Mörkövaaran Jumpperi


† 28.2.2018 †

Kuvat: ransu.kuvat.fi


Virallinen nimi: Mörkövaaran Jumpperi Kutsumanimi: Jummi
Syntynyt, ikä: 14.01.2016, kts sivun alareuna Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: ori Säkäkorkeus: 163cm
Väri: punarautias Merkit: piirto
Omistaja: Hapero, VRL-06115 Asuinpaikka: Hengenvaara
Kasvattaja: tvisha (VRL-01671), Mörkövaara Rekisterinumero: VH16-018-0391
Koulutustaso: Helppo A / 110cm / CIC1 / vaativa Painotus: yleispainotus

ERJ-I, 08/17, 6 + 40 + 25 + 20 + 15 = 106p

VVJ-III, 08/17, 5,5 + 42 + 2 + 20 + 15 = 84,5p

KRJ-I, 09/17, 6 + 41 + 22 + 20 + 15 = 104p

KERJ-I, 09/17, 6,5 + 42 + 25 + 18 + 15 = 106,5p

SLA-I, 11/17, 12 (3-3-3-3) + 21 + 25 + 20 + 20 = 98p

YLA2, 02/18, 35 (18+17) - 26 (20+6) - 17 - 11 - 5 = 94p



LUONNE


Mörkövaaran Jumpperi, tutummin Jummi, on reipasluontoinen oripoika, jonka perässä ei jokainen hoitajatyttö pysy. Perusluonteeltaan Jummi on kiltti ja ihmisiä yleisesti kunnioittava persoona, joka kuitenkin vauhdin huumassa ja ajatuksissaan aina unohtaa pelisäännöt. Mikä sitten vie orin ajatukset muualle, pääsääntöisesti tammat ja ruoka, joille se on aivan liian perso. Jummi on kuin ikuinen pikkupoika, joka koettelee hoitajansa hermoja sählätessään ja tehdessään kiellettyjä asioita. Toisaalta ori on niin symppis, ettei sille koskaan voi olla vihainen, vaikka mitä kauheuksia se tekisikin.

Hoidettaessa Jummi on melko kova pyörimään karsinassaan hoitotoimenpiteiden aikana, joten hyvin suotavaa on laittaa se kiinni siksi aikaa. Kiinni ollessaan poika saattaa olla kuitenkin vähän levoton, mutta sen touhuamiset on vain jätettävä omaan arvoonsa. Tällöin niin harjaus, kavioiden puhdistus, suojien laitto ja vastaavat hommat sujuvat moitteitta, mikäli vain hoitaja on topakkana. Varustaessa, etenkin satuloidessa, Jummi saattaa hieman luimia ja nostella takajalkojaan, muttei se varsinaisesti hoitajalleen uhittele. Karsinasta ulos päästessä alkaa se vauhti ja vaaralliset tilanteet, jonka vuoksi taluttaessa hoitajan on hyvä omata silmät selässäkin. Jummi lähtee herkästi hajujen vietäväksi, joten sen kanssa saa aina olla tarkkana.

Ratsastaessa ori on aluksi hyvin hötky ja malttamaton, jonka vuoksi se ei oikeastaan sovellu aloittelijoille. Vauhtia Jummin jaloista piisaa vaikka muille jakaa, joten pidätteet tulevat enemmän kuin hyötykäyttöön tunnilla. Jos vauhdin kuitenkin saa huolellisella työstämisellä tasaiseksi ja orin edes kutakuinkin kuulolle, on siinä hyvä pohja lähteä Jummia työstämään. Ori omaa oikein kivat ja tasaiset askaleet ja ollessaan hyvin avuilla kantaa se itsensä todella kauniisti. Herkkä ratsastettava Jummi ei missään tapauksessa ole, sille itseasiassa joutuu käyttämään melko vahvoja apuja, jotta se kuuntelee. Työmotivaatio orilla ei myöskään ole mikään loistavin, mutta kun sen kanssa töihin kunnolla ryhtyy, tekee se empimättä vaikka mitä. Posiitivista Jummissa kuitenkin on se, että se on äärimmäisen varmajalkainen ja melkeinpä pomminvarma hevonen, joten mitään se ei säiky.

Kouluratsastus ja Jummi voi ensituntumalta tuntua täysin mahdottomalta yhdistelmältä, sillä mitään Jummi ei ilmaiseksi anna, jonka lisäksi se pyrkii menemään sieltä, missä aita on matalin. Orin työstäminen vaatii siis oikeasti ratsastajalta paljon taitoa ja päättäväisyyttä, mutta kyllä se sieltä löytyy, kun osaa oikein etsiä. Jummi kuitenkin tietää, milloin selässä on topakka ratsastaja, ja tällöin se malttaa huomattavasti paremmin keskittyä asiaan ja liikkua ohjeiden mukaan eteen. Helppo A tasoinen ori taittaa jos jonkinmoista kiemuraa ja volttia, mutta parhaimmillaan se on pääsääntöisesti laukkatehtävissä, joissa se saa liikkua isosti eteenpäin. Jummi taittaa mm. laukanvaihdot, tosin satunnaisittain, joita se tekee itsekin mieluusti. Pienten, ajatusta vaativien, tehtävien tekeminen on aina osakseen haastavaa, jolloin hevosen on oltava hyvin avuilla ja ratsastajan osattava pyytää. Maastossa lepää sekä ratsun että ratsastajan mieli. Jummi on aina valmis maastoilemaan ja se toimii erittäin hyvin sekä yksin että porukassa. Se on aina hallittavissa, vauhti on helposti säädeltävissä eikä se pelkää juuri mitään.

