Mörkövaaran Pasianssi


† 5.10.2017 †

Kuvat: Suvi T.


Virallinen nimi: Mörkövaaran Pasianssi Kutsumanimi: Pasi
Syntynyt, ikä: 18.02.2016, kts sivun alareuna Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: ori Säkäkorkeus: 157cm
Väri: rautias Merkit: -
Omistaja: Hapero, VRL-06115 Asuinpaikka: Hengenvaara
Kasvattaja: Tvisha (VRL-01671), Mörkövaara Rekisterinumero: VH16-018-0533
Koulutustaso: HeA / 100cm / helppo / noviisi Painotus: yleispainotteinen

KRJ-I, 12/16, 6 + 40 + 25 + 20 + 15 = 106p

KERJ-I, 12/16, 5,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 105,5p

ERJ-I, 05/17, 5,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 106,5p

SLA-I, 06/17, 10 (3-3-2-2) + 22 + 25 + 20 + 20 = 97p

YLA1, AP2, 09/17, 33,5 (18+15,5) - 30 (21+9) - 17 - 18 - 6 = 104,5p



LUONNE


Mörkövaaran Pasianssi eli Pasi on mitä mukavin ja leppoisin oriherra - luulisin ruunanrepsukaksi jos en paremmin tietäisi. Ori on aina hyväntahtoinen ja aina valmis työskentelemään. Sillä on uskomattoman hyvä työmotivaatio ja se yrittää aina parhaansa. Se on usein pahnanpohjimmaisena laumassa, muttei kuitenkaan kestä mitään turhanpäiväistä kiusaamista ja pompottelua. Pasi on leppoisa ja sosiaalinen, ääreishelppo tapaus arjessa ja juhlassa.

Hoitaessa Pasi on kiltti ja utelias, mutta vähän hömelön huolimaton eikä siksi sovi ihan kaikkien hoidettavaksi. Se onnistuu vähän turhan usein säheltämään harjakorin nurin ja tuntuu muutenkin olevan aina väärässä paikassa ja tiellä. Kavioiden puhdistus on orin kanssa helppoa, sillä se kannattelee itse jalkoja ja nostaa ne pelkästä käskystä. Myös varustaessa herra on kuuliainen ja vaivaton. Taluttaessa sen sijaan saa olla jo tarkempi, sillä Pasilla on tapana kävellä ihan vaan omaa vauhtiaan ja siinä jää helposti hitaampi taluttaja jälkeen. Ei ori mihinkään jyräämään lähde, kunhan kävelee karkuun. Kengittäjä, eläinlääkäri ja hieroja on Pasille vanhoja tuttuja eikä peseminen tai vesi ylipäätään tuota sille ongelmia.

Ratsuna orin erinomainen työmotivaatio korostuu ja se tekee parhaansa jopa korjaillen ratsastajan virheitä parhaansa mukaan. Tämä tosin aiheuttaa sen, että ori saattaa epäselvien apujen johdosta tehdä aivan omia ratkaisuja ja tarjota vain pohkeenväistöä laukannoston sijaan. Pasi on muutenkin erittäin herkkä tarjoamaan erinäisiä liikkeitä ja sen kanssa ratsastamisen oppiminen voi kestää tovinkin. Pasi on iso hevonen ja sillä on ehdottomasti ison hevosen liikkeet. Käynti ja laukka on vielä siedettäviä selästä, mutta kunnon ravissa saa ratsastajakin tosissaan tehdä töitä. Ulkopuolisen silmiin askeleet on luonnollisesti näyttäviä, joten hukkaan ei ratsastajan työ mene. Maastossa Pasi on reipas ja letkeä, se tykkää painella täysiä pisin metsäteitä, mutta toisaalta se viihtyy rauhallisemmillakin lenkeillä ihan hyvin. Ori kuumuu jonkin verran kilpalaukoissa, mutta pysyy kuitenkin käsissä. Se on varmajalkainen ja peloton maastokaveri.

Esteillä Pasi on yhtälailla työintoinen ja hyppää erittäin mielellään. Sillä on keskivertoinen hyppytekniikka, mutta tämän hevosen kanssa menestys haetaan esteiden välissä. Ponnua löytyy metrisiin esteisiin helposti ja Pasi hyppää lähes aina puhtaasti - ei juuri kiellä eikä ohittele ja osaa katsoa itse suht hyvin ponnistuspaikat. Pasin laukka on helposti säädeltävissä ja rautias kääntyy lähes pennin päällä yllättävän ketterästi koostaan huolimatta. Maastoesteillä sitä saa pidätellä vähän rataesteitä enemmän, mutta sielläkin se hyppää varmasti ja puhtaasti.

Kärryjen edessä Pasi ei ole niin taitava, mutta into korvaa puuttuvan taidon. Se työskentelee mielellään myös ohjasajaen ja on ehdottomasti parhaimmillaan koulukokeessa. Tarkkuusosuudella se ei ole niin taitava, isokokoinen hömelö teilaa helposti keilat kumoon. Välillä tuntuu, että orista on jopa hauska rämistellä tahallaan kaataen tötsät - niin kärryillä kuin ratsastaessakin.

Kilpapaikalla Pasi on oma herrasmiesmäinen itsensä. Se on terveen utelias maailman menoa kohtaan, mutta on ehdottomasti yksi tallin mukavimmista matkakavereista. Verkassa ja radalla se on ihan oma itsensä, jopa tavallista parempi, sillä ori osaa arvostaa aplodeja ja ymmärtää ne kehuna. Pasia ei paljon ratsastajan jännitys hetkauta, se voi olla vähän normaaliakin herkempi, mutta pääasiassa hevonen rauhoittaa ratsastajaa eikä toisin päin. Traileriin Pasi menee helposti ja matkustaakin nätisti, mutta pois tuleminen on aina yhtä räminää.


SUKUTAULU


Isä: Mörkövaaran Pinsentti
YLA2, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
sh, prt, sk 154cm
VaB / 90cm / tutustumisluokka
Ii: Pyriitti
SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
sph, m, sk 145cm
Iii: Termiitti evm
sph, m, sk 145cm
Iie: Pilvina evm
sh, rt, sk 149cm
Ie: Siljana
SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II
sh, prt, sk 157cm
Iei: Karvinen evm
sh, rt, sk 157cm
Iee: Sinjaana evm
sh, prt, sk 155cm
Emä: Harmonella
YLA1, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
sh, rt, sk 158cm
HeA / 100cm / helppo
Ei: Harmoiri
YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
sh, vkk, sk 162cm
Eii: Hurmos evm
sh, vkk, sk 163cm
Eie: Karmri evm
sh, trt, sk 159cm
Ee: Kieroililja
KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, jälkeläisluokka C
sh, tprt, sk 157cm
Eei: Tappohauska evm
sh, vrt, sk 153cm
Eee: Myrkynnielijä evm
sh, rt, sk 152cm


