kentältä sillä välin ja lähdin kotiin.


IKÄÄNTYMINEN


Menehtynyt 26 vuoden iässä.


Virtuaalihevonen / A sim game horse