Esteratsastus on enemmälti tämän orin laji, ehkäpä juuri siksi, että sen ei tarvitse ajatella niin paljon. Toki alkuun useimmiten sitä vauhtia löytyy ihan riittämiin ja ratsastaja saa vahvasti tätä pidättää, mutta rauhoittuessaan se on ihan passeli esteratsu. Vaikka toisin saattaisi luulla, huono puoli Jummissa on se, ettei se ole mikään maailman ketterin hevonen ja siten se vaatii paljon tilaa. Tiukat käännökset eivät ole siten Jummille mieluisia, vaikkakin se usein yrittää rohkeasti huonostakin kulmasta hypätä. Hyvän hyppytekniikan omaavalla orilla kapasiteettia kuitenkin riittää ratana 110cm asti, että mikään voimaton ponnistus sillä ei ole. Jummi on lisäksi yleisesti hyvin varma hyppääjä, joka ei aristele maasto- tai erikoisesteitäkään. Maastoesteillä se on itseasiassa jopa vähän parempi kuin rataesteillä, ehkä siksi että se viihtyy metsässä niin hyvin.

Valjakkoajoon Jummi on opetettu vasta sen muutettua Hengenvaaraan. En odottanut kummia valjakkoajon suhteen kovin paljoa orin ratsastettavuuden perusteella. Ohjasjoin oria aika pitkään ennen kuin vaunut kertaakaan laitettiin vaunut sen perään. Jummi olikin yllättävän herkkä ja pienen totuttelun jälkeen toimi ääniavuilla erittäin kivasti. Tätä ominaisuutta on helppo hyödyntää myös ratsain. Vaikka Jummi vaunujen edessä vähän herkistyykin, on se ehdottomasti parhaimmillaan kestävyysosuudella, kouluosuus sille on kaikkein heikoin.

Kilpailuissa Jummi on rehellisesti sanottuna maailman rasittavin, sillä se säätää ja mennä viipottaa niin paljon kuin sielu sietää. Matkat kilpapaikalle sujuvat, ihme ja kyllä, melko vaivattomasti, Jummi on helppo lastattava ja se matkustaa mieluusti pitkätkin matkat nätisti ison heinäkasan kanssa. Kilpapaikalle saavuttaessa alkaa sitten se järjetön riekkuminen, joten hoitaja saa kyllä oikeasti pitää kaksi käsin riimunnarusta kiinni. Lämmittelyt on kaiken järjen mukaan syytä tehdä erittäin huolella, sillä jos Jummia ei verkassa saa kuulolle, ei malta radallakaan muuta tehdä kuin ihmetellä. Suoritukset ovat orin kanssa sujuneet vaihtelevin menestyksin, välillä Jummi pistää parastaan ja on ykkönen, välillä se ei taas malta tehdä mitään, jolloin suoritus menee täysin puihin. Mukavasti se on kuitenkin radoilta menestystä niittänyt, joten sikäli kai siihen voi olla ihan tyytyväinen.

luonne © kasvattaja, muokkaukset omistaja


SUKUTAULU


Isä: Pähkinävaras
SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
sh, prt, sk 158cm
HeA / 110cm / CIC1
Ii: Taskuvaras evm
sh, rt, sk 162cm
Iii: Tasku evm
sh, tprt, sk 161cm
Iie: Vaappuna evm
sh, rt, sk 157cm
Ie: Pihka evm
sh, prt, sk 156cm
Iei: Purjetti evm
sh, rt, sk 160cm
Iee: Inka evm
sh, prt, sk 153cm
Emä: Lampilan Hilla
YLA3, SLA-II, ERJ-III, KERJ-II
sh, rt, sk 158cm
HeA / 110cm / CIC1
Ei: Lampilan Tosi Talentti evm
sh, rnvkk, sk 160cm
Eii: Talismaani evm
sh, vkk, sk 161cm
Eie: Päivänkakkara evm
sh, rn, sk 157cm
Ee: Lampilan Lakka evm
sh, rt, sk 155cm
Eei: Lampilan Valokki evm
sh, rt, sk 156cm
Eee: Aamuyön Tanssitti evm
sh, vrt, sk 153cm


SUKUSELVITYS


Isänisä Taskuvaras oli hieno suomenhevosori, joka loisti aikoinaan este- ja kenttäratsastusradoilla. Orilla riitti kapasiteettia 110cm luokkiin, vastaavasti koulun parissa se oli helppo A tasoinen. Taskuvaras kilpaili aktiivisesti yli kymmenen vuoden ajan, jonka vuoksi siltä löytyi melkoinen läjä palkintoja sekä mestaruusvoittoja. Luonteeltaan ori oli hyvin tarmokas ja vaativa hevonen, joka ei soveltunut kaikkien käsiteltäväksi. Sen luonne sopi kuitenkin äärettömän hyvin haastaville kilparadoille, joka on ehkä yksi syy sen menestykseen. Väritykseltään Taskuvaras oli rautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta tämä omasi vajaat 162cm. Hyvärakenteista oria käytettiin erityisesti nuoruusvuosinaan paljon jalostukseen, saaden lähes toistakymmentä jälkeläistä. Jälkeläisilleen Tasku periytti erityisesti reipasta liikettään kilparadoille ja osalle myös haastavaa luonnettaan. Taskuvaras jouduttiin lopettamaan kirjaimellisesti tilanpuutteen vuoksi 21 vuoden ikäisenä.

Isänisänisä Tasku oli sarjaa ori upeasta suvusta, josta odotettiin kyvykästä kilparatsua. Nuorena orilla kilpailtiin koulu- ja esteratsastuksen parissa helppo B/100cm kohtuu hyvällä menestyksellä, mutta vähitellen Taskun suoritukset huononivat eikä siitä ollutkaan enää kilpakäyttöön. Täten ori myytiin ratsastuskouluun, jossa se ruunattiin ja siitä tehtiin tuntiratsu. Tuntihevosena Tasku pääsi jonkin verran jatkamaan kilpauraansa seuratasolla, ilman suurempaa menestystä. Luonteeltaan Tasku oli oriksi hyvinkin rauhallinen ja tasaisen varma, joten siksi se pärjäsikin tuntihevosena erinomaisesti. Väritykseltään ori oli komea tummanpunarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 161cm. Nuorempana Tasku pääsi astumaan kaksi tammaa, saaden kaksi hienoa orijälkeläistä, joista molemmat menestyivät kilparadoilla lajissa kuin lajissa hyvin. Tasku eli 25 vuotiaaksi, kunnes se sai mitä ilmeisemmin sydänkohtauksen ja menehtyi omaan karsinaansa yön aikana.