SUKUSELVITYS


iii. Termiitti on nytemmin ansaittuja eläkepäiviään viettelevä suomenpienhevosori, joka on kokenut yhtä jos toista elämänsä aikana. Ori ratsukoulutettiin heti kolmen vuoden iässä, jolloin se alkoi myös aktiivisesti kilpailla eri ratsastuslajien parissa. Liian ahkera kilpaileminen kuitenkin kävi pian nuoren hevosen jalkoihin, jonka myötä sen kisaura stoppasi lyhyeen ja matka teurastamolle alkoi. Välissä Termiitti kuitenkin pelastettiin, sen jalat hoidettiin kuntoon ja lähdettiin uudestaan kokeilemaan onnea radoille. Kapasiteettia pienellä hevosella riitti esteillä 110cm asti ja koulussa se taittoi helppo B luokan. Tällä kertaa jalat kestivät, mutta puolestaan omistajan ja hevosen kemiat eivät natsanneet, jolloin Termiitti jälleen vaihtoi omistajaa. Tässä vaiheessa ori oli kuitenkin kerännyt jo mukavan määrän menestystä koulun ja esteiden parissa, jonka myötä se ostettiin jalostusoriksi. Jalostusorina ollessaan Termiitti oli kova karkailemaan ja vahinkoastumaan tammoja, jolloin se oli yhden jos toisenkin kerran eristyksissä. Jälkeläisiä ori sai jalostusuran aikana 17 kappaletta, joille se periytti erityisesti hyvää hyppykykyään. Hankalampi luontoinen Termiitti on väritykseltään musta ja säkäkorkeutta pienhevosella on vajaat 146cm.

iie. Pilvina oli kaunis suomenhevostamma, kasvattajanaan ja omistajanaan Pilvi Andersson. Väritykseltään Pilvina oli rautias ja säkäkorkeutta tältä löytyi 149cm, joten se oli juuri ja juuri hevosen mitoissa. Hyvärakenteinen tamma oli koko elämänsä ajan tuttu näky näyttelykehissä, keräten matkaansa lukuisia BIS-sijoja. Hyvän näyttelymenestyksen myötä myöhemmällä iällä Pilvina kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Näyttelykehien ulkopuolella Pilvinalla kierreltiin myös koulukisoissa, pääosin vaativa B luokissa. Tamma omasi kauniit liikkeet, joiden vuoksi se ehkä hurmasi tuomarit ja siten sijoittui toistuvasti. Luonteeltaan Pilvina oli hyvin herkkä ja osittain jopa säikky, vähän ikään kuin yhden ihmisen hevonen. Kilparadoilla se omasi kuitenkin erittäin vahvan kilpailuvietin, joka on ehkä osasyy sen menestykseen. Pilvinaa käytettiin jalostukseen kahden jälkeläisen verran, saaden upeat tamma- ja orivarsat. Molemmille jälkeläisille tamma periytti hyvää liikettään ja kapasiteettia vaativiin luokkiin kouluradoille. Pilvina lopetettiin pitkään vaivanneen puhkurin seurauksena 18 vuoden iässä.

iei. Karvinen on nytemmin jo eläkepäiviään viettelevä komea suomenhevosori, kasvattajanaan Jouko Kinnunen. Nuorena hevosena Karvinen oli hyvin lupaava ratsuhevonen, joka taittoi kouluratsastuksessa vaativa b luokat, ylittäen myös rataesteitä 90cm korkeudella. Neljän vuoden iästä lähtien orilla kilpailtiin ahkerasti koulun ja esteiden parissa, saavuttaen lukuisia voittoja sekä muita sijoituksia molemmista lajeista. Viiden vuoden ajan Karvista nähtiin kaiken maailman kissaristiäisissä, kunnes 9 vuoden ikäisenä se loukkasi jalkansa niin pahasti, ettei se kestänyt enää normaalia ratsastuskäyttöä. Tällöin hyvin menestynyt ori meinattiin laittaa kuoppaan, mutta nykyinen omistaja pelasti sen ja teki siitä oivan seurahevosen. Seurahevosen viran ohella Karvista käytettiin myös jalostukseen, saaden kahdeksan jälkeläistä. Jokaiselle jälkeläiselle ori on periyttänyt hyvää kilpakykyään ja mukavanoloista luonnettaan. Hyväluontoinen Karvinen on väritykseltään rautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta tältä löytyy noin 159cm. Vaikka jalka edelleen 22 vuotiasta oria vähän vaivaakin, on sillä edessään vielä monen monta hyvää vuotta.

iee. Sinjaana oli Siljanan tavoin Siiri Kosken kasvattama suomenhevostamma, joka oli luonteeltaan melkoinen känkkäränkkä. Tutummin Sinja oli oman arvonsa tunteva hevonen, joka ei antanut mitään ilmaiseksi missään tilanteessa, aiheuttaen joskus harmaita hiuksia hoitajilleen. Nuorena tamma oli tuntihevosena ratsastuskoulussa, mutta kun huomattiin, että se ei millään tavoin hommasta nauti, myytiin se yksityiseksi. Tällöin Sinja pääsi myös kilparadoille näyttäytymään, ollen aivan tykki ja ylivoimainen esteratsastuksessa 100cm luokissa. Se voitti, tai vähintäänkin sijoittui, melkein jokaisessa starttaamassa kilpailussaan, jättäen kaikki epäilijät kylmäksi. Myös kouluradoilla Sinjaa nähtiin helpoissa luokissa, niissä kuitenkaan suurempaa menestymättä saavuttamatta. Kuusi vuotisen esteuransa jälkeen tamma siirtyi jalostushevosen rooliin, saaden kolme upeaa jälkeläistä. Jälkeläisilleen, kuten myös Siljalle, Sinja periytti punarautiasta väritystään. Säkäkorkeutta hyvärakenteinen tamma omasi 155cm. Vanhemmalla iällä Sinjan jalat alkoivat enemmän ja vähemmän oireilemaan, niitä koetettiin hoitaa kuntoon, mutta aina tuli takapakkia paranemisen kanssa. Sen vuoksi Sinja lopetettiin 19 vuoden ikäisenä.