Isänisänemä Vaappuna oli suomenhevostamma, joka loi uransa näyttely- ja siitostammana. Ollessaan nuori sen hyvä, tasapainoinen rakenne huomattiin, joten sitä alettiin kiikuttamaan viikoittain näyttelystä toiseen. Pian Vaappunalla olikin läjässä jo melkoinen määrä BIS sijoja ja myöhemmiten se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Hyvärakenteinen tamma oli väritykseltään rautias ilman minkäänlaisia merkkejä ja säkäkorkeutta sillä oli tasan 157cm. Ratsastuskilpailuissa Vaappunalla ei koskaan käyty, joten sen ratsastustasosta ei ole minkäänlaista tietoa. Näyttelyiden ohessa tamma oli aktiivisessa jalostuskäytössä, saaden elämänsä aikana kahdeksan jälkeläistä. Kaikista Vaappunan jälkeläisistä kehittyi hienoja, sopusuhtaisia hevosia, jotka olivat luonteeltaan kuin emänsä. Tamma ei nimittäin ollut mikään maailman sympaattisin tamma luonteeltaan, sillä se oli hyvin itsepäinen. Vaappuna jouduttiin lopettamaan 19 vuoden iässä suolistotulehduksen vuoksi.

Isänemä Pihka on ollut koko elämänsä ajan perinteinen harrasteratsu, joka nytemmin viettelee eläkepäiviään 22 vuoden ikäisenä. Syntymänsä jälkeen tamma vaihtoi useasti kotiaan, sillä monet maatilan omistajat halusivat siitä itselleen työhevosen. Siihen virkaan Pihkasta ei kuitenkaan ollut, joten sen piti käydä kolmessa eri osoitteessa kunnes löysi oman kotinsa. Uudessa kodissa Pihka toimi ensisijaisesti maastoratsuna, mutta käytiin sillä muutamaan kertaan myös pienissä koulu- ja estekisoissa. Luonteeltaan tamma on aina ollut todella rauhallinen ja hyväsydäminen hevonen, joka on ongelmaton käsiteltävä kaikissa tilanteissa. Väritykseltään Pihka on kaunis punarautias kera 156cm säkäkorkeuden. Rakenteeltaan Pihka ei tosin ole kovinkaan kaunis, sillä se omaa raskaan ruumiin ja on hyvinkin takakorkea. Myöhemmällä iällä Pihkaa käytettiin jalostukseen kahden varsan verran, saaden yhden tamma- ja yhden orivarsan. Pihka periytti jälkeläisilleen punarautiasta väritystään sekä kilttiä käsiteltävyyttään.

Isänemänisä Purjetti Purjetti oli kuvankaunis suomenhevosori, joka eli koko elämänsä ajan samalla maatilalla tehden työhevosen hommia. Purjetti oli isännälleen korvaamaton apu niin pelto- kuin myös metsätöissä, joissa ori oli aivan omimmillaan. Sillä käytiin myös muutamaan otteeseen työhevoskilpailuissa vetämässä, joissa se sijoittui joka kerta hyvin. Raskasrakenteinen ori oli väritykseltään rautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 160cm. Luonteeltaan Purjetti oli hyvin varmajalkainen ja tasainen ori, joka omasi lehmän hermot työssään, eikä varmasti hermostunut missään tilanteessa. Työhevosnäyttöjen vuoksi kasvattaja halusi käyttää oria muutamia kertoja jalostukseen, jonka vuoksi Purjetilta löytyy neljä toistaan hienompaa jälkeläistä. Kahdesta näistä jälkeläisestä tuli työpainotteisia, kahdesta puolestaan harrasteratsuja. Purjetti eli yllättävänkin pitkän elämän, vasta 28 vuoden iässä omistajan täytyi lopettaa ori suureksi surukseen.

Isänemänemä Inka Inka oli punarautias, 153cm korkeutta omaava suomenhevostamma, joka kilpailti aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksen parissa useiden vuosien ajan. Koulussa se taittoi luokat vaativa B tasolla saakka, puolestaan esteitä sillä hypättiin 90cm tasolla. Molemmista lajeista Inka niitti menestystä huimasti, mutta parhaimmillaan se oli ehdottomasti kouluratsastuksen parissa. Tammalla oli hyvin tyylikkäät ja pehmeät liikkeet, jotka tekivät siitä todella tyylikkään näköisen hevosen kouluradalla. Luonteeltaan Inka oli vähän tuulella käyvää sorttia, yleisesti käsiteltäessä se oli kiltti, mutta ratsastaessa osasi vaatia ja paljon. Ratsastuskilpailujen ohella sillä käytiin muutamaan otteeseen näyttelyissäkin pyörähtämässä, joissa se menestyi kohtuullisesti. Vanhemmalla iällä Inka sai kaksi tammavarsaa, joista toinen menestyi myöhemmiten emänsä tavoin kilpailuissa, toisesta tuli harrasteratsu. Inka lopetettiin parantumattoman jalkavamman vuoksi 19 vuoden ikäisenä.


Emänisä Lampilan Tosi Talentti elelee Jummin emän kanssa samalla yksityistallilla viettäen siellä eläkepäiviään ja toimien parempana harrastehevosena. "Tossulla" alkaa jo ikä painaa, mutta se jaksaa edelleen innostua peltolaukoista. Nuorempana ruunivoikko ori esiintyi vahvasti koulukisoissa ja sai erittäin paljon kiitosta hienoista liikkeistään. Jälkeläisiä orilla on tehty vain kuusi ennen ruunausta, mutta ne ovat sitäkin laadukkaampia ja tarkasti harkittuja. Perusluonteeltaan Tossu on aika riehakas ikuisuuslapsi, joka on kiinnostunut kaikesta ja aina mielellään lähdössä hommiin - tekejälle kuitenkin sattuu ja Tossu onkin saanut sitä kautta lempinimen Eemeli.

Emänisänisä Talismaani oli persoonallinen tapaus, jolla oli sekä ihailijoita että inhoajia. Voikko, 161-senttinen ori oli kunnon velmuilija eikä sen päähänpistoissa meinannut kukaan pysyä perässä. Ori oli vilkas kuin mikä ja haastavinta sen kanssa oli saada sen kaikki energia kohdistettua työntekoon eikä pelleilyyn. Parhaimmillaan Talismaani pärjäsi hyvin niin koulu-, este- kuin kenttäkisoissakin. Toisilla hevosilla on tuuheat jouhet, mutta Talismaanilla oli tuuhea karvapeite ja varsinkin talvisin ori muistutti enemmän mammuttia kuin kilpahevosta. Sitä käytettiin maltillisesti jalostukseen, mutta pitkän ikänsä aikana se ehti kuitenkin saada yli kymmenen jälkeläistä.

Emänisänemä Päivänkakkara toimi koko pitkän ikänsä siitostammana. Kotioloissa tammaa kutsuttiin Mölliksi sen vähän yksinkertaisen luonteen vuoksi: tamma rakasti rauhaa ja rutiineja ja mitä tylsempiä päiviä sillä oli, sen parempi päivä. Ruunikko tamma oli erinomainen äitihahmo niin omille varsoilleen kuin nuorikoillekin, joiden kanssa se tarhasti opettaean junnuja tavoille. 157-senttinen tamma oli ihan keskivertorakenteinen, sillä oli täysin tavalliset askellajit eikä erityistä potentiaalia mihinkään lajiin, mutta erinomaisen luonteensa myötä sitä käytettiin paljon jalostukseen. Kaikki Möllin varsat perivät sen kauniin värin ja tasaisen luonteen. Tamma nukkui pois hyväkuntoisena vanhuksena omassa karsinassaan vasta 30-vuotiaana.

Emänemä Lampilan Lakka oli neljän lajin kilparatsu. Rautias tamma oli reipas ja taitava, mutta luonteeltaan vähän kärttyinen. Sillä oli hyviä ja huonompia aikoja: hyvinä aikoina se oli mukava käsitellä ja se menestyi erinomaisesti, huonoina aikoina sen kanssa tehtiin vain pakollinen paha. Myöhemmin löytyi melko pitkällekin edennyt nivelrikko, jonka myötä tamma jäi pois kisakentiltä. Rauhallisella liikunnalla ja oikealla hoidolla Lampilan Lakka pysyi kuitenkin suhteellisen pitkään kivuttomana ja hyväntuulisena ja sillä teetettiin neljä varsaa ennen lopettamista 18-vuotiaana.

Emänemänisä Lampilan Valokki oli kaikin puolin terävä, aktiivinen ja sataprosenttisesti täysillä elävä herrasmies, jonka kanssa sai olla tarkkana, mutta joka antoi ihan yhtä paljon kuin ottikin. Lampilan Valokki oli erityisesti kenttäratsastuksen ruusukehai, maastoesteillä orin vasta näki syttyvän oikeasti. Lampilan Valokki oli aina liikkeessä, ei koskaan säästellyt itseään, vaan teki aina ja kaiken täysillä. Se vaihtoi nuoruudessaan kotia siitä riippumattomista syistä useaan kertaan ja siirtyi jalostustehtäviin vasta kohtalaisen myöhään, ehtien saada vain 12 varsaa erinomaisesta perimästään huolimatta. Hurmaava, 156-senttinen, rautias ori, jouduttiin lopettamaan jo 18-vuotiaana hoidosta huolimatta pahenevien vatsaongelmien vuoksi.

Emänemänemä Aamuyön Tanssittia parempaa tammaa ei ollut. Se oli kiltti, ongelmaton, aina terve ja kapasiteettia oli vaikka muille jakaa. Se menestyi erinomaisesti lajissa kuin lajissa ja sen kilpaura venyikin pitkäksi. Siitostammaksi siirryttyään se ehti saada vain kaksi varsaa ennen kuin se rajulla ukonilmalla panikoidessaan onnistui telomaan itsensä karsinassa niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan.

Isän puolen sukuselvitys, kiitos kasvattaja!


JÄLKELÄISET


emä // syntymäpvm // omistaja // o./t. varsa
Hengenvaaran Talvikki // 14.02.2017 // Elli L. (VRL-14207) // t. Hengenvaaran Lillukka
Mörkövaaran Viima // 12.05.2017 // Hapero (VRL-06115) // t. Hengenvaaran Varjo


KISAKALENTERI


KRJ, vain sijoitukset merkitty, 43 kpl.

01.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/60
02.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/60
03.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/60
06.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/60
06.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
09.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/60
09.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
11.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
12.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
13.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
14.02.16, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/40
14.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
15.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
15.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
15.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
16.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
17.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
18.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
18.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
18.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
19.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
20.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
21.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
22.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
25.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
26.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
27.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
28.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
28.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
28.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
28.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
29.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
29.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
01.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
02.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
03.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
04.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
05.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
06.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
07.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
07.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
19.03.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
31.03.2017 // KRJ-cup/Helppo A // Hukkapuro // 14/349 //

ERJ, vain sijoitukset merkitty, 42 kpl.

13.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
14.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
14.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
15.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
15.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
16.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
16.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
18.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
19.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
20.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
20.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
20.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
21.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
22.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
22.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
22.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
23.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
24.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
24.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
24.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
25.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
26.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
27.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
27.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
28.02.16, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
29.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
04.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
06.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/50
08.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
08.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
10.03.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
10.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
13.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
13.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
16.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
16.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
17.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
17.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
18.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
22.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
22.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 01/50
27.03.16, ERJ (kutsu), 110cm, 06/50

KERJ, vain sijoitukset merkitty, 43 kpl.