eii. Hurmos oli voikko, korkeutta siltä löytyi 163cm ja rakenne oli ainakin isästään parantunut. Liittymät olivat paremmat, jalka-asennot olivat paremmat vaikka etupainoisuus jäi ja takaosaan olisi toivonut enemmän pyöreyttä. Korrekti rakenne jäi siis uupumaan, mutta antoi jo toivoa paremmasta jalostusvalintojen mukaan. Liike ei päätä huimannut, Hurmos sai helppo B –radoilla aikaan kelvollista jälkeä. Esteille kapasiteettia sen sijaan jo oli, metrin radat sujuivat enemmän tai vähemmän hyvin. Yleensä se riippui vain siitä, miten paljon oria huvitti asiaa tehdä. Isältä periytynyt viitsimättömyys yhdistyi Hurmoksessä hieman turhan älykkääseen luonteeseen ja ori tiesikin kaikki tavat vältellä työntekoa, jos ei halunnut tehdä. Hyvää jälkeä se kuitenkin sai aikaan silloin, kun sen sai motivoitua tekemään hommiaan. Yllättävää kyllä, Hurmos saatiin kantakirjattua peräti toisella palkinnolla, vaikka se saikin melkoisia moitteita luonteestaan. Hyvät tulokset kilparadoilla ja kantakirjauksen kouluradan hyvät prosentit kuitenkin kompensoivat testiratsastuksessa ilmenneitä ongelmia. Vaikka Hurmoksella oli todellista annettavaa suomenhevosjalostukseen, se sai tammoja valitettavasti lähinnä värinsä vuoksi. Ori sai elämänsä aikana 42 jälkeläistä joista valtaosa (reilu 30) tehtiin värivarsoina. Hurmoksen tietoisella valinnalla saatiin varsoille terveyttä jalkoihin ja hyviä kavioita sekä estekapasiteettia. Valitettavasti orin varsat ovat olleet hieman liian fiksuja tapauksia, joten kodilla on ollut todella suuri merkitys niiden suorittamisen kannalta.

eie. Karmri oli syvänsävyinen, läsipäinen tummanrautias liinahtavin jouhin, korkeutta tammalla oli 159cm. Rakenteeltaan tuo oli lähisuvustaan huolimatta jo varsin ratsumainen: tyypit ja leimat olivat hyvät, runko syvä ja pyöreä, joskin hieman lyhyt, kaula pitkä ja jalka-asennot hyvät. Kaulan liittymä runkoon oli hieman leveä ja alhaalle asettunut, lautanen oli huipukas, mutta muuten Karmri oli oikein hyvärakenteinen suomenhevostamma. Käynti oli pitkää ja irtonaista, kunhan tamma rentoutui, mutta sortui toisinaan jännittyneeseen töpötykseen. Ravissa Karmri ei enää levittänyt kuten isänsä, mutta täysin suoriksi sen raviliikkeitä ei voinut sanoa, laukka oli tahdikasta, letkeää ja irtonaista, joskin edelleen vaatimatonta. Karmri kilpaili aluetasolla helppoa A:ta ja treenasi kotona vaativaa B:tä, estepuolella se kilpaili metrin luokkia kansallisissa luokissa hypäten väliin myös pari puhdasta, mutta sijoittumatonta 110cm rataa. Tamman hyppytyyli oli varsin hyvä, ja se kilpaili jonkin verran myös kenttää tutustumisluokissa - kapasiteettia olisi ollut pidemmälle, ratsastajalla ei ollut uskallusta. Luonteeltaan Karmri oli kujeileva, älykäs, innokas oppimaan uutta, hyvin vilkas ja eläväinen, mutta kiltti. Tamma kehitti häiriökäytöstä turhautuessaan, mutta aktivointipallo karsinassa ja paljon ulkoilua pitivät sen tyytyväisenä elämäänsä. Karmri kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle erinomaisin käyttöpistein. Valitettavasti siinä, missä Karmrin omistajan tavoitteet kilpakentillä olivat varsin realistisia oli homma jalostuspuolella enemmän sinne tänne sohimista hienon värin perässä. Tamma varsoi kolme varsaa eri värioreista, kaksi näistä olivat voikkoja, yksi oli rautias. Onneksi periyttäjänkykyäkin löytyi, Karmrin kolme jälkeläistä perivät emältään oikein hyvän kapasiteetin, mutta myös luonnetta: ne eivät ole sopineet missään vaiheessa pihankoristeiksi vaan kuten emänsä, tylsistyminen ja älyllisten haasteiden puute ovat saaneet ne häiriökäyttäytymään.

eei. Tappohauska oli hauska, toimiva sekoitus perhe- ja kisahevosta. Orilla kisattiin menestyksekkäästi koulua ja esteitä (heA/100-110cm), se sijoittui usein, voitti muutaman kerran ja jos ei tuonutkaan ruusuketta kotiin, niin Tappohauska teki ratsastajineen siistin suorituksen ilman isompia virheitä. Neli- ja viisivuotiaana ori osallistui laatuarvosteluun päästen kärkikymmenikköön molempina vuosina. Kisaamisen ohella Tappohauska toimi opetusratsuna ja maastopuksuna omistajansa lapsille. 153-senttinen, vaaleanrautias piirtopää liikkui rennoin, elastisin liikkein, yliastunta ja tahti olivat hyvät, samoin takaosan työskentely. Ravi oli ehdottomasti raudikon paras askellaji. Rakenteensa puolesta ori oli sekoitus vanhempiaan; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, pitkä leveähkö kaula, pitkähkö pyöreä runko, loiva lapa, pitkä loiva lautanen, etuset sapelihakuiset, vuohiset lyhyet, muuten hyvät jalat. Tappohauskan hyppykapasiteetti oli parempi kuin hyppytekniikka, ori hyppäsi hieman laiskasti ja löysästi eikä käyttänyt selkäänsä kunnolla, jalkatekniikka taas oli hyvä. Hyvän luonteensa ja käsiteltävyytensä vuoksi seurallinen, umpikiltti ori oli koko perheen lellikki. Luonnekuvaus muistutti ylistysvirttä; reipas, energinen, herkkä, nöyrä ja kuuliainen, aina lapasessa pysyvä herrasmies, erittäin miellyttävä niin käsitellä kuin ratsastaa. Ori kantakirjattiin KTK-III -palkinnolla, suoritusten ansiosta kantakirjaluokka nousi KTK-II:ksi. Ori ei ollut ihmeperiyttäjä, mutta se jätti hyviä heB-HeA/90-110cm -tason jälkeläisiä niin harrasteluun kuin kisaukseen (joukossa muutama laatuarvostelumenestyjä, suurin osa kuitenkin perusputteja). Tappohauskan varsat ovat hyväluonteisia, selväpäisiä hevosia, joilla on perushyvät rakenteet ja liikkeet niiden puutteista ja vioista huolimatta. Nykyään ori elelee 33-vuotiaana teräspappana shettislauman kanssa Loimaalla.

eee. Myrkynnielijä, 152-senttinen sukkajalkainen raudikko, oli oikein kivannäköinen ratsuhevonen pikkuvioistaan huolimatta; erittäin hyvät tyypit, pyöreä avo runko, ylhäälle asettuva pitkä kaula, korkea säkä, loiva lapa ja lautanen, hyvät etujalat, käyrähköt kintereet. Tamman kanssa kisattiin aktiivisesti koulua heA-tasolla (alue- ja kansallinen taso) erinomaisella menestyksellä, ja esteitä aluetasolla 90-100cm radoilla nollaradoilla ja jokusella sijoituksella. Lahjakkuus näkyi jo nuorena Myrkynnielijän ollessa neli- ja viisivuotiaana laatuarvostelujen lupaavin kouluratsu ja myöhemmin kasvattajakisan kouluosuuden toinen. Ahtaita käyntiliikkeitä lukuun ottamatta Myrkynnielijällä oli emänsä hyvät liikkeet; tahdikkaat, ilmavat, elastiset, melko matkaavoittavat, hyvä yliastunta, etenkin ravi oli erittäin laadukasta. Luonteensa ja ratsastettavuutensa puolesta raudikko sopi tavoitteellisen harrastajan kisapeliksi ja lasten hoitohevoseksi täydellisesti, tamma kun oli hyvä, rohkea hyppääjä, erittäin herkkä, pehmeä, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ratsu, joskin kovaa kättä Myrkynnielijä protestoi pikkupukein. Käsiteltäessä hevonen oli rento, lauhkea, ei koskaan sanonut mitään mihinkään vaan sietä hännästä kiskomiset ja korvien juuressa kiljumiset. Tamma kirjattiin erinomaisin käyttökoetuloksin KTK-II -palkinnolla ratsusuunnalle. Kilpauransa jälkeen tamma teki kuusi varsaa, joista kaikista kasvoi hyviä, suht kapasiteetikkaita yleishevosia. Myrkynnielijän varsat ovat korrektirunkoisia, suhteellisen hyväliikkeisiä käyttöhevosia, kaikki ovat kilpailleet ja menestyneet koulu- ja/tai esteradoilla (lähinnä aluetasolla, joitakin kansallisia koulustartteja). Hyvän rakenteen ja kapasiteetin lisäksi tamma periytti selväpäistä, lauhkeaa luonnetta, vireystilassa saattaa olla vähän sanomista. 27-vuotias tamma viettää eläkepäiviään Pohjanmaalla.

sukuselvityksestä kiitos kasvattajalle!


JÄLKELÄISET


emä // syntymä pvm // omistaja // o./t. varsa
Vaniman Cha-cha-cha // 20.04.2016 // Hapero (VRL-06115) // o. Hengenvaaran Ristiseiska
Mörkövaaran Suoruusu // 06.06.2016 // Hapero (VRL-06115) // t. Hengenvaaran Patarouva
Mörkövaaran Mysteeri // 29.05.2016 // Jaana K. (VRL-03669) // o. Ristiseiska HV


KISAKALENTERI


KRJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

01.03.2016 // KRJ/Helppo A // Marrasvaara // 3/30 //
03.03.2016 // KRJ/Helppo A // Marrasvaara // 1/30 //
06.03.2016 // KRJ/Helppo A // Marrasvaara // 5/30 //
08.03.2016 // KRJ/Helppo A // Marrasvaara // 3/30 //
09.03.2016 // KRJ/Helppo A // Marrasvaara // 3/30 //
13.03.2016 // KRJ/Helppo A // Härdelli // 4/30 //
14.03.2016 // KRJ/Helppo A // Härdelli // 1/30 //
07.03.2016 // KRJ/Helppo A // Március // 1/30 //
09.03.2016 // KRJ/Helppo A // Március // 4/30 //
13.03.2016 // KRJ/Helppo A // Claridge Stud // 4/19 //
16.03.2016 // KRJ/Helppo A // Bellgrove // 2/50 //
21.03.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 1/40 //
23.03.2016 // KRJ/Helppo A // Fiktio // 6/40 //
24.03.2016 // KRJ/Helppo A // Satulinna // 3/30 //
27.03.2016 // KRJ/Helppo B // Fiktio // 3/40 //
27.03.2016 // KRJ/Helppo A // Satulinna // 3/30 //
02.04.2016 // KRJ/Helppo B // Härdelli // 5/30 //
02.04.2016 // KRJ/Helppo B // Vindemia // 1/30 //
03.04.2016 // KRJ/Helppo B // Härdelli // 2/30 //
03.04.2016 // KRJ/Helppo B // Vindemia // 1/30 //
04.04.2016 // KRJ/Helppo B // Vindemia // 1/30 //
06.04.2016 // KRJ/Helppo B // Kaunovaara // 5/30 //
07.04.2016 // KRJ/Helppo B // Vindemia // 5/30 //
11.04.2016 // KRJ/Helppo B // Härdelli // 2/30 //
15.04.2016 // KRJ/Helppo B // Härdelli // 3/30 //
16.04.2016 // KRJ/Helppo A // Heljävirta // 2/40 //
18.04.2016 // KRJ/Helppo B // Härdelli // 1/30 //
12.05.2016 // KRJ/Helppo B // Mörkövaara // 2/30 //
20.05.2016 // KRJ/Helppo B // Mörkövaara // 4/30 //
21.04.2016 // KRJ/Helppo A // Kilpailukeskus Ginger // 2/30 //
26.04.2016 // KRJ/Helppo A // Kilpailukeskus Ginger // 5/30 //
01.05.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 3/40 //
02.05.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 6/40 //
09.05.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 3/40 //
05.05.2016 // KRJ/Helppo A // Turmeltaja // 2/30 //
05.05.2016 // KRJ/Helppo A // Turmeltaja // 1/30 //
07.05.2016 // KRJ/Helppo B // Vanima // 2/30 //
07.05.2016 // KRJ/Helppo A // Turmeltaja // 4/30 //
09.05.2016 // KRJ/Helppo A // Turmeltaja // 5/30 //
12.05.2016 // KRJ/Helppo B // Metsovaara // 2/40 //

ERJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.

10.03.2016 // ERJ/100cm // Hymni // 2/30 //
11.03.2016 // ERJ/100cm // Hymni // 1/30 //
12.03.2016 // ERJ/100cm // Hymni // 1/30 //
12.03.2016 // ERJ/100cm // Hymni // 4/30 //
13.03.2016 // ERJ/100cm // Hymni // 3/30 //
12.03.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 4/30 //
14.03.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 4/30 //
16.03.2016 // ERJ/100cm // Kuuralehdon Hevostila // 5/30 //
17.03.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 3/30 //
17.03.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 5/30 //
22.03.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 4/30 //
12.04.2016 // ERJ/100cm // Heljävirta // 5/40 //
13.04.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 1/30 //
14.04.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 3/30 //
16.04.2016 // ERJ/100cm // Mörkövaara // 1/30 //
20.04.2016 // ERJ/100cm // Heljävirta // 3/40 //
25.04.2016 // ERJ/80cm // Runoratsut // 3/30 //
29.04.2016 // ERJ/100cm // Heljävirta // 1/40 //
30.04.2016 // ERJ/100cm // Heljävirta // 2/40 //
12.04.2016 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 3/30 //
19.04.2016 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 2/30 //
20.04.2016 // ERJ/100cm // Hengenvaara // 3/30 //
02.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 3/30 //
03.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 1/30 //
05.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 2/30 //
05.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 2/30 //
06.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 4/30 //
06.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 1/30 //
08.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 1/30 //
09.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 5/30 //
10.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 3/30 //
11.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 4/30 //
11.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 1/30 //
12.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 3/30 //
19.05.2016 // ERJ/90cm // Mörkövaara // 2/30 //
23.04.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 1/30 //
29.04.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 1/30 //
30.04.2016 // ERJ/100cm // Satulinna // 3/30 //
05.05.2016 // ERJ/90cm // Metsovaara // 4/40 //
09.05.2016 // ERJ/90cm // Metsovaara // 1/40 //
30.06.2016 // ERJ-cup/100cm // Kuuralehdon hevostila // 8/308 //

KERJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

02.05.2016 // KERJ/Helppo // Mörkövaara // 5/40 //
03.05.2016 // KERJ/Helppo // Mörkövaara // 2/40 //
09.05.2016 // KERJ/Helppo // Mörkövaara // 3/40 //
04.05.2016 // KERJ/Helppo // Kultahuisku // 3/30 //
21.05.2016 // KERJ/Helppo // Metsovaara // 5/40 //
23.05.2016 // KERJ/Helppo // Metsovaara // 6/40 //
04.06.2016 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 4/44 //
05.06.2016 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 5/44 //
07.06.2016 // KERJ/Helppo // Metsovaara // 4/60 //
08.07.2016 // KERJ/Helppo // Hortensia // 3/30 //
21.06.2016 // KERJ/Helppo // Kultahuisku // 4/30 //
24.06.2016 // KERJ/Helppo // Március // 5/35 //
02.07.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 2/30 //
15.07.2016 // KERJ/Helppo // Huvitutti // 4/30 //
16.07.2016 // KERJ/Helppo // Koskimäki // 4/30 //
17.07.2016 // KERJ/Helppo // Koskimäki // 5/30 //
18.07.2016 // KERJ/Helppo // Koskimäki // 2/30 //
19.07.2016 // KERJ/Helppo // Oakhill // 4/30 //
19.07.2016 // KERJ/Helppo // Metsovaara // 1/40 //
20.07.2016 // KERJ/Helppo // Koskimäki // 1/30 //
24.07.2016 // KERJ/Helppo // Huvitutti // 1/30 //
01.08.2016 // KERJ/Helppo // Metsovaara // 3/29 //
11.08.2016 // KERJ/Helppo // Metsovaara // 5/26 //
12.08.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 4/30 //
15.08.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 1/30 //
18.08.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 1/40 //
20.08.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 1/30 //
20.08.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 6/40 //
23.08.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 2/40 //
23.08.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 1/30 //
24.08.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 2/40 //
26.08.2016 // KERJ/Helppo // Ros Cirein // 3/40 //
27.08.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 3/30 //
29.08.2016 // KERJ/Helppo // Turmeltaja // 5/30 //
03.08.2016 // KERJ/Helppo // Március // 4/28 //
04.08.2016 // KERJ/Helppo // Március // 3/28 //
19.08.2016 // KERJ/Helppo // Huvitutti // 3/40 //
22.08.2016 // KERJ/Helppo // Huvitutti // 2/40 //
23.08.2016 // KERJ/Helppo // Hengenvaara // 6/50 //
30.08.2016 // KERJ/Helppo // Huvitutti // 4/40 //

VVJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.

15.05.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 3/31 //
01.06.2016 // VVJ/Noviisi // Wyat Shetlands // 3/40 //
01.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 1/44 //
01.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 2/36 //
03.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 6/36 //
07.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 3/44 //
09.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 4/36 //
12.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 6/36 //
14.06.2016 // VVJ/Noviisi // Wyat Shetlands // 3/40 //
16.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 3/44 //
16.06.2016 // VVJ/Noviisi // Wyat Shetlands // 4/40 //
17.06.2016 // VVJ/Noviisi // Wyat Shetlands // 6/40 //
17.06.2016 // VVJ/Noviisi // Wyat Shetlands // 3/40 //
18.06.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 5/36 //
19.06.2016 // VVJ/Noviisi // Wyat Shetlands // 1/40 //
26.06.2016 // VVJ/Noviisi // Wyat Shetlands // 1/40 //
01.07.2016 // VVJ/Noviisi // Metsovaara // 1/40 //
04.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitus // 5/40 //
05.07.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 6/85 //
05.07.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 4/81 //
06.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitus // 1/40 //
07.07.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 3/81 //
08.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitus // 5/40 //
09.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitus // 4/40 //
10.07.2016 // VVJ/Noviisi // Hengenvaara // 4/81 //
11.07.2016 // VVJ/Noviisi // Bridgeroad // 5/40 //
11.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitutti // 5/30 //
14.07.2016 // VVJ/Noviisi // Bridgeroad // 4/40 //
15.07.2016 // VVJ/Noviisi // Metsovaara // 2/40 //
15.07.2016 // VVJ/Noviisi // Oakhill // 2/30 //
15.07.2016 // VVJ/Noviisi // Bridgeroad // 5/40 //
15.07.2016 // VVJ/Noviisi // Bridgeroad // 3/40 //
16.07.2016 // VVJ/Noviisi // Oakhill // 5/30 //
17.07.2016 // VVJ/Noviisi // Oakhill // 5/30 //
17.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitutti // 4/30 //
18.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitutti // 3/30 //
19.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitutti // 2/30 //
19.07.2016 // VVJ/Noviisi // Oakhill // 3/30 //
20.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitutti // 2/30 //
25.07.2016 // VVJ/Noviisi // Huvitutti // 3/30 //
30.10.2016 // VVJ-cup/Noviisi // Wyat Shetlands // 3/83 //

Näyttelyt, arvonimet.

20.05.2016 // Kutsu // VSN/Suomenhevosorit // 11/12 // 36,5p.
05.06.2016 // Kutsu // VSN/Suomenhevosorit // 11/12 // 33,5p


PÄIVÄKIRJA


07.09.2017 Kohta mentäisiin taas! Pasilla on edessä enää yleislaatuarvostelu ja sen jälkeen ori on saavuttanut elämässään jo oikeastaan kaiken. Se on kisannut sijoituksensa jo aika päiviä sitten täyteen, neljässä lajissa, vaikkei sukunsa puolesta valjakkoajoon ollutkaan niin näyttöä. Joulukuussa 2016 Pasi kävi hakemassa kaksi lajilaatuarvostelun ykköspalkintoa ja vielä toukokuussa 2017 viimeisen. Suomenhevosten laatuarvostelu valloitettiin kesäkuussa ja nyt syyskuussa kirmataan varmoin askelin yleislaatuarvosteluun!

06.09.2017 Keskiviikon ohjelmaan oli Pasille osunut kengitys, mutta sen jälkeen olin ajatellut käydä kentällä pyörimässä ihan vain perusjuttuja, hakea vähän tuntumaa. Pasi käyttäytyi hyvin kengityksessä ja palkitsin sen runsain herkuin, vaikka kengitys olikin sille ihan peruskauraa - pysyisipähän jatkossakin hyvänä. Suoraan operaation jälkeen jäin puunaamaan Pasia käytävälle ja siitä suuntasimmekin pian kentälle. Muutama muu ratsukko lopetteli treenejään, joten vähän aikaa verkkailtuani sain koko kentän käyttöön itselleni. Pasi kyttäili hetken hävinneiden kavereidensa perään, mutta sain sen nopeasti taas keskittymään työntekoon. Ori oli alkuun aika tahmea ja jouduin ratsastamaan sitä reippaasti eteen, että sain sen tekemään rehellisesti töitä. Ratsastin paljon siirtymiä ja taivuttelin oria ympyröillä. Loppuverkassa uskalsin kokeilla vähän pohkeenväistöä sekä käynnissä että ravissa ja ne sujuivat mielestäni yllättävän kivasti!