15.02.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
01.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 04/50
01.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/37
02.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/37
02.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
05.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 07/50
05.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
07.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
08.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
08.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 03/37
09.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
10.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/50
11.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
13.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
14.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
14.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
14.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
17.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
20.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
20.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
21.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
23.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
23.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
26.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
27.03.16, KERJ (kutsu), CIC1, 04/40
30.03.16, KERJ-cup (kutsu), CIC1, 05/75
01.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
02.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
03.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
08.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
11.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
14.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
15.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
16.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
18.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
25.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
28.04.16, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
01.05.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
01.05.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
02.05.16, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
03.05.16, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
05.05.16, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
31.03.2017 // KERJ-cup/CIC1 // Vähäpelto // 1/41 //

VVJ, vain sijoitukset merkitty, 44 kpl.

23.07.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 1/40 //
01.08.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/40 //
01.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 4/35 //
02.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 3/20 //
04.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 2/35 //
13.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 2/13 //
15.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 2/13 //
16.08.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 6/40 //
16.08.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
16.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 3/18 //
17.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 2/18 //
19.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 1/18 //
20.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 2/18 //
21.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 4/18 //
21.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 4/20 //
21.08.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/40 //
22.08.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
23.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 4/18 //
26.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 4/20 //
27.08.2016 // VVJ/Vaativa // Wyat Shetlands // 1/40 //
27.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 3/19 //
03.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
07.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 6/40 //
10.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
18.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
19.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
28.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
09.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
10.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
11.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
15.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 6/40 //
16.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
18.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
13.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/40 //
15.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
16.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
18.09.2016 // VVJ/Vaativa // Tuiskula // 2/27 //
24.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
25.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
27.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
30.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
01.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
31.03.2017 // VVJ-cup/Vaativa // Tuiskula // 5/44 //
31.07.2017 // VVJ-cup/Vaativa // Wyat Shetlands // 5/45 //

Näyttelyt, arvonimet


PÄIVÄKIRJA


10.12.2017, valjakkoajovalmennus, valmentajana Layda
Saavuin Hengenvaaran maneesille valmentamaan jo ennestään tuttu Jummia muodikkaasti hieman myöhässä. Orin omistaja, Hapero oli onneksi kuitenkin jo päättänyt lämmitellä hevosen hyvin ennen saapumistani, joten pääsimme suoraan aloittamaan. Aloitimme työskennellen lävistäjillä lisättyä ravia ja nopeita siirtymisiä ravista käyntiin ja toisinpäin. Jummi kulki koko ajan hieman laiskanpuoleisesti, eikä aina edes käyttänyt selkäänsä kunnolla, jolloin ravistakin tuli huonolaatuista. Hapero taasen ratsasti hevostaan hyvin, ja kertoi orin olevan aina alkuun hieman "Ei kiinnosta"-tyyppi. Tämän jälkeen Jummi kuitenkin alkoi liikkua nätisti hieman korkeammassakin muodossa, ja siirtymisten avulla saatiin selkä ja takajalatkin käyttöön. Siirryimme tämän jälkeen tekemään pohkeenväistöjä ravissa niin, että ratsukko kääntyy C:stä keskihalkaisijalle, ja tasan puolessa välissä alkaa väistämään joko oikeaan tai vasempaan suuntaan. Uralla laukannosto, mutta heti lyhyen sivun jälkeen takaisin raviin. Ratsulla oli taas pieniä asenneongelmia väistöjen kanssa, mutta laukassa se innostui, ja tällöin siirtyminen raviin pitkittyi useasti. Neuvoin Haperoa valmistelemaan siirtymistä paljon aikaisemmin, jotta Jummikin ymmärtää, että laukkapätkän on tarkoitus olla lyhyt. Ohjeistuksen jälkeen siirtymiset paranivat huomattavasti. Loppuun otimme vielä lisättyä laukkaa, Jummi laukkasi kyllä kovaa, mutta pää nousi ajoittain taivaisiin kun herra lähti kiihdyttämään turhankin lujaa. Kun ori toimi tarpeeksi hyvin laukoissakin, oli aika aloittaa itsenäinen loppuverryttely!

12.07.2017 Tänään meillä oli spesiaaliaikaa rakkaan Jummijammini kanssa. Hain sen jo aamupäivällä tarhasta sen syötyä aamuheinänsä ja sidoin napakasti kiinni harjauspuomiin. Ori saisi liikutuksen jälkeen pesun, mutta näin ennen päädyin vain harjaamaan sen reippaasti läpi. Jummi oli vähän näreissään näin aikaisesta tarhasta hakemisesta, mutta leppyi porkkananpaloilla! En laittanut satulaa vaan ainoastaan suitsin orin ja kiipesin puomin päältä sen selkään. Orin koko olemus piristyi, kun käänsin sen kentän sijaan metsäpoluille. Kiersimme kohtalaisen pitkän lenkin, yli puolitoista tuntia, pääasiassa käynnissä ihan vain selässä pysymisen turvaamiseksi, mutta otinpa siinä yhden reippaaman puoleisen laukkapätkänkin - ei tosin olisi kannattanut, sillä Jummi pukitti innoissaan ja itse liu'uin puolihallitusti maahan. No, onneksi isonkin hepan selkään pääsi lähimmältä kiveltä ja matka jatkui rauhallisemmin. Takaisin tallilla suihkuttelin orin vilpoisella vedellä ja päästin tarhaan piehtaroimaan.