12.05.2017, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Valmennukseen saapui tänään Pasi ratsajineen - ratsastaja oli vasta muutaman kerran orilla ratsastanut, mutta yhteispeli näytti sujuvan kohtalaisen hyvin jo alkuverryttelystä lähtien. Rohkaisin ratsastajaa ratsastamaan Pasia ihan reippaasti: vaikka ori teki ihan tosissaan töitä muutenkin, pystyisimme tekemään paremmin hienosäätöä kun ori olisi sataprosenttisesti kuulolla. Muutaman pysähdys-peruutus-ravi -siirtymisen jälkeen saatoimme aloittaa sen asettelun ja taivuttelun. Tarkoitus oli ratsastaa hevosta ympyrällä ja asettaa se nikama kerrallaan ensin ulos ja sitten sisään. Se olisi hyvää jumppaa hevoselle, mutta toisaalta tarkkuutta vaativaa ja valaisevaa ratsukolle. Alkuun ratsastajalla kesti päästä jutusta jyvälle, mutta kun juju löytyi, alkoi tehtävä sujua erinomaisen hyvin! Pasi ei ollut mikään hirveän jäykkä hevonen, joten ratsastajan täytyi lähinnä löytää oikea tapa pyytää ja hevonen toimi. Hyvää työtä molemmilta!

02.05.2017, valjakkovalmennus (omistajan kirjoittama)
Pasin kanssa ajettiin tänään valjakkoa ihan valvovan silmän alla! Tarkoitus oli vähän treenata tarkkuuspuolta ja kentälle olikin tehty aikas haastava rata. Alkuun olimme molemmat aika ruosteessa, mutta yllättävän nopeasti löysimme yhteisen sävelen ja pallotkin lakkasivat putoamasta. Pasia joutui aika paljon hillitsemään, mutta se tasoittui todella hyvin valmennuksen loppua kohden - ehkä siksi, että suurimmat energiat oli jo kulutettu.

20.11.2016, kirjoittanut Jannica
Sunnuntai iltapäivällä oli Jummin ratsastettuani vielä muutama tunti valoisaa aikaa, joten päätin viedä Pasin maastoon, koska kaipasin itsekin pienen rauhallisen hetken päivään. Pasi olisi ainakin varma valinta rauhalliseen köpöttelymaastoon, tuumin kantaessani varusteita karsinalle. Sitten hain orin sisään sen syötyä jo heinänsä ja talutin karsinaan kuntoonlaitettavaksi. Pasi seisoi hoitamisen ajan kiltisti paikallaan ja puhdistin vielä kaviot ennen kuntoonlaittoa. Epäilin, ettei se tarvinnut suojia rennolle lenkille, joten jätin ne pois. Maastossa olisi kuitenkin kuraista, kun oli satanut monta päivää putkeen. Nyt vesisateet olivat kuitenkin jo onneksi väistymään päin ja aurinkokin oli aamusta pilkottanut pilvien lomasta vaikka synkkä kelihän nytkin vielä oli ja kaikki tuntui olevan tasaisen harmaata.
Asetin satulan orin selkään, jonka juuri ja juuri sain laitettua vajaat 160cm:ä korkealle oripojalle. Sitten kiinnitin vyön ja suitsin hevosen. Laitoin turvaliivin, extratakin ja kypärän ja vedin vielä hanskat käteen ennen lähtöä. Talutin ratsuni tallipihalle ja nousin ratsaille varmistettuani kaiken olevan kunnossa. Kiristin vyön ja säädin jalustimet, jonka jälkeen olimme valmiit lähtöön. Pasi lähti mieluusti kävelemään kohti tuttua metsäpolkua. Orin korvat kääntyilivät tarkkaavaisena ympärilleen edetessämme maastolenkillä, viime maastoilusta oli tainnut kulua tovi. Alkuverryttelyt suoritettuamme laukkasimme koko peltoaukion ihan metsänrajaan asti, jossa hidastin vasta raville ja käyntiin, kun jouduimme väistämään metsänsuulla riippuvia kuusenoksia. Korkeat puut muodostivat tuulessa huojuen kujan, jonka keskeltä kuljimme.
Rakastin metsän omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Pysähdyimme katselemaan Pasin kanssa tuttua sorsaporukkaa lammelle, eikä ori osoittanut pienintäkään kyllästymisen merkkiä, vaikka katselimme lintuja pitkänkin tovin. Tuulenvire lepatti mukavasti, mutta ei ollut kuitenkaan kylmä, mikä oli poikkeuksellista, koska elettiin kuitenkin marraskuun puoliväliä. Vilkaisin syrjäsilmällä kelloa, hyvänen aika! Sehän näytti jo puolta viittä! Nyt oli kiiruhdettava, jotta ehtisimme vielä valoisanaikaan takaisin. Orin kanssa pimeässäkin olisi varmasti voinut kyllä maastoilla, jos olisin tajunnut ottaa otsalamppuni mukaan.. Aukiolla alkoi tulla jo vähän kylmä, joten annoin Pasille poikkeuksellisesti luvan laukata kotiinpäin viimeisen suoran, koska tiesin voivani luottaa oriin. Tallitiellä tuli auto vastaan melko lujaa, joka ei kuitenkaan varmaa oria onneksi hetkauttanut. Tallipihalle päästyäni oli kello hieman yli viiden. Laskeuduin selästä ja talutin orin tallille. Otin varusteet pois ja harjasin sen pikaisesti. Ei sen paljoa ollut hiki tullut, mutta loimitin sen kuitenkin varoiksi.