30.06.2017 Laidunkauden avajaiset! Kesän parhaita päiviä, kun kaikki kynnelle kykenevät tulivat viemään hevosia laitumelle ja nauttimaan perinteisistä grillijuhlista illalla. Päiväksi oli tänä vuonna valikoitunut perjantai, kesäkuun viimeinen päivä, jolloin kaikki hevoset vietäisiin laitumelle - toiset laiduntaisivat pidempään kuin toiset, mutta ainakin tämän viikonlopun saisivat kaikki hevoset syödä mahan täydeltä vehreää ruohoa. Totta kai hevosia oli totuteltu vihreään ahkerasti jo ihan koko kesän ajan, mutta vihdoin suurin osa kesän tärkeimmistä kisoista oli takana päin ja valtaosalla tallin hevoskannasta alkaisi kesäloma. Hevoset olivat villejä, mutta kaikki saatiin turvallisesti laitumelle. Ja kyllähän se oli ilo seurata raisuja hevoslaumoja, jotka painelivat hurjaa neliä ympäri laidunta ennen kuin raaskivat asettua ahmimaan ruohoa kukin tarpeeksi riehuttuaan. Ja sitten ihmiset vetivät mahan täydeltä grillin antimia pitkälle yöhön.

03.12.2017, valjakkoajovalmennus, valmentajana Layda
Olen viimeaikoina treenannut omien valjakkohevosteni kanssa tavallista enemmän, ja innostuin kovin kun minua pyydettiin valmentamaan lajissa Haperoa ja Jummia. Astelin maneesille, jossa viimeisen päälle pynttäytynyt valjakko lämmitteli rennossa, pitkäaskelisessa ravissa. Ohjeistin Haperoa ottamaan hevosen suuhun jo hieman tuntumaa, ja vaihtelemaan raviaskeleen pituutta tasaisin väliajoin. Jumpperilta löytyi hyvin energiaa, ja vaikka orista huomasi välillä pientä tylsistymistä, se työskenteli kuitenkin nöyrästi, kuten suomenhevosen kuuluukin. Seuraavaksi jatkoimme tehden käynti-pysähdys-peruutus-lisätty käynti-siirtymisiä. Jummi ei oikein pitänyt peruuttamisesta, eikä alkuun meinannut tehdä sitä ollenkaan, mutta toistolla alkoi paranemaan. Hiomista toki jäi vielä paljon, mutta emme Haperon kanssa viitsineet kiusata hevosta peruutuksilla enempää, vaan jatkoimme raviympyröillä, joilla hevonen toimi taas paljon motivoituneemmin. Hapero ohjasti hevostaan mainiosti monipuolisin avuin, ja sai hevosen toisinaan kulkemaan hyvin peräänannossa, lennokkain askelin. Kellon lyödessä kuusi aloimme pikkuhiljaa hiljentää ja helpottaa harjoituksia, kunnes se löi varttia yli, ja lopettelimme valmennuksen siihen!

22.07.2017 Tänään pakkasin heti aamusta kimpsut ja kampsut ja huristelin tallille, jossa tarkoitukseni oli ottaa Jummi muutaman viikon laidunloman jälkeen takaisin hommiin ihan vain pitkän ja rauhallisen maastoreissun avulla. Jummi lähti laitumelta mielellään mukaani, kun lahjoin sitä mehevällä aamupalaomenani röntilla ja lähdimme taapertamaan kohti tallia. Perillä sitaisin Jummin kiinni harjauspuomiin ja hain harjakopan ja suitset sekä itselleni ratsastusvermeet. Satulaa ei tänään tarvittaisi eikä sen puoleen mitään suojiakaan: tarkoitus oli pääasiassa kävellä ja hölkötellä. Jummi nuokkui aamuauringossa, kun puunasin sen päästä varpaisiin ja työllä ja tuskalla selvitin laidunloman aikana häntään ilmestyneet takut. Varustautumiseen menikin yllättävän kauan aikaa, mutta ehdimme juuri ja juuri livistää pois paikalta, kun talliin alkoi saapua muutakin porukkaa. Suuntasimme tallin takaa pientä polkua kohti umpimetsää, jossa vastaamme tulisi tuskin ainuttakaan ihmistä. Jummi askelsi normaalia vähän reippaammin, mutta ei silläkään tuntunut varsinaisesti mihinkään kiire olevan. Samoilimme lähimetsässä yli puoli tuntia vain tutkaillen minne mikin polku vie, mutta sitten siirryimme vähän isommalle polulle ja ravailimme sitä pitkin aina lähirantaan saakka, jossa Jummi pääsi rantaveteen polskimaan. Tai ainakin minun ajatukseni oli ollut rantavesi, mutta Jummi marssi päättäväisesti kohti ulappaa ja uimista. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kastaakin. Loppumatka tallille sujui rennosti kuivatellen käynnissä, mutta silti tarhaan päästyään Jummi piehtaroi oikein antaumuksella. Vähän nyrpeänä se jäi tuijottamaan tarhan portille, mutta piristyi selvästi, kun aamupäivän heinäannos saapui.

19.05.2017, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Tämän päivän kouluvalmennuksen aiheena oli pohkeenväistö sekä käynnissä että ravissa. Alkuverryttelyssä teimme ihan vain ympyröitä ja voltteja taivutellen ja asetellen oria vähän joka suuntaan huolellisesti. Teimme myös vähän siirtymisiä ihan askellajien välillä, jotta saatiin Jummille vähän parempaa keskittymiskykyä. Väistöt itsessään sujuivat kohtalaisen hyvin kun aluksi tehtiin ihan vain pituushalkaisijalta uralle muutaman askeleen pätkissä, koska Jummilla oli tapana vain lähteä vyörymään hallitsemattomasti uralle ilman tietoakaan väistöstä. Helpompaa sen kanssa oli ravissa, jolloin hommassa oli jonkinlainen tasainen rytmi ja parempi eteenpäinpyrkimys. Lopuksi pääsimme tekemään väistöjä kulmasta keskelle ja sieltä takaisin päin toiseen kulmaan. Laukkatyöskentelyä ei tehty tänään ollenkaan, mutta rennot loppuravit eteen ja alas ennen pitkiä loppukäyntejä.

12.04.2017, estevalmennus (omistajan kirjoittama)
Ja tänään mentäisiin esteille! Ja mentäisiinkin muuten kovaa, terveisin Jummi, joka ei ollut hypännyt ainakaan kolmeen viikkoon. Se ampaisi ensimmäisessä laukannostossa sellaiseen pukkilaukkaan, että heikompia olisi hirvittänyt, mutta onneksi selässä oli luottokuski, joka oli tottunut Jummin metkuihin. Muutaman riehakkaan kierroksen jälkeen Jummi vähän rauhoittui ja päästiin aloittamaan itse valmennus. Verkkahypyissä vauhtia oli ihan liikaa, mutta pienien korkeuksien vuoksi niistä kyllä selvittiin kunnialla. Sarjalla ori sitten kielsikin kakkososalle napakasti ja kokemuksestaan huolimatta ratsastaja sai maistaa kentän pölyä - tyylikkäällä kuperkeikalla kentän pintaan istumaan. Vähän kontrollia tilanteeseen ja pahimmat höyryt ulos laukattuna tilanne muuttui hyppy hypyltä paremmaksi ja ihan valmennuksen lopuksi ratsukko suoritti kelvollisen radan - vihdoin.

20.11.2016, kirjoittanut Jannica
Sunnuntaina päätin vain juoksuttaa oria pellolla, koska edellisen päivän rankempi maastolenkki oli varmasti rasittanut sitä aika tavalla. Päästyäni tallille heitin toisille päiväheinät, koska kello läheni yhtätoista ja otin Jummin sisään syömään, jotta voisin siitä sitten lähteä sitä liikuttamaan samantien sen syötyä. Talutin toiset ruokittuani Jummin karsinaan ja heitin siivun heinää perään. Menin hakemaan orin harjapakin, suitset, liinan ja piiskan ja syötyäni pikaisesti omat eväät menin katsomaan josko ori olisi valmis. Muutamia heinänkorsia se vielä viimeisteli, joten aloitin harjaamaan sitä samalla. Jummi ei ollut kovinkaan likainen, joten perusharjaus riitti tänään.
Otettuani kaviot oli Jummi saanut syötyä ja katseli minua ihmeissään, mitäs me nyt tehdään? Laitoin orille suitset otettuani niistä ohjat pois ja napsautin liinan kuolaimeen. Laitoin liinan varmuuden vuoksi leuan alta toiselle puolelle, koska orista saattaisi avoimella pellolla löytyä vähän enemmän vauhtia. Otin piiskan karsinan edestä, jonne olin sen laittanut valmiiksi ja vedin hanskat käteeni, ei sillä että olisi ollut kylmä ilma, lämpöasteita oli yli viisi, mutta juoksuttaessa oli hyvä olla hanskat kädessä, jos ori sattuisi nyppäisemään tai riekkumaan, niin ei iho palaisi.. Lähdimme kohti peltoa ja käveltyämme sinne olimmekin miltei hoitaneet alkukävelyt, vielä pari kierrosta otimme molempiin suuntiin ja sitten annoin orin ravailla. Yllätyksekseni se vaikutti erittäinkin rauhalliselta, joko tämä oli sille tuttua hommaa tai sitten se oli yhä väsynyt eilisestä ja veikkasin kyllä viimeistä.
Parikymmentä minuuttia pellolla viihdyttyämme ja säästyttyämme minkäänlaisilta kommervenkeiltä edes laukassa palasimme talliin. Pellolla oli ollut sen verran kosteaa ja rankkaa, että ori oli jälleen aivan hiessä. Ei auttanut muu kuin suihkutella se. Vaihdoin sitten suitset riimuun ja vein loimitetun orin syömään iltapäiväruokia karsinaan. Se saisi jäädä sisään, koska kaverit kuitenkin tulisivat parin tunnin päästä sisään ja se viihtyi oikein hyvin omissa oloissaan sekä saisi kyllä pian seuraa toisista liikutettavista. Lakaisin käytävän, siistin pesupaikan, palautin tavarat ja suitset paikoilleen laitettuani niihin ohjat kiinni ja kävin heittämässä päiväheinät hevosille. Sitten menin syömään omia eväitä ja odottamaan, että seuraava liikuteltava olisi valmis syötyään.