19.11.2016, kirjoittanut Jannica
Iltapäivälle kaipasin lauantaina Jummin jälkeen jotakuta hieman rauhallisempaa tapausta ja itselle rennompaa aikaa ennen illan ratsastelua, joten valitsin seuraavaksi Pasi-orin, joka katseli minua tarhassa aina niin lempeillä silmillään. Ori olikin kuulemma oikein herrasmies joka suhteessa, oli Hapero joskus maininnut kysyessäni sen luonteesta. Niinpä minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun ori löytyi Haperon jättämältä liikutuslistalta kenet valitsisin seuraavaksi jonosta. Hyvillä mielin hain orin tarhasta ja aurinkokin oli sopivasti alkanut paistelemaan, joten ajattelin että voisin juoksuttaa Pasin tänään, koska en ollut mennyt sillä koskaan, niin se oli hyvä tapa tutustua puolin ja toisin. Pasilla ei tuntunut olevan minnekään kiire ja se seisoi kuin tatti paikallaan koko hoitamisen ajan. Kävin hakemassa juoksutusvyön, sivuohjat, liinan, piiskan ja suitset suunnaten orin luo takaisin. Siinä se seisoi mihin olin sen jättänytkin.
Varusteet sai helposti päälle, kuten arvelinkin ja alta aika yksikön olimmekin jo matkalla maneesille orin kanssa. Emme menneet kentälle, koska olin hoitaessa huomannut orilta puuttuvan yhden kengän ja kenttä oli vielä paikoitellen jäinen, vaikka hyvin olikin maa sulanut viime päivinä. Maneesissa ei ollut ketään, joten saimme koko tilan käyttöömme rauhassa. Kiristin vyötä vähän ja ohjasin sitten Pasin ympyrälle, jonne se lähti mielellään kävelemään omaan verkkaiseen tahtiinsa. Käveltyään aikansa kiinnitin apuohjat kiinni ja jonkun ajan kuluttua pyysin orin raviin. Siinäkin se eteni verkkaisesti, vailla mitään kiirusta. Pyysin sitä hieman eteenpäin, mihin ori vastasi silmänräpäyksessä. Pyysin hetken kuluttua laukkaa, johon ori siirtyi yllävänkin suurella innolla.
Saatuani vauhdista puolet pois alkoi Pasi mukavasti taipumaan ympyrällä ja tulemaan eteen-alas. Kehuin sitä paljon ja muutaman kierroksen jälkeen annoin orin kävellä. Sitten kutsuin sen luokseni ja vaihdoin suuntaa kiinnittäen liinan toiselle puolelle ja säätäen apuohjista sisäpuolta lyhemmäksi ja löysäten ulko-ohjaa vähäsen. Pyysin käyntiä ja siitä hetken kuluttua suoraan laukkaa. Pasi nosti ensin vastalaukan, mutta pyydettyäni sen raville takaisin korjasi laukan pian oikeaksi. Hetkisen kuluttua siirsin orin ravin kautta käyntiin, irroitin sivuohjat ja annoin sen ravailla liinassa kaulaa ja selkää venyttäen. Sitten vaihdoimme suuntaa ja sen jälkeen otin käyntiin, jota kävelimme yhdessä maneesia ympäri kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen olikin aika palata talliin.

10.11.2016 Alkukäynneistä lähtien Pasi tuntui miellyttävältä ja askelsi reippaasti eteenpäin. Vielä muutaman kävelykierroksen jälkeen kokosin ohjat ja kannustin sen raviin. Ravissa tein runsaasti voltteja sekä askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä. Pasi oli kuuliainen ja toimi pienillä avuilla. Tarkoitukseni oli tänään treenata vähän laukanvaihtoja, jotka välillä olivat tuottaneet lähinnä minulle itselleni vaikeuksia, Pasihan vaihtoi ihan hienosti. Jatkoin lämmittelyä kiemurauralla tehden välillä voltteja kaarien keskelle, jotta sain taivutuksen varmasti hyvin ja rehellisesti läpi. Pentti tahtoi vähän kiihdytellä vauhtiaan, mutta kaaret saatiin suht onnistuneiksi siitä huolimatta. Vaihdettuani suunnan ratsastin vähän kahdeksikkoa ravissa. Asetin Pasia välillä ulos, välillä sisään ja yritin parhaani mukaan vaikuttaa myös takapäähän ja taivutuksen määrään. Haastavinta oli saada Pasi suoristumaan ympyrällä. Lopulta tein samaa laukassa, vaihtaen laukan aina kahdeksikon keskellä. Hienosti Pentti hoksasi homman heti ja pian sainkin siirtyä tekemään laukanvaihtoja lävistäjällä. Taas tahtoi ori vähän spurttailla, mutta teki silti kuuliaisesti vaihdot aina pyytäessäni. Tyytyväisenä oriin saatoin aloittaa jäähdyttelyn ravissa ja lopulta käynnissä ennen talliin vientiä. Tallissa päätin vielä vähän venytellä Pasia, jotta sen lihaksisto pysyisi hyvässä kunnossa. Pasi vaikuttikin olevan vähän jumissa lavoistaanja pysähdyin miettimään olinko sittenkään saanut ratsastettua sitä täysin rehellisesti töihin. Täytyykin muista keskittyä lapojen hallintaan - yleensä kyllä huomasin, jos hevonen yritti puskea ulkolavalla ulos, mutta sisälavan hallinta oli huomattavasti vaikeampaa...

12.10.2016, estevalmennus, valmentajana miivi
Olin saapunut Hengenvaaraan valmentamaan Haperoa ja hänen hevosiaan. Ensimmäinen valmennus olisi esteiltä. Haperon ratsu oli komea suomenhevosori Pasi, joka näytti ainakin komealta kävellessään ratsastajansa vierellä kenttää kohti. Viileästä säästä huolimatta olin päätynyt pitämään valmennuksen ulkona. Hapero verrytteli orinsa suhteellisen itsenäisesti. Heidän työskentelynsä näytti ainakin sileällä hyvältä, ja toivoin saman menon jatkuvan myös esteillä.
Heti orin ensimmäisten hyppyjen jälkeen sain todeta, että se ei ollut kaikista hohdokkain hyppääjä. Ponnistus ei loppunut kesken eikä kieltoja tullut, mutta sen tekniikka ei ollut siitä huolimatta mikään erikoinen. Hapero osasi kuitenkin työstää sitä hyvin esteiden välissä. Rakentamani rata oli omalla tavallaan haastava - sen pystyi ratsastamaan pitkillä, helpoilla teillä. Tai sitten radalla pystyi ottamaan riskejä, ja kirimään muutamassa kohtaa aikaa pienemmäksi. Muutaman ensimmäisen hypyn ajan ohjeistin Haperoa menemään reilusti pidempiä teitä pitkin, mutta hetken päästä hän sai pyrkiä ratsastamaan lyhyitä teitä virheettömästi. Tämä sujuikin hyvin. Pudotuksia tuli muutama Pasin ajauduttua esteelle turhan vinosti tai huonoin askelin, mutta tämä sallittakoon ratsukolle - he pärjäsivät kaikesta huolimatta paremmin kuin olisin osannut odottaa.