19.11.2016, kirjoittanut Jannica
Lauantain kunniaksi päätin lähteä käymään Hengenvaarassa, koska ilma oli kiva ja lämmintäkin suojakelien jälkeen viisi astetta, joten mikäs sen parempi ilma maastoiluun. Olin etukäteen kysellyt, joskos jokunen hevonen liikenisi tälle päivälle ja koska Hapero oli lähtenyt ystävänsä kera risteilylle, tekemistä riitti kyllä vaikka ja kuinka viikonlopun ajaksi. Hän oli ystävällisesti kiireensä keskellä listannut hevosia liikutettavaksi ja lisännyt myös josko ehtisin hoitaa molempina päivinä päiväheinien antamisen yhdeltätoista ja kolmelta. Passasihan se hyvin, kun kerran muutenkin tallilla olin tuohon aikaan! Marssin heti aamusta aikaisin Hengenvaaraan, taisivat tallitytöt hieraista silmiään, kun meikäläinen patsasteli tallinovesta sisään kahdeksan jälkeen. Jummi oli jo syönyt ja tapitti minua herkeämättä kalterien välistä, kun toin sen varusteita karsinan eteen ja nostin satulan telineeseen.
Aloin harjaamaan oria ja saatuani homman päätökseen varustin sen. Jummi käyttäytyi tänään suhteellisen hyvin, vaikka sitä ärsyttikin vyön kiristäminen sen verran, että ori polkaisi etujalkaa paikallaan kiukkuisesti. Siihen se kiukutteli onneksi jäikin. Laitoin kypärän päähäni ja turvaliivin, koska olin vakaasti päättänyt lähteä maastoon tänään, oli ori siitä mitä mieltä hyvänsä. Talutin hevosen tallinpihaan ja lähdimme kävelemään kohti Hengenvaaran runsaslukuisia maastoreittejä, joista pitäisi vain löytää oikeat. Onneksi Jummi oli kokenut maastoilija, joten saatoin luottaa hyvässä suunnitustaidossani ehkä hitusen orin suuntavaistoonkin. Alkumatkan käveltyämme ravasimme ja ori tuntui olevan täynnä energiaa, koska pukitteli jo ravissa jonkun verran. Laukkasimme myös pienen pätkän nähdäkseni millä mielellä ori oli.
Se hyppelehti muutaman kerran toiselta puolelta tietä toiselle, mutta tällaiset tempaukset eivät minua kyllä hetkauttaneet kokeneena ratsastajana. Eteemme aukeni suora, jonka keskelle oli kaatunut arviolta noin 60-senttinen puunrunko, hyppäsimme sen yli ja ori suoritti pikkuesteen ravissa hienosti. Jatkoimme puun jälkeen laukkaa ja Jummi selkeästi nautti joka hetkestä, kuin myös! Kävimme kääntymässä tutulla männyllä ja laukkasimme myös toiseen suuntaan rungon yli. Puunrungon jälkeen oli tasaisempaa maastoa, joten laukkasimme yhden pätkän sen verran lujaa, että vedet tulivat silmiini tuulenvireestä. Lähestyessämme mutkaa siirsin orin käyntiin ja kävelimme siitä kotiin asti.
Se olisi kyllä halunnut jatkaa vielä ravissa, mutta päättäväisesti pidin sen käynnissä tiukalla tuntumalla ja vähitellen ori rentoutui kävelemään, vaikka pitihän sen yhdet protestipukit saada tehdä.. Käveltyämme tallipihalle taputin Jummia sen kostealle kaulalle tyytyväisenä hyvin sujuneeseen maastolenkkiin. Talutin hikisen orin suoraan pesupaikalle, jossa pesin sen riisuttuani varusteet ja pyyhittyäni hikiviilalla loimitin ja laitoin karsinaan syömään päiväheiniä. Maastossa oli vierähtänyt puolitoista tuntia, joten oli sopivasti päiväruokinta aika. Hoidin kuitenkin ensin Jummin varusteet pois pesten kuolaimet ja laittaen huovan ja vyön kuivumaan. Kävin ruokkimassa myös muut sovitusti ennen kuin lähdin kotiin syömään.

13.11.2016, estevalmennus Mörkövaaran kasvateille, valmentajana tvisha
Tänään sain valmennettavakseni esteiden pariin ihanan suomenhevosorin Jumpperin ja tämän omistajan Haperon. Ori oli alkuverkassa melko innoissaan, olihan se päässyt ryhmätunnille kahden tamman kanssa, joten kyllä oli ratsastajalla siinä pidättelemistä. Yllättävän nopeasti Hapero kuitenkin sai Jummin hallintaansa, se alkoi reagoimaan tällöin vahvasti pidätteisiin ja rentoutumaan kivasti. Ratsukon työskennellessä hyvin yhteen, saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät vaivatta.
Vähitellen lähdimme siirtymään kentälle rakentamani esteradan pariin, jonne oli sijoiteltuna kolme pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja, joilla korkeutta oli 90-110cm. Hapero sai vielä hetken aikaa laukkailla hevosellaan kenttää ympäri, tehdä taivutteluja ja askeleen pidennyksiä sekä lyhennyksiä, ja sen jälkeen lähteä omaan tahtiin hyppäämään esteitä. Koska Jummi oli hyvin avuilla, ei se lähtenyt ollenkaan rynnimään esteitä kohden tai käyttäytymään muutoinkaan yli-innokkaasti, joka oli hieno asia. Tällöin yksittäiset pystyt ylittyivät mallikkaasti, ori kuunteli hyvin pidätteitä ja hyppäsi esteen ylitse salamana Haperolta merkin saatuaan. Kahden esteen sarjalla oli esteiden väleihin tulla kaksi askelta, joka sujui oikeastaa kerta toisensa jälkeen hyvin. Ensimmäisellä kierroksella Jummi tosin yritti mennä vain yhdellä askeleella, mutta hienosti Hapero lyhensi jälkimmäistä laukka-askelta ja näin ollen teki suorituksen oikein. Kolmen esteen sarjalla sen sijaan tuli esteiden väliin tulla vain yksi askel, joka selvästi hämmensi hevosta, kun edellisellä esteellä askelia tuli kaksi. Näin ollen Jummi tahtoi alkuun lähteä automaattisesti lyhentämään askelta, mutta jälleen kerran ratsastaja oli hyvin hereillä selässä ja korjasi tilanteet. Ensimmäinen yritys oli siten pientä säätöä, mutta jo toisella kierroksella Jummi ylitti sarjan hienosti yhdellä askeleella. Ori käyttäytyi muutenkin tunnin aikana hienosti, se ei hölmöillut ollenkaan ja vain yhdellä esteellä tuli pudotus, ja sekin vain vähän väärin arvioidun hypyn seurauksena.
Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsukko sai työskennellä vielä hetken aikaa ravi- ja käyntipuomeilla ja ratsastajan ollessa tyytyväinen ratsuunsa, sai hidastaa käyntiin kera pitkien ohjin. Kylläpä jäi valmentajalle tästä ratsukosta hyvä mieli! Jummin entisenä omistajana tiesin, että ori on hyvä ja rehellinen hyppääjä, mutta kuinka hienosti se kentällä loppujen lopuksi toimikaan, vau. Ratsukon ajatukset osuivat hyvin yksiin, eikä suuria virheitä valmennuksen aikana nähty.


IKÄÄNTYMINEN


Menehtynyt 22 vuoden iässä.



KUVAGALLERIA


Virtuaalihevonen / A sim game horse