17.09.2016 estevalmennus Mörkövaaran kasvateille, valmentajan tvisha
Ihastuttava suomenhevosori Pasi saapui valmennettavakseni Mörkövaaraan ratsastajansa Haperon kanssa innokkaissa tunnelmissa. Ori oli heti kentälle saavuttuaan oikein energisen näköinen, jo alkuverkassa se pyyhälsi pää ylhäällä menemään, samalla isoilla silmillään esteitä tiiraillen. Hapero sai näin ollen olla oikein jämäkkänä ratsulleen, laittaa sen napakasti töihin ja pidättää reilulla kädellä ratsuaan, jottei se suoranaisesti pinkonut alta karkuun. Tovi siinä vierähtikin ennen kuin ratsastaja sai hevosen avuilleen, mutta lopulta kun siihen pisteeseen päästiin, oli meno todella hyvännäköistä. Tällöin ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt 60cm pystyesteille, jotka ylittyivät hyvällä tyylillä, joskin vauhtia edelleen oli riittämiin.
Tänään estevalmennuksen teemana oli erikoisesteet. Näin ollen olin rakennellut kentälle monen moista kyhäelmää, aina vesiesteistä muureihin, lankkuihin, heinäesteisiin ja muihin vastaaviin. Korkeutta näillä oli keskimäärin 70 senttimetristä aina metriin asti. Hapero sai ratsastaa Pasin tahdikkaaseen, mutta hallittuun, laukkaan ja sen jälkeen he saivat alkaa itsenäisesti hyppäämään esteitä. Ensimmäisillä esteillä ori hyppäsi todella liioitellusti, pienimmät heinäpaaliesteetkin se hyppäsi sellaisella ilmavaralla, etä olisi voinut luulla heinien olevan tulessa. Pasi eteni kuitenkin alusta alkaen esteillä oikein hyvin, eikä se enää ollut niin vauhtihirmu kuin alkuverkassa, saati että olisi lähestymisissäkään kirinyt. Yksittäiset esteet ori ylitti kerta toisensa jälkeen hyvin, pudotuksia, tai virhepisteitä, ei sadellut, eikä Pasi näyttänyt ollenkaan aristavan ihmeellisempiäkään kyhäelmiä. Sen sijaan parilta esteeltä oli sen verran tiukka käännös seuraavalle esteelle, että niiden kohdalla ori ajoittain joutui juoksemaan ohi, sillä se ei yksinkertaisesti ennättänyt ponnistamaan hyvästä kohtaa. Näin ollen Hapero sai miettiä enemmälti ratsastusratojaan, eli etsiä sellaiset reitit, joilla Pasi ennättää näkemään ja miettimään hyppyä pidempään kuin sekunnin sadasosan. Reilummat tiet toivat heti seuraavalla kierroksella onnistumisia näille haastavimmillekin esteille, eikä ori niitäkään enää jännittänyt. Ratsukon yhteistyötä esteradalla oli todella ihana seurata, sillä he toimivat lopussa äärettömän hyvin yhteen, eikä ratsastajankaan tarvinnut enää antaa kuin pienet avut, joihin Pasi reagoi nopeasti.
Kun esteet oli hiottu molempiin suuntiin onnistuneesti useaan otteeseen, lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Hapero sai vielä hetken aikaa taivutella ratsuaan ravissa ja käynnissä, ja sen jälkeen antaa pitkät ohjat ja tulla selästä alas loppukäyntien ajaksi. Kyllä oli taas kasvattaja pakahtua onnesta, kun näki minkälainen hevonen orista oli kehittynyt! Alussa Pasi kävi vähän kierroksilla, joka toi oman lisänsä ratsastukseen, mutta rauhoittuessaan siitä kuoriutui oikein yhteistyökykyinen estehevonen, joka teki töitä hyvällä draivilla. Haperokin teki jälleen huolellista työtä selässä koko tunnin ajan, eikä lannistunut orin alun pelleilystäkään lainkaan, vaan paransi minuutti minuutilta.

20.09.2016, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Pasin kouluvalmennuksen aihe oli tänään lisäykset. Varsinkin ravilisäykset vaativat sen kanssa työstämistä. Ori tuntui verkassa mukavan reippaalta, mutta melkoisen kankealta ja hitaalta reagoimaan. Verryttelyssä keskityimmekin taivuttelemaan oria huolellisesti ja varmistettiin ympyrää pienentämällä ja suurentamalla, että se kuunteli molempia pohkeita yhtä hyvin ja oli tasaisesti molemmilla ohjilla. Pasi oli tottunein esittämään ravilisäyksiä lävistäjällä, joten niitä ruvettiin tekemään ensin siinä. Tavoitteena oli saada muutama hyvä askel alkuun, koko lävistäjää ei tarvinnut yrittää vauhdittaa. Pasi alkoi helposti askeleen pidentämisen sijaan nopeuttamaan vain tahtia ja sitä halusimme nyt ehdottomasti välttää. Itse sain kritiikkiä lähinnä istunnalla puskemisesta ja turhan joustamattomasta kädestä ja näitä kun korjattiin, niin mystisesti alkoi ratsukin toimia paremmin!

08.09.2016 (kirjoittanut _Larza)
Haperon pyytäessä liikutusapua hevosilleen, sain ratsastettavakseni Mörkövaaran Pasianssin eli Pasin. Rautias komea ori on kuulemma erittäin mukava ja kiltti ratsu, jonka kanssa uskaltaa yksinkin lähteä maastoon. Suuntasin riimunnarun kera Pasin tarhalle sitä noutamaan. Nimensä kuullessaan ori löntysteli portille ja antoi helposti kiinni. Talutin Pasin tallin käytävälle, jonne olin jo tuonut orin harjapakin ja varusteet odottamaan. Harjaus ja varustaminen sujui helposti sillä ori seisoi lähes koko operaation ajan kiltisti paikoillaan.
Talutin Pasin ensin tyhjälle kentälle jossa nousin selkään ja säädin jalustinhihnat sopivan pituisiksi sekä kiristin vielä kerran satulavyötä. Kiersimme kentällä muutaman kierroksen, teimme pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta sain hieman tuntumaa millainen Pasi on ratsastaa. Pasi vaikutti niin mukavalta ratsulta kuin Hapero oli vakuuttanutkin, joten uskalsin suunnata kentältä pois ja lähteä sille maastoreitille jonka Hapero minulle aiemmin neuvoi. Pasi askelsi varmoin reippain askelin kohti syksyistä metsää pientä peltotietä pitkin. Sateen jäljiltä tiellä oli muutamia vesilammikoita, mutta ne eivät onneksi oria haitanneet. Peltotie päättyi pienelle pellolle, jonka reunaa pitkin jatkoimme kevyttä ravia pienelle tasaiselle polulle metsään. Polun varrella olevasta puskasta lähti rytisten jokin iso lintu säikäyttäen minut, mutta Pasi ei pientä säpsähdystä lukuunottamatta reagoinut juuri mitenkään.
Polku päättyi toiselle peltotielle, joka oli Haperon mukaan laukkaamiseen sopiva. Pasi nosti reippaan laukan ja itse vain nautin kyydistä syksyisten puiden väriä ihaillen. Noin kilometrin laukkapätkän jälkeen hidastin orin takaisin kevyeen raviin ja peltotien päässä siirryimme käyntiin. Pieni pätkä hiekkatietä pitkin selvittiin ilman ohi ajavia autoja ja loppukäynnit kävimme suorittamassa kentällä loppuun. Pasi oli oikein mukava maastoratsu ja varusteiden purkamisen ja harjauksen jälkeen sai reilusti taputuksia ja porkkanoita palkaksi. Vein Pasin takaisin tarhaansa, jonne se jäi tyytyväisenä mutustelemaan päiväheiniään.


IKÄÄNTYMINEN


Menehtynyt 25 vuoden iässä.


KUVAGALLERIA



Virtuaalihevonen / A sim game horse